Miehet eivät arvosta mitään naisellista, tuttuni esimerkki
Tuttuni on konservatiivisen isän tytär jolla on kotivaimo joka on myöhemmin vaihdettu nuorempaan. Tämä isä arvostaa tytärtään, kannustaa opiskelussa ja uralla. Kuullessaan suhteista hän nauraa ja kannustaa. Hän korostaa tyttärelleen taloudellista itsenäisyyttä ja omaa tahtoa miesten kanssa ollessa.
Tämä sama mies pitää vaimoaan ovimattona, käskyttää, käskee jäämään kotiin hoitamaan lapsia. Arvostus naisellista vaimoa kohtaan ja omaa maskuliinisempaa tytärtä kohtaan on täysin eri luokkaa. Mies ei arvosta mitään naisellista. Naisellisuutta arvostetaan vain näennäisesti jotta siitä päästään hyötymään. Tälle miehelle nainen on vain arjen mahdollistaja ja helpottaja, maskuliininen tytär sen sijaan voimakas tulevaisuudentoivo.
Miettikää sitä kun naisellistutte miestänne varten ja kun teette naurettavia symbolieleitä jolla miehet eivät ikinä nolaisi itseään.
Kommentit (13)
Miehellä on sydämessä aina pehmeä kohta just siinä tyttären kohdalla. Tod näk erilainen kohtelu selittyy tällä.
Kunnioitus on ansaittava. Sitä ei ansaita typistämällä itseään lapsen tasolle olemalla ovimattona.
Eikö nainen ole ihan toimiva subjekti, joka tekee omia valintojaan, päätöksiä, arvioita omassa elämäsään. En minäkään arvosta näitä nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa olevian pikkuvaimoja.
Korjaus otsikoon. Mies ei arvosta...tuttavasi esimerkki ei ole koko totuus. Miksi kuvaat naista viattomana uhrina?
Äläpä yleistä! Jotkut arvostaa, jotkut ei.
"Tuttuni on konservatiivisen isän tytär jolla on kotivaimo joka on myöhemmin vaihdettu nuorempaan."
Aha.
Jospa hänen vaimonsa on sellainen nainen, joka tykkää siitä, että mies ottaa vetovastuun perheessä ja on perheen "johtaja"?
Siinäs kuulitte naiset. Alistutte aina vaihtamaan nimenne, ei teitä voi kunnioittaa. Ovimatot. Luntut.
Arvostaako se nainen sitte sitä miestä vai mitä sä tarkotat?
Vierailija kirjoitti:
Niin, eli myönnätte että naista ei arvosteta perinteisessä perhemallissa. Edelleen, mies ei arvosta vaimoaan muuna kuin arjen mahdollistajana. Oikeasti arvostettavat asiat ovat maskuliinisia. Kukaan mies ei ämmäilisi niin kuin naiset ja vaihtaisi omaa syntymänimeään toisen suvun nimeen. Miehille naiseus on pahin painajainen, ei ihmekään. Ette osaa pitää edes synnyinnimeänne.
Eikö jo 60-luvusta lähtien naisen arvon ole määritellyt joku muu kuin perinteinen perhemalli? Ette osaa pitää edes synnyinnimeänne...kai olet tietoinen, ettei avioliitto ja perheen perustaminen ole enää mikään ihanne tai normi?
Kukaan ei ole tahtomattaan suhteessa. Ei mies eikä vaimo. Jos näin on, on tapahtunut vapaudenriisto ja se on poliisiasia.
Kuka sinä olet päättämään, miten kukin elämänsä elää? Ehkäpä se ovimattovaimo on ikiiloinen, että saa palvella päällepäsmäri miestään eikä hänen itsensä tarvitse käyttää pieniä aivojaan miettimiseen. Myös tällä ovimattovaimolla on täysi oikeus lähteä parisuhteesta ja elää elämäänsä haluamallaan tavalla.
En minäkään halua, että esim. pikkusiskoni ottaa tuon ovimattoroolin elämässään. Tiedän millaista se elämä on ja haluaisin, että siskoni ymmärtää, että hänellä on kaikki tarvittavat taidot ja oikeus tehdä elämästään omannäköistään ja hän voi elää vapaasti ilman kenenkään käskytystä tai alistamista.
Toisaalta rakastan vaimoani, joka on hyvin alistuva ja naisellinen nainen. Parisuhteemme toimii hienosti niin, että minä määrään kaapinpaikan ja vaimoni alistuu tahtooni. Molemmille on hyvin tiedossa se tosiasia, että jos ei tilanne miellytä niin voi lähteä kävelemään.
Vierailija kirjoitti:
Naiset vaan ei usko. Kuinka monta kertaa olette kuulleet miehen toiveena olla "hyvä aviomies". Ette ikinä koska miehiä ei kiinnosta olemassaolonne.
Monta kertaa, oman mieheni suusta, ja sellainen hän onkin. Ehkä sinua ei kiinnosta naisten olemassaolo, mutta sehän ei ole minun ongelmani, voit aivan rauhassa jatkossakin hakata hanskaan. Minun miestäni kiinnostaa minun olemassaoloni ja hyvinvointini, ja se riittää minulle.
Naiset vaan ei usko. Kuinka monta kertaa olette kuulleet miehen toiveena olla "hyvä aviomies". Ette ikinä koska miehiä ei kiinnosta olemassaolonne.