Miksi traumojen aiheuttama masennus ja aivokemiallisista häiriöistä johtuva masennus ovat sama sairaus?

Trauma taitaa olla muutakin kuin aivokemian vääristymää - muutoin ongelmat korjaantuisivat yksinkertaisesti oikealla lääkityksellä.

Siksi että traumojen aiheuttama masennus huonontaa aivojen kemiallista tasapainoa ja vahvistaa puolestaan niitä synopseja mitkä altistavat ahdistukselle ja masennukselle, eli lopputulos on ihan sama oli kysymyksessä "kemiallinen" tai traumaperäinen mielenterveysongelma. Terapiassa sitten opitaan keinoja mitä käyttämällä aivojen tervettä toimintaa tuetaan.

Tarkoitatko trauman aiheuttamalla masennuksella reaktioista masennusta? Sehän paranee kun ihminen sopeutuu siihen, että tapahtunut paha asia tapahtui eikä masentunut ole siihen mitenkään yleensä syyllinen.

Mm. tätä minäkin olen pohtinut. Jotain epäselvää on asiantuntijoidenkin (eli lääkärien) puheissa masennuksesta. Kategoriat ja etiologia ei ole selkeää kuten yleensä diagnosoitavissa sairauksissa.

Mitä tulee masennuksen näkemiseen fyysisenä sairautena (tähän näkemykseen törmää usein nykyään)...

Luin joskus KELAn Sanomista (nykyään kyseistä lehteä ei kai enää ole?) tutkimusartikkelin, jossa kerrottiin, että ainoa keskusteluterapia, josta on todettu olevan masennusta sairastaville hyötyä, on kognitiivinen käyttäytymisterapia.

Tämä on mielenkiintoista, kun ajattelee, että kyseinen terapiamuoto pureutuu opittuihin käyttäytymismalleihin, ts. asenteisiin. Se pyrkii saamaan asiakkaan tiedostamaan, että hänen oletuksensa ja käytöksensä on valittua, ts. että hän voi haluta toisin, jolloin elämä muuttuu toisenlaiseksi. Mitä järkeä terapiassa muuten olisikaan?

Kun taas, jos ongelmien syynä on kuvantaen osoitettu fyysinen poikkeama, esim. aivojen kudosvaurio, mikään määrä terapiaa ei poista ongelmaa, vaan mahdollisen kuntouttamisen tavoitteet ovat ihan toisenlaiset.

Masennus tulee nimenomaan esim. traumoista ja masennuksen alla on muita tunteita joita pitäisi käsitellä.

Pelkkä järkeily ei auta.

Mikä auttaisi avioeron aiheuttamaan pitkittyneeseen reaktiiviseen masennukseen?

Vierailija kirjoitti:

Mikä auttaisi avioeron aiheuttamaan pitkittyneeseen reaktiiviseen masennukseen?

Ralastuminen

Masennus ei johdu 'serotoniinin puutteesta' . serotoniinitasojahan ei voi millään tutkia aivoista .

Jos taustalla ei ole traumaa , niin masennus voi puhtaasti johtua surkeasta , puutteellisesta ruokavaliosta , omega3-rasvahappojen ja vitamiinien ja hivenaineiden puutteesta, suoliston huonosta kunnosta ja bakteeristosta . Ei mikään ihme ,kun miettii mitä sontaa suurin osa länsimaalaisista tunkee kitusiinsa .viljaa ,maitoa, sokeria, margariinia ja lisäaineita. Ei ihme ,että masentaa ja ahdistaa.

Ja voihan se olla niinkin, että, kun kokee trauman , niin alkaa syödä huonosti ,eikä pidä itsestään eikä ruokavaliostaan enää huolta , niin tulee masennus.

Masennukseen ja ahdistukseen sairastuvat kun yleensä eivät sitä myönnä, että oikealla ruokavaliolla ,unella ja liikunnalla kun voisi ihan oikeasti olo parantua.

Itse jätin sokerin ja viljat kokonaan pois , niin jatkuvat ,ilman syytä tulevat pahatkin masennusjaksot ja ahdistuneisuus loppuivat.

Psykiatrikin sanoi, että ihmiset eivät sitä suostu myöntämään ja hyväksymään , miten paljon ruokavaliolla voi vaikuttaa mielialaan ja terveyteen. Samalla syötetään 'terveellisiä ravitsemussuosituksia' jotka painottavat viljaa , rasvatonta maitoa ja margariinia. Ei ihme ,että masennus, diabetes ja muut autoimmuunisairaudet lisääntyvät. Ja lääkeyhtiöt kiittävät.

