Näin kaupassa, kun alle kaksi vuotiaalla oli laitettu selkään reppu ja hihna oli repusta kiinni, äiti talutti kuin koiraa lastansa vähän matkaa. Onneksi isä laittoi pienen takaisin rattaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän ap:ta hieman yksinkertaisena ihmisenä. Ensin kirjoittaa otsikkokentän tukkoon ja sitten nolaa itsensä lopullisesti kommenttikentän sisällöllä. Sääliksi käy.

Taisi mennä sinulla aika tunteisiin?

En ole ap, mutta minustakin hihnat ja valjaat kuuluvat koirille, ei ihmisille. Miten se lapsi oppii kulkemaan varovasti, kun tottuu siihen, että joku kiskoo valjaista?!

Miten se lapsi oppii kulkemaan nätisti, jos on aina rattaissa, koska muuten juoksee missä sattuu?

Justiinsa samaa ajattelin! Lisäksi kunto rapistuu, kun aina vaan istutetaan rattaissa.

Omasta lapsuudesta 50-luvulta muistan, että monella pienellä tenavalla oli valjaat. Silloin lapsia syntyi tiuhaan tahtiin eikä viisivuotiaaksi asti kärrätty terveitä tenavia rattaissa. Parivuotiaalle laitettiin valjaat, kun nuorempi sisarus oli jo vallannut rattaat. Lapset oppivat pienestä asti käyttämään omia jalkojaan eivätkä kitisseet, jos piti kävellä pieni matka. Siihen aikaan pitkätkin koulumatkat käveltiin satoi tai paistoi eikä valitettu.

Vierailija kirjoitti:

On kyllä naurettavan näköistä. :D No, jos ei osaa lastaan kasvattaa kulkemaan nätisti julkisilla paikoilla, niin kai lapsi on sitten kaikkien turvallisuuden vuoksi parempi pitää kytkettynä...

juu, ja tuon ikäinen lapsi muistaa ne opetukset aina?  -hölömö...

Minulla on ollut lapsena valjaat. Olin todella tottelevainen (siis hiljaiseksi ja kiltiksi pelolla kasvatettu...) enkä ryntäillyt minnekään. Kuitenkin äitini mielenrauhan takia isoissa tapahtumissa ja ruuhkaisissa kaupoissa minulla oli ne pirun valjaat, koska hän pelkäsi että eksyn tungoksen takia tai joku kidnappaa minut. Jälkimäisen takia myös ihan normaalisti ruuhka-aikaan kaupassa käydessä minulla oli ne valjaat sen jälkeen kun lähistöltä oli kidnapattu lapsi ja joku epämääräinen mies oli kysellyt minusta, pyytänyt syliin ja lähtenyt seuraamaan autoamme. Asuimme toki ulkomailla joten tämä oli ihan ymmärrettävä pelko eikä Suomeen täysin verrattavissa.

Eli ei ne lapset ole aina villejä ja huonosti kasvatettuja, joskus tungoksessa voi vaan pelätä että joutuu erilleen väkijoukon takia. Epäsuosittu mielipiteeni riehuvista skideistä kärsineenä on kyllä, että jos ei jaksa kasvattaa niin voisi käyttää vaikka niitä valjaita tai kuljetushäkkejä. Kuinka näppärää kun karjuva, juoksenteleva ja junassa penkkiäni potkiva ja käsivartta tökkivä pentu olisi kätevästi kuljetusboksissa. (Koska ollaan av:lla, huomautan etten nyt ihan tosissani tätä ehdota.)

Mun mies haluis varmaan mulle tollasen talutusrepun. Joka kerta se hukkaa mut kaupassa tai tapahtumissa missä on paljon ihmisiä. Vielä ku oon lyhyt niin ei mua väkijoukosta näe.

