Helsingin ökyasunnot - onko kokemusta asumisesta?

Komea on kämppä, mutta itse en tykkää yhtään tuollaisesta krumeluurista. Vaikka pätäkkää olisi kuinka paljon, niin remontoisin tuollaisen kämpän ihan toisenlaiseksi.

Sijanti on loistava, olen itse asunut Kruunuvuorenkadulla ihan kaksiossa vaan nuorena, mutta paikkana Katajanokka on huikea.

Onpa kaunis ja todellakin kelpaisi. Äitini ja mummoni asuivat vastaavanlaisessa ennen kuin synnyin, mutta silloin huoneistossa pidettiin useita kämppiksiä. Toivotettavasti tuleva omistaja osaa pitää asunnon arvoisessaan kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Komea on kämppä, mutta itse en tykkää yhtään tuollaisesta krumeluurista. Vaikka pätäkkää olisi kuinka paljon, niin remontoisin tuollaisen kämpän ihan toisenlaiseksi.

Sijanti on loistava, olen itse asunut Kruunuvuorenkadulla ihan kaksiossa vaan nuorena, mutta paikkana Katajanokka on huikea.

No onneksi sulla ei ole varaa päästä pilaamaan asuntoa! Niin monta hienoa huoneistoa on pilattu maalaamalla kaikki valkoiseksi ja remontoimalla 200-luvun asuun. 

Asuisin mielelläni tuollaisessa, mutta jos mietin realistisesti omaa elämäntilannette 2 lasta, jotka haluavat olla omalla pihalla, menevät itsekseen ja kavereiden kanssa puistoon. En usko, että tuon asunnonnympäristö olisi niin lapsiystävällinen kuin missä nyt asun. Toinen ongelma on raha. Tälläisella tavallisella perheellä, jossa vuositulot n. 110 000, ei taida olla mitään yhteistä tuon alueen naapureiden kanssa. Eli vaikka voittaisin Euro Jackpotissa en kuuluisi joukkoon.

Mitä ihmeen porvariporukkaa tuossa talossa mahtaa asua? Oikeasti jollain suomalaisilla vielä varaa tuollaiseen elämäntapaan?

On kokemusta. Ihan normaalilta kodilta se tuntuu. Ehkä se jättää jälkensä siinä mielessä, että myöhemminkin kaipaa tilaa ympärilleen. Tuollainen sisustus kyllä luo vähän sellaisen mielikuvan, että mihinkään ei saa koskea. Se on tuossa kaikkein vieraannuttavin elementti.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen porvariporukkaa tuossa talossa mahtaa asua? Oikeasti jollain suomalaisilla vielä varaa tuollaiseen elämäntapaan?

Hienoa että on!

Juuri tuollaisissa asuvat yleensä maksavat yhteiskuntamme hyvinvoinnin pääasiallisesti veroina ja työnantajina.

Asuin reilun vuoden vuokralla upeassa asunnossa keskustassa.

Asunto oli niin kaunis, että kiersin huoneita joka päivä ja ihailin kaikkea näkemääni.

Elämys oli jo pelkästään auringonsäteiden osuminen kristallikruunuun ja sen heijastamat kimalteet seinille.

Myös ympäristö puistoineen oli kaunis ja arvokas.

Edelleen näen unia tuosta asunnosta ja rappukäytävästä. :)

Minä elin lapsuuteni tuollaisessa, tosin myönnettäköön että 80 neliötä pienemmässä asunnossa. Etelä-Helsingissä nelilapsisessa perheessä. Meitä oli niin monta, että ei varsinaisesti ollut tunnetta siitä että tilaa olisi ollut jotenkin erityisen paljon, mutta koti oli vanha, täynnä arvotavaraa ja antiikkia koska se oli vanhempieni tyyli. Asunto oli peritty isovanhemmilta ja huonekaluistakin varmaan suurin osa oli perittyä.

