Onko tälle nimeä? Kun yli satakiloinen rajoittaa kaloreitaan ja ajatukset pyörii vain syömisessä/syömättömyydessä..

Vierailija kirjoitti:

Mulla samaa, mutta paino nyt n. 85kg. Ahmimishäiriötä minulla ei ole, sillä en ole koskaan ahminut. Paino noussut pikkuhiljaa raskauksien ja vuosien myötä. Aloin laihduttamaan ns. normaalisti vuodenvaihteessa ja nyt olen päässyt siihen pisteeseen mitä tavoittelinkin (ja jossa joitakin vuosia sitten olin). Eli lasken ja punnitsen joka suupalan, sitä tyytyväisempi olen mitä vähemmän syön. 800-1000kcal on tällä hetkellä suunnilleen päivän määrä. Pyrin käymään tunnin verran salilla tai lenkillä joka päivä. Ajoittain oksennan jos syön jotain mitä en olisi halunnut (mutta en siis ahmi, ihan vaikka palan jäätelöä tai vastaavaa). Syöminen tai oikeastaan sen vahtiminen vie suuren osan päivästäni.

Tiedän ettei laihduttamistapani ole kovin terveellinen, mutta koen että se on ainoa tapa jolla voin onnistua. Minulla oli vastaava jakso nuorempana, silloin tilanne meni lähes diagnosoitavan anoreksian puolelle ja hain apua. Nyt aion laihduttaa vain sopivasti, en päästä sitä niin pahaksi tällä kertaa. Tiedän että ajatukseni ovat jollain tavalla jo syömishäiriöisiä, mutta en välitä niin kauan kuin se antaa minulle riittävän motivaation syödä tarpeeksi vähän.

T. 38v äiti. (Ei kaikki syömishäiriöiset ole teinejä tai teineinä sairastuneita)

"Nyt aion laihduttaa sopivasti", epäilen että ei jää siihen, hanki jo nyt apua, ennen kun tilanne menee pahaksi ja niin että se laihduttaminen tapahtuu terveellisesti.