Olen pariin otteeseen nähnyt ton viritelmän mut samalla vieressä kävelleenä todennut että on ihan aiheesta. Oltiin museossa ja se muksu oli sinkoamassa joka suuntaan ja halus koskea ihan joka ikiseen tavaraan joka ei ollut vitriinin takana vaikka niissä oli kylttejä että ei saa koskea kuvan kera että lapsetkin ymmärtäisi. Ja yhdellä kertaa muksu opetteli kävelemään ja käveli isukin vieressä (oli myös rattaat mukana) ja kun iskä oli kaks metriä pidempi ni eihän se yllä pitämään kädestä, ni kun lapsi meinas keikahtaa iskä vaa kiskas siitä hihnasta muksun pystyyn ennenkuin ehti kaatumaan :D se oli aika söpö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

20 vuotta sitten, kun omat lapseni olivat taaperoita, valjaat ei olleet mitenkään nolot. Lapset tykkäsivät kävellä itse, vaikka kieltämättä välillä tuskastutti se hidas eteneminen. En koe, että ne olisivat olleet mitenkään haitalliset lapsen kehitykselle, ihan normaaleja ja terveitä aikuisia niistä tuli.

Omani ovat juuri tuon ikäisiä ja koskaan en nähnyt valjaita kenelläkään eikä olisi tullut mieleenkään, että tervettä lasta talutettaisiin jossain hihnassa. Lasta hallitaan ihan toisin keinoin, tarvittaessa otetaan kädestä kiinni. 

Onko tässä sitten jotain paikkakuntakohtaisia eroja? Helsingissä oltiin. 

Ehkä eroja oli myös Helsingin sisällä, Puu-Käpylässä mua ei kummasteltu ollenkaan :)

Kivi-Käpylässä toinen valjaslapsi!

Meidän lapset vois perustaa vertaistukiryhmän Käpylän valjastetut.

Vierailija kirjoitti:

Vammaisille nuo ennen olivat. 

Yleensäkin erilaiset vammaisten lasten tarvikkeet ovat yleistyneet tavallisilla lapsilla, esim. konttauskypärä. 

En sitten tiedä kuinka monta lasta ennen kuoli kontatessaan tai kadulla? 90-luvun äitinä en yhdestäkään tapauksesta kuullut. 

Ei se, että jossain muualla on tiettyjä käytäntöjä, tarkoita että ne olisivat hyviä. Minusta ihmisarvoa alentavaa, vaikka lapsi ei sitä vielä ymmärräkään. 

Ei me oltu vammaisia, mutta lähes kaikilla meidän taloyhtiössä oli valjaat 80-luvun alulla. Minullaki oli punaiset nahkaiset valjaat, vaikk aolin tosi rauhallinen lapsi. Oli ihan tavallista sillloin, eikä kukaan ihmetellyt asiaa. Kätevät olivat kai väkijoukossa ja kaupungilla.

meillä oli vaihe että kun lapsi pääsi kävelemään meni korvat kiinni mitään käskyjä ei kuunneltu.. päätin kuitenkin että en rattaissa pid äkoska eihän se niin mitään opi.ostin tuollaisen "talutus" repun. lapsikin oppi kulkemaan kaupoiss akun SAI kulkea vaikkakin "talutuksessa"

Mulla oli valjaat kun olin taapero 90-luvun alussa. Olen nähnyt kotivideoita, joissa sinkoilen ympäriinsä Ruotsin-laivalla - ja juurikin valjaiden ansiosta en ole menossa pää edellä portaita alas. Ei ole jäänyt traumoja.

Minusta valjaat ovat vähän kuin polkupyörän apupyörät: saa opetella liikkumaan, mutta on kuitenkin varmiste, joka estää loukkaantumiset (pyörällä kaatuminen tai kävellessä esim. auton alle jääminen).

Omalle muksulle laitan kyllä valjaat tms, jos se tahtoo sinkoilla ympäriinsä.

Ai minä hävisin tästä keskustelusta mukamas? Täällä on sanottu, että keksin nuo jatkot tuohon tapaukseen. No en keksinyt. Näin kun lapsi kaatuili ja äiti veti ja kiskoi. Lattia kyllä oli liukasta materiaalia, varmaa siksi kaatuili. Siksi minua huvitti koko tilanne, koska lapsi oli hihnassa vain sen pari minuuttia. Olen sitä mieltä, että hihnat on älyttömiä, huom mutta varmasti joidenkin lapsien kohdalla perusteltua käyttää sitä. Ap

Miksi muuttaisin mielipidettäni valjaista ja hihnoista, vaikka tulisi kolmesataa alapeukuttajaa ja kommenttia? Ketkä on eri mieltä, niin saa olla ja ilmaista sen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap hävisi kommentoimasta, kun harva oli ap:n puolella :) Taisi itse kirjoittaa nuo ainoatkin samaa mieltä olevat kommentit :D

