Lue keskustelun säännöt.
Olenko masentunut?
31.05.2017 |
Musta tuntuu että oon täysin tunaroinut mun elämän. En näe itselläni tulevaisuutta. Ja jos jotain yritän nähdä, näen vain elämäni ankeana. Mun on vaikea nukahtaa. Havahduin tässä yksi päivä kun multa kysyttiin että miltä musta tuntuu. Mietin, ja tajusin ettei miltään. En tunne tunteita enää. Ainoa mitä tunnen välillä, on ahdistuneisuus ja syyllisyys. Ennen mua sanottiin ilopilleriks ja olin sosiaalinen. Nyt tuntuu etten osaa puhua kellekkään. Oon miettinyt että kaikilla olisi parempi ilman mua. Oon vaan ihmissaasta. Surumielisyyttä kesti 2 kk ja nyt tajusin että olen kuukauden ollut kuin haamu. Yritän esittää iloista ja hymyillä ja nauraa, mutta tajuan itse kuinka väkinäistä se on.
Jaksan vielä huolehtia itsestäni mutta kotiaskareet ja jonkun asian tekeminen tuntuu raskaalta. Mihin voin ottaa yhteyttä jos vointini ei palaa hyväksi?
Kommentit (6)
Taidat siis olla ja minäkin taidan,ku tunnistin itseni tekstistäsi liian hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on aivan oppikirjamasennusta, tunnistin edellisen itseni kuvauksesta. Itse menin vain terveysasemalle, sain vielä silloin nopeasti ajan lääkärille kun tilanne hoitajien mielestä oli niin vakava. Useimmilla terveysasemilla työskentelee depressiohoitaja, lääkkeiden lisäksi kannattaa hyödyntää tarjottu keskusteluapu.
Masennuksesta voi parantua, pidä se aina mielessä :) etenkin kun muistat vielä millaista oli olla terve niin kynnys parantua ei ole kovin korkea.
Itsekin parannuin ja tunnen taas positiiviset ja negatiiviset tunteet ihan tavallisesti.
Kiitos. Mulla on kaiken lisäksi pieni poika, joten hänen takiaan olen miettinyt itselleni hoitoa. Pelottavaa kun ei tunne mitään. Kannattaakohan soittaa ihan terveyskeskukseen vai puhua ensin neuvolassa? Jotenkin tuntuu etten selviä tästä kaikesta ilman ulkopuolisen apua. Olen vasta tässä lähipäivinä havahtunut, että olenko vaipunut masennukseen. Ja olen nyt pohtinut kuinka syväksi se on salaa mennyt. Lähipiiri on jo huomauttanut käytöksestäni, että olen poissaoleva ja apaattinen. Se sai mut heräämään.
Ap
Tuntuu vain että tarvin pikaisesti apua, en kestä tätä tyhjyyttä.. Koska ennen olen ajatellut kaikesta positiivisesti ja että kaikki kääntyy parhain päin. Nyt sitä ei enää ole. Ja tätä on jatkunut n. 3kk. Ap
Taidan olla. Yhteys terveyskeskukseen lääkärille ja ne ohjaa yleensä eteenpäin. Vaadi keskusteluapua (psykiatrille). Nykyisin lääkäreistä moni määrää itse vähän turhan innoissaan mielialalääkkeitä eikä paljoa perään kysele. Uusivat vaan reseptejä.