18v äidiksi

Olen nyt 22-vuotias, mieheni 24-vuotias, poikamme 4-vuotias ja ensivuonna perheeseemme syntyy toinen lapsi, jolloin olen 23v, mies 25v, esikoinen 5v ja enempää tuskin meidän perheeseen on lapsia tulossa. :) muistan kun aloin 17-vuotiaana odottamaan esikoistamme, oltiin poikaystävän kanssa seurusteltu vuosi, lapsen yrittäminen oli tietoinen valinta, molemmat ollaan haluttu aina nuorena vanhemmiksi ja lapsirakkaita ollaan! niin mua arvosteltiin siitä, ettei minusta voi tulla 18v hyvää äitiä ja mun mies jättää minut. No kuinkas kävikään, parempaa äitiä mun lapset ei vois saada ja edelleen yhdessä ollaan ja perheemme vaan kasvaa! mä oon aina ollut luonteeltani hellä ja huolehtivainen, se tekee minusta erityisesti hyvän äidin ja sitoutuminenkaan ei ole koskaan pelottanut mua. Eräs 17v poika, joka oli mun ja mieheni ystävä, haukkui jopa mua läskiksi kun mulla alkoi maha kasvaa ja totesin vaan siihen, ettei läskillä ole tämän asian kanssa mitään tekemistä, mä en oo ikinä ollu läski, enkä tule olemaan, se on vauva mikä siellä vatsassa kasvaa, eikä läski! kylläpä meni jätkä hiljaseks ja siitä oon erittäin ylpeä, että mun mies pysyi kanssa minun rinnalla ja puolusti mua tässä asiassa, hänkään ei hyväksynyt sitä, koska vaikka nuori odottaja olinkin, niin ei se oikeuta muita haukkumaan minua miten huvittaa... Osa meidän ystävistä jäi pois, koska olivat sen verran lapsellisia etteivät kykeneet käsittämään sitä ettei minun ja miehen luonteet muutu vaikka perustetaan perhe ja eivät osanneet muutenkaan hyväksyä sitä asiaa, että jotkut vaan haluaa nuorena perheen. Ei tuo kuitenkaan meidän häpeä ollu, mä en esimerkiks ikinä hylkäis ketään mun ystävää sen takia että hän perustaa perheen, jos hylkään jonkun ihmisen niin se johtuu hänen loukkaavasta käytöksestä itseäni kohtaan. 18v voi olla täysin kypsä vanhemmaksi, meitä ihmisiä on erilaisia, erilaisilla taustoilla ja se muokkaa meitä ihmisiä, eikä yli täysi-ikäisenä ole muutenkaan enää omien huoltajien vastuulla niin se on ihan järkevä ikä perustaa perhe. Opiskelut mulla tietysti jäi vähän kesken, mutta mikään ei ole estänyt jatkamasta niitä myöhemmin, 21v palasin suorittamaan opinnot loppuun ja lapsemme aloitti 3v päiväkodin, mies kävi töissä ja nyt oon itsekkin tässä hetken aikaa töissä, ennen kuopuksen syntymää ja sitten jään luultavasti taas 3-4v kotiäidiksi, kunnes palaan takaisin työelämään. Mies työskentelee sähköasentajana ja minä tarjoilijana. Lapsi ei ole mitenkään pilannut mun elämää, päinvastoin, tuonut iloista sisältöä elämään vaan enemmän ja ihan kaikkia asioita pystyn tekemään äitiydestä huolimatta, viettämään edelleen ystävien kanssa aikaa, käymään baareissa, matkustelemaan, äitiys ei ole esto näille asioille. Menot täytyy toki suunnitella ja järjestellä tarkemmin, mutta se ei haittaa minua yhtään! :)