Lue keskustelun säännöt.
Miten arkesi muuttui, kun sait lapsen?
31.05.2017 |
Olen siinä iässä (vähän päälle 30v) että kohta pitää tehdä päätöksiä suuntaan tai toiseen, jos lapsia aion tehdä. Haluan lapsia, olen aina halunnut, mutta epäilen silti. Puitteet on kunnossa (asunto, työ, avioliitto), mutta hirvittää lapsenteossa se arjen muuttuminen. Tämä voi kuulostaa siltä, etten ole kypsä tai vastullinen, mutta luottaisin näiden ajatusten olevan ihan normaaleja, kun mietitään isoa muutosta elämään.
Ymmärrän toki, että arki muuttuu ja paljon, mutta yksi päivä sain melkein ahdistuskohtauksen siitä, että voinko käydä enää päivisin suihkussa jos olen kaksin lapsen kanssa :D Tämä oli aivan huumoria siis minullekin, mutta tällaisia "kauhukohtauksia" iskee päähän välillä. Siksi kysynkin teiltä, arvon lapselliset ihmiset:
Kerro rehellisesti miten elämäsi muuttui hyvällä ja huonolla tavalla, kun vauva-arki alkoi? Miten parisuhde muuttui? Mitä ajatuksia oli ennen lastentekoa? Mikä yllätti hyvällä tai huonolla tavalla? Mikä oli pahinta lapsiarjessa? Miten selvisit ongelmista?
Kommentit (30)
Mulla loppui juominen käytännössä kokonaan kun tuo syntyi. Tupakki ikävä kyllä jäi. Paino on lapsen syntymästä (nyt 4-vuotias) pudonnut jo 20 kiloa lisääntyneen liikunnan takia :D Ulkoilu lisääntynyt varmaan 3000 % (vaikea sanoa koska en juurikaan ulkoillut). Pentu hauskuuttaa mua nauruun asti päivittäin ja olin melko synkkä kaveri.
No huonoja puolia... Illalla leffat kattellaan kuulokkeiden kanssa. Jos pitää vaimon kanssa puhua vakavampia asioita tai riidellä joudutaan tekemään se englanniksi. Seksiä on pääsääntöisesti illalla/yöllä, mutta harvemmin on mahdollista päivällä.
Tossa noi mitä ekana tuli mieleen. Mutta siis selkeästi plussan puolella ollaan.
T: 40 v ja jotain mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit käydä päivisin suihkussa, jos saat molemmat nukkumaan yhtäaikaa. Ota kuitenkin itkuhälytin mukaan suihkuun ja ole valmis lopettamaan suihku välittömästi.
- Lapsi herätti joka aamu kuudelta kun ennen nukuin yleensä ysiin
- Illalla ei aikaa rentoutua, vaimo nalkuttaa
- Seksi loppui melkeen kokonaan
- Lomilla ja viikonloppuisin pitää tehdä pääsääntöisesti perheystävällisiä asioita, suurin osa aiemmista harrastuksista ei ole enää mahdollisia.
Tuossapa nyt muutama.
Rahat loppui. Kaikki meni vaippoihin ynnä muihin istuimiin ja kärryihin..
Kaikki muuttui täysin! Mutta pikkuhiljaa on moni asia palannut takaisin, kun lapsi on kasvanut.
Pienessä vauvassa on niin kiinni! Istut kaksi tuntia sohvalla vauva sylissä ja kun vihdoin saat nyytin sänkyynsä, juokset kiireellä vessaan, suihkuun ja syömään. Kun olet ensimmäisen leivän puolivälissä, alkaa kitinä. Loput syöt sohvalla vauva sylissä ja varot ettet läikytä kahvia vauvan päälle.
