Kysynpä täältäkin -ov- Uhmasta ja kasvattamisesta

Lasta ottaa aivoon, kun ei saa mitään raivaria aikaiseksi äidiltä ja siinä menee hohto uhmaamiseenkin.



Mun mummo on manipulaation mestari. Se jättää itse toivotun toiminnan, esim. pukemisen täysin minimihuomiolle ja suuntaa ajatukset seuraavaan vaiheeseen, tyyliin " ruvetaanpas nyt siivoamaan, voidaan sitten illalla saunan jälkeen istua ja nautiskella mukavasti rauhassa" . Ja sitten aina hyvässä tunnelmassa aletaan heti siivota, tehdään se ripeästi, mummo on koko ajan mukana ja antaa superselkeitä ohjeita positiiviseen sävyyn. Homma on nopeasti hoidettu ja sitten tosiaan illalla otetaan rennosti ja nautitaan siitä siisteydestä ja katsotaan vaikka yhdessä telkkaria ja syödään jotain hyvää, esim. lämpimiä voileipiä ja teetä ja sen sellaista. Äidin kanssa oli aina sitä uhkailu ja kiristystä ja nipotusta ja riitaa, mummon kanssa tosi leppoista.



Eli siis pukemisessakin vaan että laitapa tosta ensin noi housut jalkaan, käydään katsomassa onko ulkona jäniksen jälkiä.



Lapselle voi myös yrittää sanoa aivan kiihkottomasti ja ehkä enemmän surullisesti, että minä joudun antamaan sulle rangaistuksen, jos et tottele tässä asiassa. Sinun pitää muistaa pukea reippaasti. Jos et sinä muista, minun pitää antaa rangaistus, että sinä sitten muistaisit. Ja jos jotain uhkaa, pitää aina muistaa toteuttaa uhkaus myös, vaikka ei itseään enää ollenkaan huvittaisikaan...



No joo, en ole kyllä mikään huippukasvattaja, mutta tulipahan jaettua neuvoja...

Kasvattamisessa siis?



Jos lapsi joutuu jäähylle kerran päivässä, ei tilanne mahda kovin huono olla. Uhmaa kestää minkä kestää ja sitten se on ohi. Jos pysyt nyt sinnikkäästi linjassasi, pukemisasiakin on kunnossa, kunhan uhma on ohi. Mikäli alat toimia lapsen ehdoilla, saat tapella pukemisesta hänen kanssaan vielä vuosienkin kuluttua.



Ei lapsi opi ensimmäisestä komennosta tai jäähystä kaikkea. Hän testaa juuri niin kauan, kuin hänen luonteelleen on ominaista. Toiset testaavat kaksi kertaa ja nämä ovat ns. helppoja lapsia, toiset taas kaksisataa kertaa ja nämä ovat tulevia ns. helppoja lapsia. Jokainen oppii aikanaan. Kärsimätön aikuinen kuvittelee ilmeisesti kaikkien muiden lapsien tottelevan ensimmäisellä pyynnöllä tai käskyllä ja siksi turvaudutaan niin herkästi huutamiseen tai tukisteluun ja nippailuun.

Vierailija:

Toiset testaavat kaksi kertaa ja nämä ovat ns. helppoja lapsia, toiset taas kaksisataa kertaa ja nämä ovat tulevia ns. helppoja lapsia. Jokainen oppii aikanaan.

jos ei tule vastausta puet lapsen väkisin. jos haluaa pukea itse niin anna mahdollisuus ja jos ei toimi ja lähtee juoksemaan ota kiinni ja pue väksin. Uskon että kyllästyy aika nopeaan.

Älä ainakaan anna periksi, itsellenikin tuota joudun kyllä hokemaan. Kun tietää tuon olevan ihan normaalia uhmaa/rajojen kokeilua, mikä menee ohi... kunnes taas tulee seuraava uhmaikä;-)

Lapsi vaan koettelee sinua.



Älä anna periksi äläkä menetä malttiasi. Onneksi uhmaiällä on rajallinen kesto.

Ja ihan sama meininki. Minä olen aika loppu koska olen raskaana rv 30 enkä jaksa juosta perässä ja pukea väkisin. Haluaisin että järkipuhe tehoaisi mutta kun ei.

Sano: Jos puet nyt niin saat tarran, karkin, keksin tms. mikä nyt sopii teidän perheessänne.

Ja jos ei pue, niin sinä puet.



Minä olen juuri aloittanut lahjonnan 2-vuotiaan kanssa. Kivempi palkita ja kannustaa kuin koko ajan komentaa ja torua. Tekee lapsen itsetunnollekin hyvää, kun on reipas ja saa sillä huomiota. Ja ajan myötä voi lahjonnan jättää vähemmälle ja pois. Toimi meillä ainakin pottakoulutuksessa. Saas nähdä, kuinka onnistuu tällä kertaa.



Minä olen vaan sitä mieltä, että toiset lapset tarvitsevat konkreettisen kiitoksen heti motivoituakseen. Minäkin olin sellainen lapsi vielä kouluiässäkin. Ja meidän uhmis ei välitä pätkän vertaa jäähyistä tai rangaistuksista, joten yritetään sitten suunnata toiminta halutuksi palkintojen kautta.

Mutta musta on toteltava eikä joku tarravihko saa olla ainoa kannustin. Lapsi oppii vaatimaan aina vain enemmän ja enemmän. Mitäs sitten kun tarrat ei enää riitä.

Väkisin joutuu joskus pukemaan ja se on hankalaa kun pojalla voimaa entisestää suuttuessaan. Siis pukea niin rimpuileva lapsi, että ei käsi tms väänny tai muuten sattuisi.



Aamulla tulee aina hirmuinen kiire ton pukemis-rumban takia vaik kuinka ottais ennakkoa. Hetken kun on maaniteltu ja manattu nii poika kehuu ett pukee itse. Tuloksena se että vaatteet lentää ympäriinsä ja poika jo sohvan takana samalla sekunnilla.

Vierailija:

Mutta musta on toteltava eikä joku tarravihko saa olla ainoa kannustin. Lapsi oppii vaatimaan aina vain enemmän ja enemmän. Mitäs sitten kun tarrat ei enää riitä.