Adhd aikuiset, periytyikö kaikille lapsillesi?

Mulla oli lapsena mbd diagnoosi 70-80-luvuilla. Kolme lasta ja esikoisella on adhd diagnoosi, kahdella nuoremmalla ei.

Esikoinen tuplasi eskarin, oli ikäisekseen lapsellinen, leikkiminen tärkeämpää kuin tehtävät. Peruskoulussa oli aikamoinen vilpertti, kavereiden kaipuu oli valtava, mutta kaverisuhteet vaikeita. Mitä enemmän ikää tuli sitä vähemmän oireita. Lukio meni keskinkertaisesti, mutta ylppäreissä repäsi ja hämmästytti kaikki opettajat tuloksella.

Ei päässyt Helsingissä yliopistoon ensimmäisellä hakukerralla, mutta toisella onnistui kun vaihtoi hakukohteeksi maakuntayliopiston.

4 vuotta ollut sama tyttöystävä ja kolme vuotta asuneet yhdessä.

Ihan tavallinen nuorimies nykyään, jos ei tietäisi diagnoosista niin ei näy päällepäin.

Nuoremmilla siskoilla ei ollut edes lapsena oireita.

Onko lisää kokemuksia?

Yhdellä on kolmesta.

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä on kolmesta.

Ok, toivotaan että nuoremman meno on muuten vaan villiä :P

Sekä minulla että lasteni isällä on adhd.

Neljästä lapsesta kahdella on adhd. 

Adhd , add  ja neurologiset  oireyhtymät, kuten tourette, asperger jne yleensä periytyvät aika todennäköisesti.

Vierailija kirjoitti:

Adhd , add  ja neurologiset  oireyhtymät, kuten tourette, asperger jne yleensä periytyvät aika todennäköisesti.

Tiedän sen. Sain tämän diagnoosin lasten saannin jälkeen. Kolmatta lasta en aio tehdä vaikka se on mielessä käynytkin. On aika raskasta itse olla adhd ja ainakin vanhemmalla se on myös. Nuorempi on sellainen menijä ja kieli vaan viuhtoo suussa että en yllättyisi vaikka hänkin tulisi saman diagnoosin joskus saamaan.

Minun isäni suvussa on ADHD:ta. Se on veljelläni, veljeni pojalla ja siskolla. Toisella siskollani ei ole ja itse olen niin ei-ADHD kuin olla voi.

Voiko sen estää kasvatuksen keinoin?

Vierailija kirjoitti:

Voiko sen estää kasvatuksen keinoin?

Ei tiedetä ainakaan että miten.

Te joilla on tuo niin oletteko tyhmiä tai koetteko että teidän vanhemmat piti teitä tyhminä? Hämmentyneenä vierestä seurattu vain tällaista perhettä. Lapsi ei kuulemma mitään mistään tajua, niin ei kannata vanhempien mielestä mitään sille neuvoakkaan. Mennään niinkuin sen diagnoosin taakse piiloon. Opettaja ei kuulemma mahda mitään, mutta jäin vain miettimään mitä mahdollisuuksia opettajalla edes on, kun vanhemmatkaan ei tue lasta.

Äidilläni on ns. 3-tyypin ADHD, se kaikkein vaikein johon kuuluu myös liitännäisoireita. Sisarukset on perineet joitakin piirteitä ja heidän 4:stä lapsestaan 3:lla on oireita, yksi on Aspergerin syndroomainen.

Olen itse korkeintaan vähän epätarkka jossain silmän ja käden yhteistyötä vaativissa asioissa. Toisella lapsellani on lievä diagnoosi,ei ADHD, mutta niin on hänen isälläänkin.

Oma isäni oli hiukan dysfaattinen ja lukihäiriöinen (dysgrafia). Se ei ole sellaisenaan periytynyt kenelläkään. Varhemmissa sukupolvissa on lukuvaikeuksia.

Todennäköisyyksien ja keskiarvojen miettiminen tällaisissa asioissa ei toimi kovin hyvin, jos perheessä on korkeintaan 2-3 lasta. Vaikka periytymisen todennäköisyys olisi esim. vain 25% (hatusta revitty luku) niin on ihan hyvin mahdollista, että periytyy kahdesta lapsesta molemmille. Mutta jos olisi kymmenen lasta, olisi hyvin epätodennäköistä, että periytyy kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Voiko sen estää kasvatuksen keinoin?

Aivoissa on liian vähän dopamiinia, ei voida vaikuttaa asiaan vain kasvatuksella.