Jos masennus on vaikka aivoinfarktin seuraus, ei siihen terapia auta. Ei tosin lääkkeetkään useimmiten. Muussa tapauksessa tää on aika kumpi tuli ensin, muna vai kana -keskustelu, niiden aivokemioiden ja elämänkokemusten/traumojen/terapian suhteen.

Mulla on ollut elämäni aikana 2 masistyyppiä.

1. traumatyyppi

2. ruokavalioon pohjautuva

Kaiken paranemisen pohjalla on tärkeiden vitamiinien ja hivenaineiden saanti.

Tosin nyt traumamasiksesta tai oikeastaan traumavihasta kärsivänä en tunnu pääsevän yli vaikka kuinka yritän. Ekalla kerralla pääsin, koska ei ollut mitään muita kuin henkisiä vauruoita, mutta nyt kun fyysinen vaurio liittyy tilanteeseen, niin tuntuu etten millään pääse vihastani yli, että minua vaurioittanut tyyppi kulkee vapaalla jalalla ja minä saan pian syytteen siitä, että kerroin nettiin totuuden hänestä varoittaakseni muita siitä millainen painajainen hän on sille päälle sattuessaan.

Masennusta tai muutakaan mielen ilmiötä ei saisi typistää vain ja ainoastaan aivojen kemiallisiin tasapainoihin tai keskusteluissa mainittuihin ajattelumalleihin / ruokavalioon / mihin tahansa yksittäiseen asiaan. Siinä on kyse aina monen asian summasta, vaikka ihminen ei sitä sillä hetkellä tajuaisikaan - masennus vaikuttaa kaikkeen ja masennukseen vaikuttavat monet asiat. Esim. monesti unettomuutta (tai sitä ruokavaliota tai negatiivisia ajatusmalleja) pidetään masennuksen seurauksena, mutta samalla tavalla ne huonosti nukutut yöt masentavat entisestään. 

Itse traumallekin löytyy ihan omia diagnooseja (traumaperäinen stressireaktio). Trauman kanssa esiintyy kuitenkin usein MYÖS masennusta samaan aikaan. Hoidossa pitäisikin ottaa huomioon sairauden kulku ja mikä sitä on edeltänyt. Trauma vaikuttaa myös aina aivojen toimintaan: aivojen "hälytyskeskus" jää päälle ja aktivoituu herkemmin. Tämä on todettu ihan aivoja kuvaamalla. 

Lääkkeet auttavat usein akuutteihin oireisiin, joskus todella masentunut / traumatisoitunut ihminen tarvitsee vakautta esim. unirytmin korjaamalla, että voi käsitellä vaikeita asioita. Usein kun lääkkeet lopetetaan, jatkuvat oireet. Eiväthän lääkkeet itsessään tuo mitään suuria oivalluksia tai opeta uusia toimintatapoja. Terapian toimivuutta tutkittaessa on huomattu, että iso osa psykoterapioista on lähes yhtä toimivia. Kognitiivista pidetään yleensä hieman virheellisestikin "toimivimpana", sillä sitä voidaan tarjota usein lyhyempinä jaksoina, joiden jälkeen nähdään jo tuloksia. 

Masennus voi johtua psyykkisistä tekijöistä (trauma, menetys jne.) tai fysiologisista tekijöistä (edellä hyviä esimerkkejä), mutta toi serotoniiniläppä on vanhaa tietoa joka ei perustu mihinkään kliinisesti todistettuun faktaan. Sitä ei voida mitata ja valtaosa lääkäreistäkin myöntää nykyisin, ettei tainnutkaan olla kyse serotoniineista...

psykologi kirjoitti:

Masennusta tai muutakaan mielen ilmiötä ei saisi typistää vain ja ainoastaan aivojen kemiallisiin tasapainoihin tai keskusteluissa mainittuihin ajattelumalleihin / ruokavalioon / mihin tahansa yksittäiseen asiaan. Siinä on kyse aina monen asian summasta, vaikka ihminen ei sitä sillä hetkellä tajuaisikaan - masennus vaikuttaa kaikkeen ja masennukseen vaikuttavat monet asiat. Esim. monesti unettomuutta (tai sitä ruokavaliota tai negatiivisia ajatusmalleja) pidetään masennuksen seurauksena, mutta samalla tavalla ne huonosti nukutut yöt masentavat entisestään. 

