Uskovat! Agnostikko haluaa jutella.

Vierailija:

sen enempää kuin muutkaan perusterveet ihmiset. Mutta jos lähdetään siitä, että maailmassa on jatkuvasti käynnissä hyvän (Jumala) ja pahan (paholainen) välinen taistelu, niin selän kääntäminen hyville joukoille kai automaattisesti heittää ihmisen vyöhykkeelle, jossa paha pystyy vaikuttamaan hänen kauttaan.

Jeesus ei asu kenenkään sellaisen sydämessä, joka ei salli Hänen siellä asua, ja siksi ei siis myöskään ateistin sydämessä.

Tiedätkö senkin, että olen kääntänyt hyvälle selän? Olen agnostikko, en kiellä jumalan olemassaoloa. Kaikki nämä vuodet (kirkosta eroamiseni jälkeenkin) olen halunnut pysyä avoimena ja pitää " oven auki" uskolle. Sisimmässäni ajattelen, että jumalaa ei ole olemassa, mutta en halua kieltää mitään sellaista, mistä en voi olla varma. Koko ajan sydämeni on ollut avoinna, ei tarvitsisi muuta kuin astua sisälle vaan....mutta yksinpä täällä huhuilen.

Seuraavaksi heitätte " olet etsikkoajassa" juttuja. No, en sitäkään halua agnostikon ajatusmaailmalla kieltää, mutta en usko, että niin on. Olenkin joskus sanonut, että minä olen todellinen testi jumalan olemassaolosta. Olen avoin, jumlaan käytettävissä, senkun astuu sisään vaan. Jos vielä kuollessanikin ajattelen samoin kuin nyt, SITTEN voin olla varma, että jumalaa ei ole.

ap

ia kuin muutkaan ihmiset. Jostain kumman syystä valloillaan on hapatusta, jonka mukaan uskovaisuus tulee näkyä selvästi ulospäin. Ei ole kovinkaan vaikeata esiintyä hyvänä kristittynä, mutta onko se kuitenkaan lopulta sitä, mitä Jumala haluaa?



Ei Raamattu lupaa meille uskon kautta kunniaa tai onnellista hekumaa maanpäällä. Ei se lupaa edes varmuutta.

Nimenomaan haluan että maailmassa olisi sitä hyvää enemmän, eli että ihmiset osaisivat olla keskenään sovussa. Siis edelleen se, mitä jo eka viestissäni kuulutin: suvaitsevaisuutta.



7

odottelemalla viikatemiestä.



Mielestäni on melko lailla selvää, ettei minkään uskontokunnan jorinoista voi tehdä mitään todellisia johtopäätöksiä jumalasta. Ehkä uskontokuntia vertaamalla voisi etsiä muutamia yhteisiä tekijöitä, jotka toistuvat eri uskonnoissa.



Kristityt on minusta kaikkein itsekkäimpiä uskossaan. Maailmassa on aikojen kuluessa elänyt miljardeja ja taas miljardeja ihmisiä, joilla ei ole ollut tilaisuutta ottaa Jeesusta sydämeensä. Mikä jumala se sellainen on, joka passittaa kaikki nämä helvettiin? Tai johonkin toisarvoiseen paikkaan. Oikeasti, järjellä ajatellen mitä tuubaa....

Vierailija:

vaikka et mitään tunnekuohahteluja kokenutkaan. Monet tekevät juuri sen virheen, että luulevat " uskoontulon" tarkoittavan jotain ihmeellisiä värinöitä ja ilmestyksiä. Ehkä sun uskoontulo onkin prosessinomainen juttu, johon liittyy myös tämä keskustelu ja mietiskely täällä. Jumala tekee työtä ihmisissä monin eri tavoin. Ehkä sun tie on tällainen, että et purematta niele asioita, vaan tarvitset pidemmän polun löytääksesi vastauksia, jotka voit rehellisesti hyväksyä. Ei Jumala ole sua silti hylännyt, jos kerran hänet elämääsi hyväksyit.

Ymmärrän ajatuksesi. En koskaan odottanut mitään suurta ahaa-elämystä. Vain turvallisuuden ja lämmön tunnetta kaipasin, sellaista oloa, että tietäisin, että en ole yksin. Mitään sellaista en saanut.

