Lue keskustelun säännöt.
Ilottomat ihmiset, joiden tavoite on tehdä elämästä rumaa ja ankeaa - tunnistatko ihmistyypin ja vertaistukea?
08.06.2017 |
Keskustelu kertoo siis äidistäni. Olen ikävä kyllä huomannut, että täällä AV:lla on hänelle paljon sielunkumppaneita, vai lienevätkö edes tosissaan - en tiedä. Omalla kohdallani pelastus oli se, että isäni jätti äitini kun olin 12-vuotias, sain muuttaa isän luokse ja pian uuden äitipuolen, jonka ansiosta sain aika monta vuotta asua tolkullisen ja normaalin naisihmisen kanssa saman katon alla.
Äitini koko identiteetti on aina perustunut muiden ihmisten halveksunnalle. Aivan erityisesti häntä on inhottanut kaikenlainen kauneuden ja estetiikan tavoittelu ja massasieluisuus. Äitini on erittäin kulutuskriittinen, muttei sellaisella ekologisella tavalla, vaan "mainosmiesten hapatuksia, me ei tuollaiseen sorruta" - äitini on esimerkiksi suuttunut isälleni silmittömästi, kun hän osti minulle Spice Girls-t-paidan ollessani ehkä 7-vuotias. Kun tanssin tuo paita päällä peilin edessä "spaissaritansseja", mikä on tuon ikäiselle tytölle aika normaalia ja vaaratonta toimintaa, sain äidiltäni ihan avointa pilkkaa siitä, miten naurettavalta näytän ja häpeäisin kyllä isompana. No, enää en onneksi häpeä itseäni, mutta äitiäni kylläkin.
Kaikki vaatteisiin, meikkeihin, hiuksiin ja sisustukseen käytetty raha on äidin mielestä hukkaan heitettyä ja ansaitsee halveksuntaa. En todellakaan ole mikään tekoripset, hiustenpidennykset ja silikonitissit -nainen, vaan pikemminkin tosi luonnollisen näköinen ja käytännöllinen. Minäkin kuitenkin - OMG - käytän toisinaan rahaa nätteihin vaatteisiin tai saatan vaikka ostaa kotiin uudet sisustustyynynpäälliset! Kaikesta tällaisesta äiti muistaa vittuilla, silloin harvoin kun näemme. Kun pidin valmistujaisjuhlat itselleni isäni ja tämän puolison avustuksella talvella, sain myös kuulla, miten tuollaisten juhlien järjestäminen on ihan typerää ihmisten juoksuttamista, ei "naapurin Lissunkaan" tyttö mitään pitänyt vaikka valmistui oikein lääkäriksi. Näin päin vertailu sopii, mutta jos joskus lapsena olisin halunnut jotakin mitä oikeasti KAIKILLA muilla oli (esim. karkkeja musiikkikerhon nyyttikesteille...), oli tuo tuttuihin vetoaminen täysin pannassa.
Onko äidillä jotain mielenterveysongelmaa? Ehkä, en tiedä. Toisaalta tuo käytös on ollut aina tuollaista eikä se tunnu aaltoilevan. Mt-ongelmaisella luulisi olevan myös hyviä kausia? Äidin mielestä matkustelu on turhaa, paitsi silloin kun hän menee koiranäyttelyihin - mikään koiriin liittyvä kun ei ole turhaa. Kerroin ohimennen, että yksi valokuvausta sivutyönään tekevä kaverini oli ottanut minusta ja puolisostani kuvia, jotta me saataisiin kivoja muistoja ja hän portfolioonsa täytettä - tälle äitini jaksaa hirnua edelleen, että miten hänen tyttärestään on voinut tulla noin pinnallinen bimbo.
Onko kukaan muu kasvanut tällaisessa ympäristössä? Oletteko päässeet tuosta itseenne kohdistuvasta vähättelystä miten eroon ja jos olette uskaltaneet hankkia itse lapsia, niin nouseeko noita haamuja esille? Tunnustaako joku käyttäytyvänsä itse tuolla tavalla? Jos, niin se kaikista olennaisin kysymys - MIKSI? Miksi ihmisten erilaiset arvot ja mielenkiinnon kohteet ovat sinulta pois?
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Tunnetko äitisi taustaa, miten hänen vanhempansa kohtelivat häntä? Useinhan toimintatavat siirtyvät sukupolvelta toiselle jos niitä ei kyetä muuttamaan.
Sikäli joo, että äitini vanhemmat kyllä tunnen ja he olivat minulle lapsuudessani läheisiä ihmisiä. Toki ihmiset muuttuvat usein isovanhemmiksi tultuaan, mutta etenkin mummi oli minulle lämmin ja hellä, lähtökohtana ei ollut arvostella ja lytätä, toisin kuin äidilläni. Hänen lapsuutensa lienee aika tavallinen, ei ole rahassa kylvetty mutta ei myöskään suuria vastoinkäymisiä, kuten kuolemia perhepiirissä. Äiti on maalta lähtöisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnetko äitisi taustaa, miten hänen vanhempansa kohtelivat häntä? Useinhan toimintatavat siirtyvät sukupolvelta toiselle jos niitä ei kyetä muuttamaan.