Itse traumallekin löytyy ihan omia diagnooseja (traumaperäinen stressireaktio). Trauman kanssa esiintyy kuitenkin usein MYÖS masennusta samaan aikaan. Hoidossa pitäisikin ottaa huomioon sairauden kulku ja mikä sitä on edeltänyt. Trauma vaikuttaa myös aina aivojen toimintaan: aivojen "hälytyskeskus" jää päälle ja aktivoituu herkemmin. Tämä on todettu ihan aivoja kuvaamalla. 

Lääkkeet auttavat usein akuutteihin oireisiin, joskus todella masentunut / traumatisoitunut ihminen tarvitsee vakautta esim. unirytmin korjaamalla, että voi käsitellä vaikeita asioita. Usein kun lääkkeet lopetetaan, jatkuvat oireet. Eiväthän lääkkeet itsessään tuo mitään suuria oivalluksia tai opeta uusia toimintatapoja. Terapian toimivuutta tutkittaessa on huomattu, että iso osa psykoterapioista on lähes yhtä toimivia. Kognitiivista pidetään yleensä hieman virheellisestikin "toimivimpana", sillä sitä voidaan tarjota usein lyhyempinä jaksoina, joiden jälkeen nähdään jo tuloksia. 

Miksi feikkaat ammattiryhmän edustajaa, kun tekstistä näkee joka tapauksessa totuuden? Huoh. Sama juttu kun palsta"juristien" kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Masennus ei johdu 'serotoniinin puutteesta' . serotoniinitasojahan ei voi millään tutkia aivoista .

Jos taustalla ei ole traumaa , niin masennus voi puhtaasti johtua surkeasta , puutteellisesta ruokavaliosta , omega3-rasvahappojen ja vitamiinien ja hivenaineiden puutteesta, suoliston huonosta kunnosta ja bakteeristosta . Ei mikään ihme ,kun miettii mitä sontaa suurin osa länsimaalaisista tunkee kitusiinsa .viljaa ,maitoa, sokeria, margariinia ja lisäaineita. Ei ihme ,että masentaa ja ahdistaa.

Ja voihan se olla niinkin, että, kun kokee trauman , niin alkaa syödä huonosti ,eikä pidä itsestään eikä ruokavaliostaan enää huolta , niin tulee masennus.

Masennukseen ja ahdistukseen sairastuvat kun yleensä eivät sitä myönnä, että oikealla ruokavaliolla ,unella ja liikunnalla kun voisi ihan oikeasti olo parantua.

Itse jätin sokerin ja viljat kokonaan pois , niin jatkuvat ,ilman syytä tulevat pahatkin masennusjaksot ja ahdistuneisuus loppuivat.

Psykiatrikin sanoi, että ihmiset eivät sitä suostu myöntämään ja hyväksymään , miten paljon ruokavaliolla voi vaikuttaa mielialaan ja terveyteen. Samalla syötetään 'terveellisiä ravitsemussuosituksia' jotka painottavat viljaa , rasvatonta maitoa ja margariinia. Ei ihme ,että masennus, diabetes ja muut autoimmuunisairaudet lisääntyvät. Ja lääkeyhtiöt kiittävät.

Mä olen samaa mieltä että ruokavaliolla on valtava merkitys, mutta toisaalta taas jos ihmisellä on vahva kokemus elämän mielekkyydestä niin saattaa pysyä ihan terveenä mieleltään, vaikka vetäisi ihan pelkkää höttöä... Ihminen on ihmeellinen:)

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitatko trauman aiheuttamalla masennuksella reaktioista masennusta? Sehän paranee kun ihminen sopeutuu siihen, että tapahtunut paha asia tapahtui eikä masentunut ole siihen mitenkään yleensä syyllinen.

Periaatteessa näin, mutta käytännössä on iso ero sillä, onko trauma äkillinen yksittäinen tapahtuma ihmisen muutoin perusturvallisessa elämässä vai onko traumatisoituminen pitkäaikaista, jopa koko elämän jatkunutta.

Lääkkeistä puheenollen, eilen ilmestyi juttu, vihdoinkin:

http://www.is.fi/terveys/art-2000005234123.html

Pyörittääkö lääketeollisuus psykiatriaa? ”Bipolaarihäiriö ja ADHD ovat ylikäytettyjä muotidiagnooseja”

Kriitikoiden mukaan nykyinen psykiatria kulkee lääketeollisuuden talutusnuorassa. Masennuslääkkeitä syö jo melkein joka kymmenes suomalainen.

