Lue keskustelun säännöt.
Mistä tällainen mollaaminen ja kritisointi johtuu?
07.06.2017 |
Olen törmännyt tällaiseen ihmeelliseen kritiikkiin, joka on enemmän musertavaa kuin kannustavaa. Onko tälle olemassa nimeä ja miten H****ssä saan tukittua ihmisten turvat, ettei sitä tarvitse kuunnella?
Esimerkki 1 hyvin kaukaisilta ajoilta, kun olin vasta seiskaluokkalainen. En siihen aikaan ollut kauhean kunnostautunut koulussa, eikä kyllä ollut sen aikainen poikaystäväkään. (Korjasin myöhemmin tapani ja nykyisin olen ihan kouluttautunut). Koulun rehtori osasi suhtautua murrosikään, ja sanoi kesken bilsan kokeen että koulussa ollaan oppimassa eikä kilpailemassa ja antoi minulle kesken kokeen kirjan selattavaksi. Enhän saanut siitä kokeesta kuin korkeintaan seiskan, mutta sain kokeen tehtyä. Kerroin tästä ilahtuneena poikaystävälleni, että stressaava koe tuli suoritetuksi tälla tavalla eikä tarvinnut itkeä uusinnoissa. Poikaystäväni kommentti oli todella ilkeä: "Mitä järkeä tossakin oli? Sitä paitsi sä voit saada siitä kokeesta korkeintaan seiskan" ja sen jälkeen hän jatkoi asian huonojen puolien kaivelua, vaikka oikeastaan tuo oli hyvä homma. Jatkossa meinaan luin kokeisiin ihan mukisematta.
Toinen esimerkki: on joku homma X, joka on monen ihmisen aiheuttama ja kuka tahansa voisi tehdä sen. Lopulta kun teen sen, niin saankin kuulla hommaan osallistumattomilta miten "Olisit voinut tehdä aikaisemmin" "Miksi siinä kesti niin kauan".
Mistä tällainen käytös siis johtuu, että on pakko murskata, varsinkin jos toiset huomaavat että homma on jollekulle vaikea ja stressiä tuottava ja silti on pakko mollata päälle kun joku ratkaisu viimein löytyy? Olisiko pitänyt vain suosiolla tekemättä ettei ihmiset paukuta päätään vai mitä ihmettä?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai samaten sekin, että mies iskee aina vyön alle mitä epäreilummin. Minulla on ollut tapana niputtaa laskut mappeihin ja kirjata ylös kuiteista, mihin rahaa menee. Tämä on jäänyt parin viikon osalta tekemättä, mutta olen pinonnut laskut pöydälleni odottamaan lapsenhoidolta. Käytännössä ainoa joka tekee taloustyöt olen minä, joten en ole ehtinyt laskujen maksamisen jälkeen kauheasti järjestellä niitä koska kun saan lapsen nukkumaan niin ei kiinnosta olla tavallaan töissä. Kun viimein edellisiltana sain aikaa tehdä mapitukset rauhassa, kun lapsi meni aiemmin nukkumaan, niin mies tuli viereen viisastelemaan mikä olisi paras tapa mapittaa laskut ja miten ne kannattaa merkitä maksamisen jälkeen. Mikä hauskinta, olen ammatiltani kirjanpitäjä ja mies itse hukkaa joka helvetin lippulappusen, joten hänen ei olisi ollut ollenkaan varaa aukoa naamaansa. Miksi tekemäni valinnat hoitaa asioita eivät kelpaa koskaan kenellekään ja kaikilla on tajuton tarve aukoa sitä leipäläpeään, kaikkein eniten niillä joilla ei itselläkään ole homma hanskassa? ap