Luotatko vaistoosi, jos tunnet että joku on ihastunut sinuun?

Luota siihen mitä sydän sanoo.

En luota.

Jos olen itse vähänkin ihastunut, niin vuorotellen ajattelen toiveajatteluissani, että ehkä sekin tykkää musta, ja vuorotellen taas, että herran jestas miten tyhmä olen, jos kuvittelen niin, sehän varmaan oikeasti pitää mua oksettavana epäsikiönä eikä naisena ollenkaan.

Olen joskus tuntenut "jännitettä", mutta se on kaiketi samanlainen asia kuin kiusallinen hiljaisuus jossain tilanteessa. Et voi tietää onko se tunne omassa päässä vai "ilmassa". Ei varmaan ole olemassakaan mitään "ilmassa" olevaa tunnetta, vaan vain joko tunne pelkästään yhdellä tai sitten useammalla, mutta joka tapauksessa se on vain tunne, hämmentävä sellainen.

Mä uskon, että ihmiset, joilla on herkät antennit, tunnistavat tällaiset asiat muita herkemmin.

En tietenkään. Painan yli 90 kg.

Kyllä sen vaan jotenkin selittämättömästi tuntee :)

Jos en itse ole kiinnostunut, olen täysin varma, että jokainen katse minuun päin yms. ovat merkkejä toisen kiinnostuksesta. Ja ärsyynnyn, ahdistun tai jotain vastaavaa. Jos taas itse olen ihastunut, en uskalla uskoa mitään merkkiä miksikään, kun onhan se tyyppi muillekin ihan samanlainen...  Joo ei hyvin mee :(

Viimeksi, kun itselleni kävi näin, vaistosin sen lähes molemminpuolisen vetovoiman, kun tapasin erään miehen. Muutkin huomasi. Olin varattu, joten en tehnyt asialle mitään. Tyydyin vain "viattomaan" flirttiin

Luotan. Lähes aina olen osunut oikeaan. On hyvä ymmärtää silti, että aina ihastunut ei halua enempää. En itsekään kaikkien kanssa. Vaistoan siis vain ne sen hetkiset tunteet toisesta. Sama mies voi olla ihastunut moneen muuhunkin. Tälläkin hetkellä tiedän erään miehen olevan ihastunut minuun, ja hän vaistoaa saman minusta. Muttei meistä tule mitään, koska...

Tilanne on oikeastaan aika hauska. Olemme molemmat älykkäitä ja herkkiä, ehkä siksi uskallamme näyttää tunteet toisillemme ja luottaa. Emme ole koskaan puhuneet aiheesta, ei tarvitse.

En koska mä saan näitä viboja liikaa. 18-vuotiaista kakaroista 70 v. Ukkoihin. Siinä menee pomot ja miehen kaverit ja tyypit joihin törmää harrastuksissa. Mun vaisto on ihan pihalla, koska ei nämä voi pitää paikaansa.

Joo, mutta ei niissä aina ole oikeassa. Monesti ihastuneena alkaa kehitellä päässään tuollaista toiveajattelua.

Mutta joskus kyllä joo :D

Joskus olen vaistonnut että joku kenestä itse en ole kiinnostunut on erittäin ihastunut. Tämä on tosi kiusallista. Koitan puhua lapsistani ja miehestäni mutta silti pari tällaista on lopulta kertonut tunteistaan :( valitettavasti en ollut väärässä. Nämä nyt on kuitenkin olleet niin ilmiselviä että muutkin on huomanneet.

Jos itse ihastun, yleensä vaiston sen myös toisesta. On sitä jännitettä. Mutta sitä ei voi sillä lailla testata kuin silloin kun oli sinkku, eikä sanoa varmaksi. Luulisin kuitenkin olevani useimmiten oikeassa.

Luotan. Mutta kyllä joskus on virhearviointeja tapahtunut ja olen saattanut jo uskoa, että ihastuminen olisi muuttunut rakkaudeksi. Se on elämää ja turha siitä on ketään syyttää, että itse on tuntenut ja aistinut väärin. Kun muutkin keinot selvittää ihastumisen oikea laatu taitavat olla aika rajalliset. - Vai haluaako joku kertoa niistä lisää? 

Tähän mennessä oon mielestäni bongannut ainakin kaikki joilla on yhtäläinen kiinnostus kuin itselläni, koska kaikki ovat tunnustaneet. Olen bi ja hyvin harvoin tunteita naisia kohtaan, mutta joka kerta kuitenkin myös naisten kohdalla osunut oikeaan.