"Ongelmat eivät ole keskushermostossa eivätkä kemiallisia, vaan sosiaalisia, psykologisia tai ihmisten välisissä suhteissa."

Vierailija kirjoitti:

Lääkkeistä puheenollen, eilen ilmestyi juttu, vihdoinkin:

http://www.is.fi/terveys/art-2000005234123.html

Pyörittääkö lääketeollisuus psykiatriaa? ”Bipolaarihäiriö ja ADHD ovat ylikäytettyjä muotidiagnooseja”

Kriitikoiden mukaan nykyinen psykiatria kulkee lääketeollisuuden talutusnuorassa. Masennuslääkkeitä syö jo melkein joka kymmenes suomalainen.

"Ongelmat eivät ole keskushermostossa eivätkä kemiallisia, vaan sosiaalisia, psykologisia tai ihmisten välisissä suhteissa."

Tämä on hyvä juttu ja ihan harmittaa sen yhden erotetun lääkärin puolesta joka tästä uskalsi puhua... Mutta sen verran tuota lihavoitua korjaan että on myös fysiologisia syitä (aivokasvain yms) jotka aiheuttavat masennusta, mutta missään tapauksessa ei kannata uskoa noihin aivokemia-serotoniinijuttuihin! Aivan törkeä vedätys saada ihmiset ottamaan lääkkeitä lääkkeiden päälle.... Tietenkin lumevaikutus toimii monilla. Ihminen voimistuu kun saa uskoa että jokin auttaa.

Vierailija kirjoitti:

psykologi kirjoitti:

Masennusta tai muutakaan mielen ilmiötä ei saisi typistää vain ja ainoastaan aivojen kemiallisiin tasapainoihin tai keskusteluissa mainittuihin ajattelumalleihin / ruokavalioon / mihin tahansa yksittäiseen asiaan. Siinä on kyse aina monen asian summasta, vaikka ihminen ei sitä sillä hetkellä tajuaisikaan - masennus vaikuttaa kaikkeen ja masennukseen vaikuttavat monet asiat. Esim. monesti unettomuutta (tai sitä ruokavaliota tai negatiivisia ajatusmalleja) pidetään masennuksen seurauksena, mutta samalla tavalla ne huonosti nukutut yöt masentavat entisestään. 

Itse traumallekin löytyy ihan omia diagnooseja (traumaperäinen stressireaktio). Trauman kanssa esiintyy kuitenkin usein MYÖS masennusta samaan aikaan. Hoidossa pitäisikin ottaa huomioon sairauden kulku ja mikä sitä on edeltänyt. Trauma vaikuttaa myös aina aivojen toimintaan: aivojen "hälytyskeskus" jää päälle ja aktivoituu herkemmin. Tämä on todettu ihan aivoja kuvaamalla. 

Lääkkeet auttavat usein akuutteihin oireisiin, joskus todella masentunut / traumatisoitunut ihminen tarvitsee vakautta esim. unirytmin korjaamalla, että voi käsitellä vaikeita asioita. Usein kun lääkkeet lopetetaan, jatkuvat oireet. Eiväthän lääkkeet itsessään tuo mitään suuria oivalluksia tai opeta uusia toimintatapoja. Terapian toimivuutta tutkittaessa on huomattu, että iso osa psykoterapioista on lähes yhtä toimivia. Kognitiivista pidetään yleensä hieman virheellisestikin "toimivimpana", sillä sitä voidaan tarjota usein lyhyempinä jaksoina, joiden jälkeen nähdään jo tuloksia. 

Miksi feikkaat ammattiryhmän edustajaa, kun tekstistä näkee joka tapauksessa totuuden? Huoh. Sama juttu kun palsta"juristien" kanssa.

Miten psykologin sitten pitäisi näinkin virallisessa paikassa kuin aihe vapaa -palstalla puhua? ;) 

Kollegan kommenttiin tekisi mieli vielä lisätä maininta lääkehoidon yhdistämisestä keskusteluapuun sekä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, joka usein kattaa kaikkien elämänosa-alueiden sekä taustan kartoittamisen. En ymmärrä minäkään, miksi kaikki aina yleistetään sellaiseen joko tai -mentaliteettiin.