Sikäli joo, että äitini vanhemmat kyllä tunnen ja he olivat minulle lapsuudessani läheisiä ihmisiä. Toki ihmiset muuttuvat usein isovanhemmiksi tultuaan, mutta etenkin mummi oli minulle lämmin ja hellä, lähtökohtana ei ollut arvostella ja lytätä, toisin kuin äidilläni. Hänen lapsuutensa lienee aika tavallinen, ei ole rahassa kylvetty mutta ei myöskään suuria vastoinkäymisiä, kuten kuolemia perhepiirissä. Äiti on maalta lähtöisin.
Olisiko niin että äitisi vanhemmat ovat olleet vanhempina ankaria ja väheksyviä ja isovanhempina täysin erilaisia. Oma äitini oli tälläinen, on kuin ei puhuttaisi samasta ihmisestä kun tarkastellaan häntä vanhempana ja isovanhempana. Aika karua.
Eivät naiset oikeasti halua, että kukaan on aidosti onnellinen. Se ärsyttää.
No juu äitini oli tommonen kun oli vaihdevuodet.
Jotkut on tulleet niiden aikana hulluiksi
On unettomuutta,nivelkipuja,masennusta,ahdistusta,kroppa ja naama vanhenee,ketäpä siinä naurattaa.Kun tätä kesti noin 8 vuotta (50-58) niin sen jälkeen äitistäni tuli taas iloinen ja vähemmän pahasuinen.
Ei pidä tehdä lapsia liian vanhana että jaksaa
Omaani olen tietoisesti kehunut ja kannastunut,mutta tein siitä lellityn kermaperseen joka tuskin tulee pärjäämään yksin maailmassa 😂
Mulle oma äiti teki palveluksen,musta tuli kova,viilee ja kestän mitä vain.
En ole tuollasten kanssa tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä ettei äitisi ole saanut rakkautta ja hyväksyntää lapsena. Vai onko ero katkeroittanut? Sotatrauma näkyy suomalaisessa kulttuurissa tietynlaisena kovuutena, tunteiden väheksymisenä, halveksuntana ja häpäisemisenä.
Olisiko joku sukupolvikysymys, isäni ja anoppini ovat ilonpilaajia myös, paheksuvat kaikkea naistenlehdistä hoplopin kautta muodikkaisiin lastenvaatteisiin. Pitäisi vain pihinä reippailla metsässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh, tunnistan tuon ajattelu- ja asennemaailman oikein hyvinkin, valitettavasti. Tuollainen ympäristö nakertaa ihmisen itsetunnon olemattomiin. Voisin kirjoittaa paljonkin aiheesta, mutta yksinkertaisesti en vain jaksa. Enkä välttämättä halua palata noihin ikäviin muistoihin.
Tsemppiäaloittajalle,
kokemuuustaon kirjoitti:
No juu äitini oli tommonen kun oli vaihdevuodet.
Jotkut on tulleet niiden aikana hulluiksi
On unettomuutta,nivelkipuja,masennusta,ahdistusta,kroppa ja naama vanhenee,ketäpä siinä naurattaa.Kun tätä kesti noin 8 vuotta (50-58) niin sen jälkeen äitistäni tuli taas iloinen ja vähemmän pahasuinen.
Ei pidä tehdä lapsia liian vanhana että jaksaa
Omaani olen tietoisesti kehunut ja kannastunut,mutta tein siitä lellityn kermaperseen joka tuskin tulee pärjäämään yksin maailmassa 😂
Mulle oma äiti teki palveluksen,musta tuli kova,viilee ja kestän mitä vain.
En näe mitään tavoittelemisen arvoista siinä että ihmisestä tulee "kova, viilee, joka kestää mitä vain". Kuulostaa hirveältä että sanot omaa lastasi "lellityksi kermaperseeksi joka tuskin tulee pärjäämään yksin maailmassa". Tuo on kovuutta jos mikä, suosittelen terapiaa jossa voit käsitellä äitisuhdettasi. Ihminen voi olla samanaikaisesti vahva ja heikko, sillä todellinen vahvuus syntyy heikkouden myöntämisestä. Ja sen myöntämisestä että tarvitsee rakkautta. Mutta hyvä jos olet silti kehunut ja kannustanut lastasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tuollaista oli meilläkin, ei ehkä noin pahana kuitenkaan. Uskon syynä olleen rahojen vähyyden. Huvituksiin ei ollut varaa, joten piti teeskennellä ettei edes halua niitä.
Willy Loman kirjoitti:
Kyllä tuollaista oli meilläkin, ei ehkä noin pahana kuitenkaan. Uskon syynä olleen rahojen vähyyden. Huvituksiin ei ollut varaa, joten piti teeskennellä ettei edes halua niitä.
Hmm, lapsuudenperheessäni isä oli selvästi parempituloisempi osapuoli, mutta äitikin työssäkäyvä ihminen, ei siis siitä ollut kyse etteikö ikinä ollut varaa mihinkään. Ja koska tiesin että mitään isompaa on ainakaan äidiltä turha kinutakaan (ja jos iskä ostaa, niin joutuu kuuntelemaan sitä haukkumista sitten, joka kohdistuu sekä isään että minuun), oli kyse oikeasti jostain nyyttikestikarkeista, joiden ei pitäisi tuhota yhdenkään työssäkäyvän ihmisen taloutta mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostan, jos jollakin olisi jotain sanottavaa aiheesta.
Tunnetko äitisi taustaa, miten hänen vanhempansa kohtelivat häntä? Useinhan toimintatavat siirtyvät sukupolvelta toiselle jos niitä ei kyetä muuttamaan.