Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihastun liian perusteellisesti? Mitä tälle voi tehdä?
12.06.2017 |
Olis mukava jos säilyis se alkuhetken pieni pöhinä, että ihastusta ajatellessa tulee pieni hymy huulille ja herättää lämpimiä ajatuksia. Mulla menee tuo vaihe kuitenkin nopeasti ohi ja hyvin nopeasti hullaannun ihmiseen kokonaan. Ajattelen sitä koko ajan, mietin häneen liittyviä asioita ja esim tongin julkiset IG-kuvat, mietin yhteistä asuntoakin, mihin muuttaisimme jos tunne sattuisi olemaan molemminpuolinen. En sentään mene niin maniaanpitkälle että oikeasti etsisin asuntoja, mutta aika paljon energiaa se haaveilu vie silti. Menetän ehkä jollakin tavalla realisminkin, vaikka olen melko jalat maassa. Mutta ehkä yliarvioin mahdollisuuden että hän olisi myös ihastunut minuun jne. Säilytän myös ajatukset omassa päässäni enkä ala vaivata niillä ketään. Mutta haluaisin ne omasta oäästänikin pois, miten opin ihastumaan vähemmän perusteellisesti? Pieni osa näistä on julkkiksia, mutta suurin osa ihan arjessa useammin tai harvemmin vastaan tulevia henkilöitä.
Kommentit (5)
Haaveilu on ihan normaalia, voi vaan haaskaantua vähän aikaa. Huolestuttavaa on jos ihastuminen menee täysin överiksi. Mulla on ihastumisia ja sitten se mies sanoo jotain typerää ja yksipuolinen rakkaus on kuollut sekunneissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haaveilu on ihan normaalia, voi vaan haaskaantua vähän aikaa. Huolestuttavaa on jos ihastuminen menee täysin överiksi. Mulla on ihastumisia ja sitten se mies sanoo jotain typerää ja yksipuolinen rakkaus on kuollut sekunneissa.
Mitä tarkottaa täysin oherllsi?
Palava ihastuminen (rumasti sanottuna pakkomielteenomainen ihastuminen) on mullekin NIIN tuttua, olen kokenut sen kymmeniä kertoja elämäni aikana. Se täyttää mielen kokonaan. Hyvin usein ihastuminen on ollut yksipuolista, eikä suinkaan aina ihastuksen kohde ole saanut tietää siitä. Monesti kylläkin on, ja jos jotain säpinää on syntynyt, se on ollut tavallaan epätasa-arvoista alusta alkaen, kun itsellä on ollut kaikki pelissä kun toinen on vasta alkanut lämmetä. Yleensä olen tiennyt jo suunnilleen kaiken siitä toisesta, kun hän vasta huomaa, että olen olemassa. Monesti on käynyt myös niin, että kun toinen alkaa osoittaa kiinnostusta, oma mielenkiinto lopahtaa.
En osaa selittää, mistä tunteiden vahvuus johtuu. Voisiko se olla hormonaalista, ovathan toiset herkempiä hormonien vaikutuksille kuin toiset? Osasyynä voi olla myös itsetunnon paikkaus, kun siinä haaveilussa kuvitellaan, että itse tullaan myös rakastetuksi. Eihän perusteellinen ihastuminen pelkästään haitallistakaan ole; ainakin itse olen saanut ihastumisesta usein inspiraatiota taiteen tekoon, ja ihastuminen kaukaiseen kohteeseen on ehkä säästänyt joskus siltä, että alkaisi jollekin huonosti itselle sopivan ihmisen kanssa. Voin kuitenkin lohduttaa, että voit parantua siitä! Minulle kävi niin, kun kohtasin ihmisen, joka ihastui minuun yhtä aikaa ja ihan yhtä palavasti (olemme nyt naimisissa). Ehkäpä myös hormonien tasaantuminen iän myötä auttoi asiaa...
Lallaa!