Kuitenkin yksi miespuolinen tuttu on ikuinen arvoitus. Vuosia sitten olin ihan satavarma hänen kiinnostuksestaan. Kaikki viittasi siihen miten minusta kiinnostuneet miehet yleensä käyttäytyvät, mutta kun parin kuukauden jossittelun jälkeen pyysin häntä itse lasilliselle, hän sitten höpötti vain jotain surkeaa selitykseksi ja ymmärsin siitä saaneeni pakit. Sen jälkeen en sitten olekaan koskaan pyytänyt itse miestä treffeille :D

Tämän episodin jälkeen noin vuoteen en juuri nähnyt häntä, mutta nyt kun taas nähdään isommassa porukassa kerran pari kuussa, ilmassa on joka kerta ihan hirveästi sähköä... Hän istuu viereen niin että meidän reidet koskettaa toisiaan, ei istu niin kenenkään toisen kanssa, vitsailee ja kääntyy aina katsomaan reaktioitani, tuijottaa silmiin... Ja tunnen edelleen että läsnäoloni jotenkin hermostuttaa miestä. Meillä on myös ihmeellistä sanailua milloin mistäkin ym. Ollaan kuitenkin kumpikin onnellisesti nykyään suhteissa, joten en aio tehdä mitään asialle, eikä näköjään hänkään. Olen päättänyt että en koskaan enää ota sitä asiaa puheeksi, mutta ihmettelen hänen käytöstään yhä suuresti.

Minulla on ollut kahden miehen kanssa sellainen "lähiverkkoyhteys". Toinen on sielunkumppani-eksäni, toinen on nyt elämääni jo muutaman vuoden kuulunut mysteerimies. Meillä kipinöi ensi kohtaamisesta alkaen, en yksinkertaisesti saanut sitä miestä mielestäni, eikä hän minua, en edelleenkään käsitä miksi ajattelen häntä niin usein ja miksi hänen kosketuksensa tuntuu niin syntisen hyvältä. Seksi on tajunnanräjäyttävää. Hän saa sydämeni hakkaamaan vimmatusti. Emme olleet nyt pariin vuoteen olleet yhteydessä, mutta TIESIN että hän ajattelee minua yhtä usein kuin minä häntä eli lähes joka päivä. Lopulta hän otti jälleen yhteyttä, koska oli ajatellut minua liian usein, itse yritin unohtaa. En tahtoisi kokea tätä piinaa, se on liian ihanaa ja siksi olen varovainen. Silti olen niin, niin, niin onnellinen että hän on jälleen elämässäni..

Muuten en todellakaan tajua jos joku on ihastunut minuun. Varattu työkaveri kehui, hipaisi aina ohimennen ja kun kutsui kanssaan syömään niin minä taukki luulin että halusi vain purkaa sydäntään.. älysin vasta kun tunnusti tunteensa autossa. Varmaan kun ikäeroa oli 25 vuotta..

Juu... Naisen vaistot :-) kuinka monta sotaa olisikaan jäänyt kodeissa syttymättä, jos uskallettaisiin puhua. Eikä vain vihjailtaisi. Mieshän on typerä jos tulkitsee sun pänttäytymisen tyttöjen iltaan niin, että olet lähdössä näytille Onnelaan. Mutta muutoin pitäisi nenäkarvojesi värinästä tietää mistä tuulee jamitä tänään halutaan..

En todellakaan, etenkään jos itse olen vähääkään ihastunut häneen.

Uskon että sen kyllä tunnistaa..

Luotin vaistoon, ja nyt ollaan menossa naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

En tietenkään. Painan yli 90 kg.

Ja olet yli 2m koripalloilija?

Paino nyt ei kerro ihmisestä a) miltä hän todellisuudessa näyttää B) ettei hän kokisi ihastumista puoleen, jos toiseen (olisi sen kohteena)

Luota itseesi, kehitä itsevarmuuttasi ja rakasta itseäsi. Se on viehättävää ;)

Nykypäivänä on hankala luottaa vaistoon, niin moni nainen kuin mieskin on playeri... Totuus voi olla että olet kaato heidän tinderpelissään ja "ihastusta" tuodeen esiin jotta saataisiin vakiopano muiden jatkoksi..