Lue keskustelun säännöt.
Katastrofin anatomia - onko jokin sarjan tapahtumista koskettanut elämääsi?
06.06.2017 |
Sarjaa katsellessa on herännyt monia ajatuksia. Nostalgisia, surullisia, haikeita. Ystäväni menehtyi Jämijärvellä ja siitä on ollut todella vaikeaa päästä eteenpäin. On niin vaikeaa hyväksyä, että hän ei ole enää täällä eikä pääse tekemään ja kokemaan enää mitään.
Onko jokin sarjassa käsitellyistä tapahtumista muuttanut, koskettanut tai liipannut läheltä ketään muuta? Miten tällaisista traumoista pitäisi päästä yli? Tai ei niistä tavallaan koskaan pääsekään...
Sarja on kyllä hienotunteisesti ja laadukkaasti tehty. Jos joku ei sarjaa tunne, siinä siis kerrotaan seuraavista tapahtumista:
Konginkankaan onnettomuus
Myyrmannin itsemurhapommi
Estonian uppoaminen
Sellon surmat
Tapaninpäivän tsunami
Tshernobylin räjähdys
Jokelan junaturma
Lapuan patruunatehdas
Copterlinen putoaminen
Finn-Balticin uppoaminen
Hyvinkään ammuskelut
Jokelan kouluampuminen
Jämijärven lento-onnettomuus
Oulun vauvasurmat
Malagan bussiturma
Rautavaaran itsemurha-murhakolari
Ampumaratasurmat
Myrkkyhoitajan sarjamurhat
Naantalin asuntopalo
Kapteeninkadun poliisisurmat
Kommentit (31)
En ole ketään tuttua tai läheistä menettänyt noissa tapauksissa, mutta Konginkankaan tapahtumat kummittelee usein mielessä jo ihan oman ammatin takia. Ja ajan viikoittain sen onnettomuuspaikan ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä halutaan keskustella perseshortseista ja muusta tärkeästä, tämä olnee liian vakava aihe...
Muistan itse tuosta Naantalin asuntopalosta, että sinne kuoli niitä nuoria koska eivät saaneet ikkunaa rikottua. Se paniikki on varmasti ollut valtava :(.
ampumaratasurmat lähinnä sen johdosta että olen itse ollut ampumassa samalla albertinkadun radalla
Vierailija kirjoitti:
En ole ketään tuttua tai läheistä menettänyt noissa tapauksissa, mutta Konginkankaan tapahtumat kummittelee usein mielessä jo ihan oman ammatin takia. Ja ajan viikoittain sen onnettomuuspaikan ohi.
Olihan se kyllä aivan uskomattoman karmea näky, ihan valokuvassakin vain. Miksi niiden ajoneuvojen pitikin kohdata juuri sillä hetkellä? Ei sellaiseen kysymykseen saa koskaan vastausta. Joku pelastushenkilökunnasta kertoi jossakin lehdessä, että yön hiljaisuudessa kännykät vaan soivat, kun perheenjäsenet yrittivät uhreja huolissaan tavoittaa. Varmasti aavemainen, tuskallinen hetki.
Vierailija kirjoitti:
ampumaratasurmat lähinnä sen johdosta että olen itse ollut ampumassa samalla albertinkadun radalla
Ampuminen on itse asiassa mielenkiintoinen harrastus, olen kokeillut muutaman kerran ja se on tosi haastavaa ja koukuttavaa.
Missähän tekijä vaikuttaa nykyään...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Konginkankaalla kuoli perhetutun lapsi. Jämijärven turman uhreja en tuntenut, mutta kouraisi aika syvältä, kun olin juuri pari vuotta aiemmin aloittanut laskuvarjohyppyharrastuksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ampumaratasurmat lähinnä sen johdosta että olen itse ollut ampumassa samalla albertinkadun radalla
Ampuminen on itse asiassa mielenkiintoinen harrastus, olen kokeillut muutaman kerran ja se on tosi haastavaa ja koukuttavaa.
Missähän tekijä vaikuttaa nykyään...?
radalle vain, siellä annetaan opastusta ja alkuun pääsee vuokra-aseella räiskimällä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naantalin palossa oli koulukavereita ja Rautavaaran itsemurhan lasten isä on hyvä ystäväni.
Vierailija kirjoitti:
Konginkankaalla kuoli perhetutun lapsi. Jämijärven turman uhreja en tuntenut, mutta kouraisi aika syvältä, kun olin juuri pari vuotta aiemmin aloittanut laskuvarjohyppyharrastuksen.