Mutta se on niin ihana <3 Ja se kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä muuttuu niin täysin, ettei sitä voi mitenkään luetella. On aika ennen ja aika jälkeen. Sitten on lapsen ehdoilla, kun lapsi on. Jos on joku bailaaja tai alkoholiin menevä, kannattaa unohtaa lasten hankkiminen kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Voit käydä päivisin suihkussa, jos saat molemmat nukkumaan yhtäaikaa. Ota kuitenkin itkuhälytin mukaan suihkuun ja ole valmis lopettamaan suihku välittömästi.
Mitkä molemmat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit käydä päivisin suihkussa, jos saat molemmat nukkumaan yhtäaikaa. Ota kuitenkin itkuhälytin mukaan suihkuun ja ole valmis lopettamaan suihku välittömästi.
Mitkä molemmat?
Ei voi katso vaatia lukemaan ihan tarkkaan tällä palstalla. Sanottiin kaksin lapsen kanssa, niin senhän voi lukea vaikka kahden lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit käydä päivisin suihkussa, jos saat molemmat nukkumaan yhtäaikaa. Ota kuitenkin itkuhälytin mukaan suihkuun ja ole valmis lopettamaan suihku välittömästi.
Mitkä molemmat?
Ei voi katso vaatia lukemaan ihan tarkkaan tällä palstalla. Sanottiin kaksin lapsen kanssa, niin senhän voi lukea vaikka kahden lapsen kanssa.
Okei, anteeksi saivarteluni. Hämmennyin vaan niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
^täh, joku pyytää anteeksi av-palstalla???? Yläpeukuttaisin kahdesti jos voisin
En ole tällä hetkellä töissä, joten töihin ei tarvitse herätä, ennen joutui heräämään ennen kuutta ja nyt 9-10 aikaan.
Keskellä päivää on luppoaikaa vaikka surffailla netissä (tai käydä suihkussa)kun lapsi nukkuu päikkäreitä.
Tulee ulkoiltua ehkä hieman enemmän.
Ei tule käytyä viihteellä enää niin usein, ei edes leffassa, mutta toisaalta nyt niitä kertoja kun käy vaikka leffassa osaa arvostaa eri lailla.
Lähteminen mihinkään kestää nykyään tuhottoman kauan, toki jos olisi järjestelmällisempi lähtöjä voisi varmaankin nopeuttaa. Mutta jos ennen meni vartti uloslähtöön nyt niitä menee kolme.
Elämä on mielestäni rennompaa kuin ennen, vaikka lapsen hyvinvoinnista on tietty koko ajan takaraivossa pieni huoli, mutta sen oppii kestämään.
Siinä muutamia muutoksia, vaikea keksiä mitään negatiivista. Elämä on mielestäni muuttunut paremmaksi, olin halunnut lasta jo kauan. Lapsi on kohta kaksi ja itse 34.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämä muuttuu niin täysin, ettei sitä voi mitenkään luetella. On aika ennen ja aika jälkeen. Sitten on lapsen ehdoilla, kun lapsi on. Jos on joku bailaaja tai alkoholiin menevä, kannattaa unohtaa lasten hankkiminen kokonaan.
Tähän väliin haluaisin sanoa muutaman sanan, vaikkakaan juuri tämä kirjoittaja ei välttämättä tarkoittanut mitään äärimmäisyyksiä viestillään. Kyllä kerran kuukaudessa-parissa voi käydä bailaamassa ja olla silti hyvä vanhempi, vaikka av:n marttyyrimammat sanoisivat muuta. Samaten alkoholia saa käyttää (paitsi raskausaikana, imetysaikana rajoitetusti), vaikka kännissä ei tietenkään lasten kanssa toikkaroida. Ei äidiksi tuleminen tarkoita sitä, että on pakko kulkea kirjavassa tunikassa tai tuulipuvussa, mennä aina varhain nukkumaan ja juoda vain lasten kanssa itse tehtyä marjamehua, jos nuo asiat eivät ole ennenkään olleet lähellä sydäntä. Arki muuttuu, mutta kyllä jotain omaa saa pitää. Ja mennään koko perheen ehdoilla, lasta ei ole pakko nostaa jalustalle, jos ei halua.
