Anttu Harlin: ”Vanhemman pitää rohkaista lasta uskomaan, että hän onnistuu missä vain”

Vierailija kirjoitti:

No tunnen tapauksen, jossa lasta kannustettiin jatkuvasti ja kaikesta pienestäkin tavallisesta kehuttiin kovasti. Mieluiten kaikkien kuullen. Myös sukulaisten piti osallistua kuorossa kehumaan tätä lasta, vaikkei tämä niin erikoista tehnyt. Piirustelut oli aina muka Picassoa.

Kun hän kasvoi, oli luulot itsestään kovat. Kavereita ei oikein saanut, koska hänet kai koettiin ärsyttävänä itsekehuskelijana. Kaiken piti aina olla parasta, kaikki piti saada mitä halusi ja rahaa paloi yli varojen. Kun tuli elämässä ensimmäiset pettymykset vastaan, olikin kamala paikka, kun hänenhän piti olla paras ja voittaja. Masentui ja alkoi huumekundiksi. Nyt jo itsemurhan tehnyt.

Luulen, että nämä epärealistiset oletukset ja kuvitelmat ahdistivat.

Aiheeton kehuminen ei välttämättä ole sama asia, kuin sanoa, että pystyt johonkin. Oleellinen ero on se, että painotetaanko sitä, että asiat voi oppia vai luodaanko illuusio siitä, että on opettelematta hyvä. 

Toki ihmisellä voi tulla katto vastaan vaikka kuinka yrittäisi ja varsinkin jos menestystä hakee aloilla, joissa huippu on kapea. Oleellista kuitenkin on muistuttaa, että kaikki huiput ovat tehneet työtä päästäkseen huipulle - ja omia mahdollisuuksiaan ei voi tietää, ennen kuin on yrittänyt. 

Suomalaiset opettaa lapsille, että ei saa nousta päätä pidemmäksi ja että joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa.

Paras on olla hajuton, mauton ja mahdollisimman beige.

"Ei susta kuitenkaan mitään koskaan tuu".

Täysin väärin. Lapsi tulee kasvattaa itsemyötätuntoon eli kykyyn olla ystävällinen itseään kohtaan silloinkin, kun hän epäonnistuu. Jokainen nimittäin epäonnistuu eikä saa kaikkea, mitä haluaa.

No eikös nykyään kaikki kasvata "sä pystyt mihin vain"-mentaliteetilla. Näitä hedelmiä voidaan ihailla sitten Talent Suomessa, Idolsissa ja mitä näitä nyt on.

Aikanaan Idolsissa oli niitä hauskoja klippejä niistä kamalimmista yrittäjistä, nykyään niitä ei kai näytetä enää. Harmi, musta ne oli just parhaimpia ja ainoa syy, miksi niitä ohjelmia jaksoi edes katsoa! :D

Miten paljon olen tykännytkin jostain harrastuksesta, muistan aina kun latistettiin nuorena, kärsivällinen asenne, olet fiksu jotenkin, mutta... oma hienous haluttiin säilyttää, mutta viedä silti itsetunto.

Lapselle on annettava ansaittu kiitos, ei näin, hmph vahingossa tuokin onnistui.

Liiasta huomiosta myös seuraa, lapsi hermostuu.  Neuvoisin omassa rauhassa tekemään jotain aikaa vievää jonka mieltää vaikeaksi.

Nähty semmoista kun tytär puki sukkahousuja ja kyykyssä vahdattiin että älä niitä heti riko.

Vierailija kirjoitti:

Täysin väärin. Lapsi tulee kasvattaa itsemyötätuntoon eli kykyyn olla ystävällinen itseään kohtaan silloinkin, kun hän epäonnistuu. Jokainen nimittäin epäonnistuu eikä saa kaikkea, mitä haluaa.

Tottakai näinkin,mutta eihän lapsi edes yritä jos ikinä ei Kannusteta yrittämään, sanotaan vaan "turhaan haaveilet kuule meidän suvussa ei vaan oo päätä lääkäriksi lukea" vaikka hyvin voisi Lapsesta tulla vaikka lääkäri kun tekisi töitä sen eteen!