Ystäväni oli myös vasta pari vuotta hypännyt. Tiedän, että isänsä oli harrastusta vastaan ja me yhdessä vakuutimme että turvallinen laji, ei kannata huolestua. En ikinä unohda hetkeä jolloin uutiset kuulin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naantalin palossa oli koulukavereita ja Rautavaaran itsemurhan lasten isä on hyvä ystäväni.
Voi, osanotot. Molemmat kyllä erittäin rankkoja tapauksia. Paljon mietittävää ja työstettävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ampumaratasurmat lähinnä sen johdosta että olen itse ollut ampumassa samalla albertinkadun radalla
Ampuminen on itse asiassa mielenkiintoinen harrastus, olen kokeillut muutaman kerran ja se on tosi haastavaa ja koukuttavaa.
Missähän tekijä vaikuttaa nykyään...?
radalle vain, siellä annetaan opastusta ja alkuun pääsee vuokra-aseella räiskimällä
Pitää laittaa harkintalistalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tuntenut ketään näiden tapausten uhreista enkä yhtäkään heidän läheisistään, mutta silti moni noista tragedioista on koskettanut ja itkenytkin olen. Ihan hirvittäviä kaikki.
Sellon surmat jäi kummittelemaan mieleen, koska olin itsekin Prismassa töissä tuohon aikaan. Oli säikky olo, varsinkin kun kaikenlaisia hulluja todellakin tuli siellä kohdattua.
Lisäksi veljeni oli Sellossa juuri samalla hetkellä ja näki ja koki sen kaaoksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Copterlinen onnettomuudessa kuoli entisen luokkakaverin isä.
Tsunamissa kuoli varmaan monien suomalaisten vähintään tutun tuttu. Vanhempieni työkaveri kuoli, perheestä kuoli isä, äiti ja poika. Perheen teini-ikäinen tyttö jäi eloon.
Kaikki ovat kamalia tapahtumia, mutta itselle tämä Jämijärven lento-onnettomuus on ehkä kaikkein koskettavin, sillä asun kyseisellä paikkakunnalla ja olin tapahtumapäivänä Jämillä ja siihen aikaan kun onnettomuus tapahtui.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ovat kamalia tapahtumia, mutta itselle tämä Jämijärven lento-onnettomuus on ehkä kaikkein koskettavin, sillä asun kyseisellä paikkakunnalla ja olin tapahtumapäivänä Jämillä ja siihen aikaan kun onnettomuus tapahtui.
Rankka juttu kyllä. Mua on ehkä vähän lohduttanut se, että ystäväni todella rakasti laskuvarjohyppäämistä. Että sai olla tekemässä sitä mikä teki onnelliseksi. Ja jospa se itse hetki olisi ollut nopea kivuton... Varmasti onkin ollut.
Myyrmannin pommi oli mulle näistä pahin, koska silloin 5-vuotias lapseni oli isänsä luona Myyrmäessä ja heillä oli tarkoitus mennä Myyrmanniin shoppailemaan. Itselläni oli synttärit sinä päivänä, ja olin lähdössä hurvittelemaan parin kaverin kanssa, kun alkoi kuulua ikäviä uutisia. Äkkiä loppui hurvittelut mielestä kun piti selvittää, ovatko lapseni ja eksä kunnossa. Onneksi olivat - eivät olleet lähteneet Myyrmanniin ostoksille. Huh.
Myyrmannin aikaan asuin ulkomailla ja ihmettelin suuresti kun asuinmaani iltauutisiin ilmestyi selvästi suomalaista kuvaa. Ja puhutaan pommista. Ja useista kuolonuhreista, myös lapsista.
Toivottavasti kukaan ei enää ikinä saa vastaavaa ideaa päähänsä. Mutta voihan olla että se päivä tulee taas. Sairaita on monenlaisia.
Naantalissa kuoli ystävän lapsi, Myyrmannissa oli paljon tuttuja tapahtuma-aikaan, kaikki selvisi, Tsunamissa ystäväperhe - selvisivät.
Jokelassa asuttiin junaturman aikaan, outo rysäys ja ajan pysähtyminen. Kouluampumisissa paljon lapsuuden kavereiden lapsia (kaikki ok).
Ohjelmassa ei ole käsitelty Hyvinkään palottelusurmaa, joka on kaikkein henkilökohtaisin.
Nosto.