Muuttui ihan täysin. Ennen tein paljon töitä, Reissasin ja biletin paljon. Nykyään oon lähinnä kotona, vauva 9kk. Ihanaa on ollut ja mitään en kadu , vauvakin on ollut suht helppo. Välillä ahdistaa jos ei saa nukkua, tehdä rauhassa ruokaa tai käydä suihkussa. Mut hetkellisesti vain. Parisuhteesta on tullut arkisempi, seksiä on vähemmän ja vaatii vähän suunnittelua mutta mitään suurempia kriisejä ei olla koettu.
Eniten yllätti kuinka lapseen kiintyy niin että vaikeaa on lähteä mihinkään ja jättää hoitoon vaikka tukiverkosto meillä on hyvä ja vauva varmasti on hyvässä hoidossa. Sitten taas toisaalta ahdistaa jos ei pitkään aikaan käy missään/vietä omaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaiselle minuutille tuli hinta. Jos en itse hoida lastani, maksan jollekin muulle siitä, että hän hoitaa. Maksu ei tietenkään ole aina rahaa vaan usein kiitollisuudenvelkaa tms.
Ikinä ei ole enää sellaista iltaa että lösähdänpä tässä sohvalle ja mietin mitä tekis kun on vähän tylsää.
Halusit kai kuulla, ettei mitenkään...
En voi käydä leffassa, kylpylässä tai kauneushoitoloissa (pitkiä aikoja ainakaan) imetyksen takia. Hienompiin ravintoloihin en kehtaa vauvan kanssa mennä. Terassillekaan en ehkä kehtaa ottaa vaunuja mukaan. Arki kotina sujuu vähän väsyneempänäkin hyvin, mutta epäröin suunnitella pitkiä reissuja vauvan kanssa. Noh onpahan jotain kivaa odotettavaa sitten kun täytän 50 ja lapsi muuttaa pois kotoa.
Suihkussakäynti ei tuottanut ongelmia. Otin lapsen mukaan kylppärin lattialle tai kävelytuoliin istumaan siihen käytävän puolelle ja ovi auki, jos lapsi sattui olemaan hereillä. Vessassakäynti sen sijaan oli ongelmallisempaa, koska haluaisin hoitaa ne asiat itsekseni mutta lapsi huusi kuin riivattu, jos jäi oven ulkopupolelle. Vielä nyt viisivuotiaanakin käy varmistamassa, että äiti on siellä vessassa eikä kadonnut mihinkään. Yritä siinä sitten punnertaa paskaa kaikessa rauhassa.
Rahanmeno on jotain aivan järkyttävää. Ei sitä ekoina vuosina huomaa, kun on kotona ja vaatteet tulevat äp:sta. Sen jälkeen saa olla koko ajan ostamassa uusia vaatteita, kolme-neljä kertaa vuodessa menee vaatevarasto uusiksi. Ja kengät. Kun siihen vielä lätkäisee päivähoitomaksun päälle, saa olla taituroimassa kuukausibudjetin kanssa, ainakin tällaisessa 4 000 brutto -taloudessa, jossa maksetaan tonni asuntolainaakin kuussa sekä kahden auton käyttöä.
Lomamatkabudjetti on sekin kasvanut niin paljon, että kun ennen kaksi aikuista meni hyvinkin 1500 eurolla oikein mukavalle matkalle, nyt tuntuu menevän kolme tonnia, vaikka on mukana vain yksi pieni lapsi lisäksi.
Omat harrastukset jäivät kokonaan, koska en ala maksaa viikottaista lastenhoitomaksua harrastuksen ajaksi enkä todellakaan ala rasittaa sukulaisia viikottain oman harrastukseni takia. Edes lukeminen ei onnistu, koska ei pysty keskittymään ja hukuttautumaan kirjan kiemuroihin. Lapsi on koko ajan kiinni hihassa, täytyy mennä leikkimään barbeilla tai katsomaan Pikku Kakkosta tai osallistua Pikku Kakkosen tehtäväsivuihin tabletilla. Lenkillä ei voi käydä, koska lapsi pitäisi ottaa mukaan, eikä hän jaksa kävellä yhtä rivakasti tai pyöräillä pitkäkestoisesti vaan välillä täytyy pysähtyä tutkimaan joka saamarin matoa, joka maassa näkyy.
