Uusperhekuvio ja eri ikäisten lasten "samat säännöt"

Asumme uusperheenä mieheni ja tämän lasten kanssa. Miehellä on entuudestaan 11- ja 4-vuotiaat lapset, minulla 15-vuotias tytär. Alusta asti mies on suhtautunut todella hyväksyvästi tyttäreeni ja halunnut rakentaa tyttärelle ja hänen 11-vuotiaalle tytölleen hyvää suhdetta. Puhunut tyyliin "kyllä tytöt ystävystyvät läheisesti" ja "ihanaa kun meidän "Essillä" on nyt vihdoin isosisko". Ja tämä on tietenkin ihanaa! Tytöillä onkin ihan hyvät välit ja tulevat mainiosti keskenään toimeen.

Ongelma on se, että mies haluaa kaiken tyttöjen kesken tasan ja heille täsmälleen samat rajat ja säännöt, mikä on jo siinäkin mielessä naurettavaa, sillä onhan 15-vuotiaan elämä erilaista kuin 11-vuotiaan ja siksi sen ikäiselle kuuluvat ehdottomasti erilaiset säännöt. Mm. tytöillä pitäisi olla hänestä sama kotiintuloaika (klo 20), kummatkin nukkumaan samaan aikaan, pitäisi olla samanlaiset menot eikä enempää ja ruutuaikaa saman verran.

Minusta tämä eri-ikäisten lasten tasapäistäminen menee miehen puolelta aivan liian pitkälle, sillä 15-vuotias kulkee jo maailmassa aivan eri lailla itsenäisesti kuin 11-vuotias. 15-vuotiaalla on myös erilainen sosiaalinen elämä, harrastusten päättymisajat usein myöhäisempiä sekä muita teinielämään kuuluvia vapauksia, mm. käy shoppailemassa, kahvilla, leffassa, kuvailemassa ja keikoilla ystäviensä kanssa, mitä tämä 11-vuotias ei vielä erityisemmissä määrin puuhaa (ainakaan ilman aikuista). Olen kai erikoinen ja vastuuton mamma, mutta minusta nuorille kuuluvatkin vapaammat rajat ja enemmän itsenäisyyttä kuin alakoululaiselle, eikä 15-vuotiaalta voi enää velvoittaa joka lauantai-ilta klo 19 perheen saunailtaan ja lautapelituokioon osallistumista.

Mies tuohtuu jos puollan teinin oikeuksia myöhäisempiin kotiintulo- ja nukkumaanmenoaikoihin kuin nuoremmalla siskopuolella. Kuulemma eriarvoistan ja lapsilla kuuluu olla perheessä samat säännöt, reilu peli.

Ja ei, en ole vastuuton vapaakasvattaja jonka teinillä ei ole minkäänlaisia rajoja. Kylillä tai kavereilla ei riekuta yöhön, kokeisiin luetaan, tietokoneella ei pelata koko yötä (no tätä hän ei edes tee), kotitöitä tehdään ja skootterin on minun sääntöjeni mukaan oltava pihassa kymmeneltä. Olen sitä mieltä että rajat ovat rakkautta, mutta kyllä 15-vuotiaan kohdalla tulee sentään jo menetellä eri tavalla kuin alakoululaisen! Tyttökään ei ole mikään vastuuton teinihirviö, mutta miehen vaatimukset samoista säännöistä pikkusisarpuolen kanssa ärsyttävät häntä ja tämä kiristää miehen ja teininkin välejä.

Ymmärrän, että samantyyliset säännöt uusperheessä sujuvoittavat arkea ja vähentävät ristiriitoja, ja varmasti 11-vuotiaastakin tuntuu kivemmalta kun vanhempi sisaruspuoli noudattaa samoja käytäntöjä. Mutta mielestäni on silti kohtuutonta ja puusilmäistä rajoittaa itsenäistyvän teinin elämää tarpeettomasti. Mies ei ole halukas keskustelemaan aiheesta ja suuttuu, jos totean että minun lapseni noudattaa mun sääntöjä.