Niin kirjoitin oman mielipiteen asiasta. Enkä odottanut, että tulee samaa mieltä olevia montaakaan. Ap

Ekaksi kirjoitan liikaa aloitukseen, tai sitten liian vähän tai keksin muuten vaan lisää aiheeseen? Tai jopa provosoin. Taitaa moni ite suu vaahdossa aiheesta käydä kiivasta keskustelua. Mistäs sitä tietää, että muutama sama ihminen kirjoittaa nuo jutut? :D ap

Ap, niitä omia juttuja ei kannata yläpeukuttaa (tai siis nuolettaa :D) koska se näyttää aika epätoivoiselta.

En harrasta sellaista. Ap

Itse pidän muksun valjaissa julkisilla paikoilla. On todellinen täystuho, ja koko ajan saa olla silmä kovana, kun on kova karkailemaan.. Oikein vaanii hetkeä, jolloinka huomio herpaantuu.

Joten on turvallisempaa pitää lapsi lieassa, kun murehtia sitä, mitä mahtaa muut ihmiset ajatella. Muutenkaan en ole koskaan ymmärtänyt sitä, miten kukaan edes jaksaa kiinnittää tuntemattomiin ihmisiin huomiota vain arvostellakseen heitä. Onko elämä todella niin tylsää ja tyhjää, että se huomio on kiinnitettävä jonnekkin muuanne, kun oma on niin onttoa, tyhjää ja merkityksetöntä?

Elämä tyhjää ja merkityksetöntä? Kun näkee tapauksen parin metrin päässä itsestä, suoraan edessä, niin ei voi olla näkemättä. Ap

Reppu oli reissussa oikein kätevä. Lapsi oli tuolloin siinä iässä ettei uskonut minkään vertaa vaan sinkosi johonkin parin sekunnin mielijohteessa, yleisimmin autotielle ja innostui vain kielloista lisää. Käyttökerrat jäi muutamaan, ruuhkaisella basaarialueella ja ravintola-alueella käytettiin ja ainakin yksi svedu tuli välittömästi paheksumaan. Onhan se parempi päästää lapsi katoamaan väenpaljouteen, vaaterekkien väliin ja huudella tuloksetta itku kurkussa kuin pitää tilanne hallinnassa?  Tai antaa kampittaa joku tarjoilija kuumien ruoka-annosten kanssa ja järjestää vaaratilanteita kanssa-asiakkaillekkin? Entistä parempi ahtaa rattailla sinne sekaan? Itselläni oli tilanne etten voinut kantaa sylissä pitkiä aikoja raskaana iskiaskivun takia, saati sitten juosta perässä täyttä haipakkaa. Varmaankin naureskelin itsekin lapsettomana, sekä kun esikoiseni vielä vauvaiässä vaikka mille näyille ja näille valjaille erityisesti, mutta sen jälkeen kun saanut itse lapsia ja todennut mitä se on, alkanut maailma avartua jälleen vähän enemmän. En kadu että pidin tuolloin  lapseni turvassa ja tallessa. Ja kyllä, meillä opetellaan käytöstapoja aktiivisesti, saa liikkua muutoin vapaana, vain parkkipaikalla tai tien varressa kuljetaan kädestä pitäen tai rattaissa. Nyt on viesti mennyt perille ja osataan käyttäytyä pieniä kömmähdyksiä lukuunottamatta paremmin. Tietenkään kanssaihmiset eivät pidä myöskään siitä että lapsi hiippailee missään ilman että on kiinnitettynä tiukasti rattaisiin, mutta voiko vanhempana ollessaan onnistua sitten oikein missään? Mitähän olisi vielä käsittelemättä? Polkeeko lapsen valjaat rattaissa hänen oikeuttaan lähteä haneen silloin kuin huvittaa, hoitopöydän remmi lapsen oikeutta läpsähtää päilleen lattialle tai auton turvaistuimeen kiinnittäminen rajoittaako mahdollisuutta apinoida pitkin penkkejä ja seurata täten kivoja maisemia? Montako lasta joutuu vielä kantamaan traumoja näistä? Todella tärkeää ja aiheellista pohtia-

Tapaus on totta ja mielipiteeni. Oli jännää kertoa tästä tänne. Katsoa minkälaisia reaktioita ja mielipiteitä tänne tulee :D Ap