Lisäksi mies on joka toinen viikko aamussa ja joka toinen viikko illassa, jolloin hän tulee kotiin puoliltaöin. Niinä viikkoina suhde toimii tekstiviesteillä ja elämä lapsen kanssa on kuin yh-elämää. Töistä on aina kiire kotiin/pk:hon, ei voi jäädä tekemään mitään yhtäkkiä eteen tullutta hommaa työajan jälkeen vaan ikävimmässä tapauksessa työ on tuotava kotiin ja yritettävä tehdä sitten siinä lapsen viihdyttämisen ohessa loppuun.
Lapsi on kuitenkin kovin rakas. Tunnepuolella on hurjasti plussalla.
Hmmm. En edes muista millaista arki oli ennen nyt 4-vuotiasta lasta. Kai kävin päivät töissä, illat treenasin ja katsoin telkkaria. Vauva-aika oli suurimmaksi osaksi helppoa, kun oli hyvä tukiverkko. Heti, kun sain luvan harrastaa liikuntaa, jätin vauvan mummonsa kanssa päivällä pitkien päiväunien aikaan nukkumaan ja menin treenaamaan. Muuten sitten tein ihan normaaleja vauvajuttuja ja treffasin muita samassa tilanteessa olevia. Vähän isompana otin lapsen rattailla mukaan juoksemaan kanssani, ja muuten tehtiin perhejuttuja, käytiin perhekahviloissa, muskarissa ja treffattiin kavereita. Loppujen lopuksi elämä oli tuolloin aika tylsää ja pyöri samoissa ympyröissä ja lapsen päivärytmin mukaan. Nyt kun lapsi on päiväkodissa ja itse opiskelen uutta ammattia, on arki paljon haastavampaa. Opinnot pitäisi saada hoidettua lapsen ollessa päiväkodissa, mutta ei viitsisi pitää lasta tolkuttoman pitkiä päiviä siellä. Sitten haluaisi vielä liikkua/treenata, mutta asumme nykyisin kauempana tukiverkosta, eikä lenkkilapsenvahtia ole. (On minulla mieskin, mutta hän on epäsäännöllisessä reissutyössä.) Onneksi on lapsen harrastukset muutaman kerran viikossa, niin omat juoksemiset saa hoidettua sillä aikaa.
Mutta joo, eipä tämä kovin kummoiseksi yhden helpon ja kiltin lapsen kanssa ole muuttunut. Erilaista kuin ennen, mutta lopulta ei sen vaikeampaa.
Vierailija kirjoitti:
Halusit kai kuulla, ettei mitenkään...
Mä taas odotan että palstavela saapuu tutkimustuloksineen kehuskelemaan.
Minulla oli myös noita ajatuksia joten ymmärrän sinua AP. Luulen, että melkein kaikilla on.
Kukaan tuskin on valmis lapsentekoon koskaan, vaan ne "pitää vain tehdä". Jos odotat sitä, että olet valmis, heräät 50-vuotiaana siihen, ettet koskaan tehnyt lapsia.
Luulin 29-vuotiaana, että 32-vuotiaana tiedän ja olen kypsempi. Ei, samat kauhukohtaukset oli päällä edelleen :D nyt tuolla tuhisee 9kk vanha poika ja olen onnellinen, että hyppäsin tuntemattomaan.
Arki muuttui, mutta siihen tottui koska aivot menevät siihen tilaan, että tämä on nyt elämääni.
Hyvä tukiverkosto on tärkeää. Se helpottaa arkea paljon.