Miltä se tuntui? Ei oikein miltään. Asuimme alueella jossa kaikkien muidenkin asunnot olivat tuollaisia, tai ainakaan se ei tuntunut silloin poikeukselliselta. Vasta kun menin lukioon eri alueelle, tajusin todella että aivan, jokaisen koti ei näytäkään ihan tältä. Mutta lapselle koti on koti, huolimatta siitä miltä se näyttää ja minkälaisia huonekaluja siellä on. Kyllä me silti kotona saatiin olla ihan lapsia eikä tarvinnut kaikkea jatkuvasti varoa. 

Nykyään asun hyvin erilaisessa ympäristössä enkä vanhempieni tulotasoa tule koskaan saavuttamaan jollen voita lotossa, he perivät niin paljon omaisuutta aikoinaan mutta ovat myös sitä realisoineet hyvin paljon. En erityisemmin pidä antiikkisesta tyylistä ja omaan kotiini olen valinnut hyvin erilaisia ratkaisuja. 

Mutta joo, summa summarum, ei se kummoiselta tunnu. Koti kuin koti. 

Olen asunut samantyyppisessä asunnossa mutta tuollaista sisustusta ei ollut, mutta mukava sellaisessa oli asua: Tilaa oli paljon ja asunto oli valoisa. 

Ei oo rahasta puutetta, kun on voinut tota asuntoa 13 vuotta pitää tyhjillään. Vanhaa rahaa. En oo ikinä lähellekkään vastaavan hintasessa asunnossa käynyt.

Kuulostaa ihanalta! Oliko kova vuokra? Miksi muutit pois?

Tylsä järkipäätös ostaa omistusasunto lähiöstä. Mutta koville se otti. Kai siksi tuo asunto tulee edelleen uniin.

Ymmärrän kyllä niitä, jotka tietoisesti tekee valinnan vuokralla asumisesta tietyn sijainnin vuoksi. Meidänkin ystäväpiirissä on monia tämän ratkaisun tehneitä ja tyytyväisiltä vaikuttavat.

Tiedän omasta kokemuksesta, kuinka paljon iloa ja inspiraatiota kaunis ympäristö ja nappisijainti antaa. Vanhoissa taloissa on jotakin erityistä charmia ja viehkeyttä. Tähän lisäksi vielä puistot, lähellä oleva merenranta ja kaikki keskustan palvelut, kulttuuri ja ravintolat.

Mä tosin tylsänä laskeskelin, että jälkikäteen voi tulla itku, jos esim. 5 vuoden jälkeen vuokriin mennyt 100 000 € ja takaisin ei saa muuta kuin vuokratakuun.

Nyt maksan asuntolainaa pois ja haaveilen, että joku päivä pääsisin takaisin wanhaan kerrostaloon kantakaupunkiin. Tuon em. vuokra-asuntoni kokoista omistusasuntoa en tule saamaan, mutta pienikin kelpaisi. :)

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihanalta! Oliko kova vuokra? Miksi muutit pois?

Tuollaisissa kodeissa asuvat ihmiset mahdollistavat sen, että te väliinputoajat saatte toimeentulotukenne joka kuukausi.

Tuollaisessa asuu elitistiset ökyilijät, joita Sipilä saisi verottaa tuntuvammin!

Jännä kämppä, näyttää, ettei siellä ole muuta kuin tuoleja ja pöytärykelmiä.

Huono puoli on ensimmäinen kerros, on alttiina anarkistien perseilylle.

Olen itse ostanut pienen asunnon kantakaupungista. Hinnat ovat huimat, enkä olisi pystynyt ostamaan suurempaa, mutta sijainti ratkaisee. Ihanaa kun voi kävellä joka paikkaan, tosin pari kolme  kilometria on niin keskustaan kuin Linnanmäellekin. Onneksi on  näköala kattojen ja puiden latvojen tasolla. Tulee tilan tennetta. Kesämökillä on sitten tilaa ja neliöitä.

Oi vitsi mikä kämppä <3 Ketä pitäis naida että saa muuttaa tuollaiseen?