Prosessinomainen uskoontulo...hmmm...miten oman kantani ystävällisesti sanoisin? En todella voi uskoa, että nämä tällaiset kirjoitteluni olisivat uskoontulon prosessia. Olen aina ollut ihminen, joka on kiinnostunut erilaisista ihmisistä. Tykkään pohdiskella erilaisia asioita, eikä uskonasiat ole ainoita, mitä on kiva pyöritellä mielessä. Minusta on mielenkiintoista opetella ymmärtämään ihmisen ajatuksenjuoksua ja syitä, mitkä johtavat erilaisiin ajattelutapoihin. Sosiaalipsykologia on erittäin mielenkiintoista :)

Mutta jos joskus tulisin uskoon, ei minulla olisi mitään sitä vastaan.

ap

Sulla taitaa olla avoimet ovet joka suuntaan. Itse tajusin pitkän pyristelyn jälkeen, että Jeesus ei asu sydämessäni, koska en päästä häntä ikinä kynnysmattoa pidemmälle. En siis edes halunnut antautua uskoon ym. Enpä tiedä, olenko vieläkään pitkällä sillä tiellä, mutta uskovaksi kuitenkin tunnustaudun. En usko, että Jumala odottaa mitään valmista ja täydellistä uskoa meiltä vajavaisilta ihmisiltä. Kyllä jokaisella uskovallakin on kipuiluja ja epäilyksen hetkiä, joskin niitä ihania uskontäyteisiä hetkiä tietysti myös.

ap

Vierailija:

Agnostikkona et tosin voi olla varma, teetkö töitä paholaiselle

jonka mielestä puhe maailmasta Jumalan ja paholaisen taistelukenttänä on vähän liian mustavalkoinen. Siis tottahan se periaatteessa on, mutta totuus on se että " paholaisen paskaa" asuu jokaisen ihmisen sydämessä, parhaimman uskovaisenkin. Ihminen on perimältään turmeltunut, tullut pahaksi itsekin, hän on kaikesta sydämestään aina paholaisen puolella vaikkei itse sitä tajuaisikaan. Ainoa keino päästä Jumalan puolelle on tulla lunastetuksi, ostetuksi vapaaksi orjuudesta. Lunastus ei oikeasti pyyhi ihmisen pahuutta, ainoastaan peittää sen Jumalan silmiltä. Jumala näkee uskovassa Jeesuksen takia pyhän ihmisen. Ehkä taivaassa sitten olemme oikeastikin pyhiä.

Em. syystä on mahdotonta kuvitella että uskovatkaan voisivat elää sovinnossa täällä maan päällä.

Ja mitä kärsimyksiin tai ristiriitoihin tulee, niin ei Jumala ole luvannut päästävänsä meitä niistä täällä maan päällä, päin vastoin. Ja ne kaikki on otettava Jumalan kädestä, sillä Saatana on jo käytännössä hävinnyt, ei hänellä ole yhtään sen enempää toimintatilaa kuin mitä Jumala hänelle antaa. Jumalan rakkaus ei ole sellaista löperöä naminami-rakkautta...

Vierailija:

odottelemalla viikatemiestä.

Mielestäni on melko lailla selvää, ettei minkään uskontokunnan jorinoista voi tehdä mitään todellisia johtopäätöksiä jumalasta. Ehkä uskontokuntia vertaamalla voisi etsiä muutamia yhteisiä tekijöitä, jotka toistuvat eri uskonnoissa.

Kristityt on minusta kaikkein itsekkäimpiä uskossaan. Maailmassa on aikojen kuluessa elänyt miljardeja ja taas miljardeja ihmisiä, joilla ei ole ollut tilaisuutta ottaa Jeesusta sydämeensä. Mikä jumala se sellainen on, joka passittaa kaikki nämä helvettiin? Tai johonkin toisarvoiseen paikkaan. Oikeasti, järjellä ajatellen mitä tuubaa....

Miten uskovaiset ajattelee tämän asian, että kaikilla ei edes ole mahdollisuutta uskoa kristittyjen jumalaan ja siten pelastua??

ap

Kaikki ihmiset, jotka miettivät uskonasioita, ovat siinä prosessissa tavalla taikka toisella, vaikka lopputulokset voivat olla hyvin erilaisia. Näin siis minä ainakin uskon asian olevan. Ei ihminen voi itsestään puristaa mitään kiinnostusta uskonasioita ja muita vastaavia " jorinoita" kohtaan, jos ei sitä kiinnostusta ole. Vasta kun Jumala alkaa puhutella, tulee kiinnostuskin, halu keskustella, lukea, ottaa selvää.

Kaikki kristityt eivät edusta kantaa, että Jeesuksesta kuulemattomat joutuvat helvettiin tai, että eri uskontoa edustavat ovat täysin hakoteillä.



Esim katolinen kirkko on paavin johdolla antanut lausuman, joka myöntää muissakin kuin kristinuskossa puhuttavan samasta Jumalasta. Jokainen uskonto siis sisältää totuuden siemenen.



Suurin osa kristityistä kirkkokunnista katsoo, että Jeesuksesta elämänsä aikana kuulematon saa mahdollisuuden valita hyvän ja pahan väliltä ennen viimeistä tuomiota.



T:6

niin kuin suurin osa maapallon ihmisistä nykyään jo on, mutta kuuluu täysin toiseen kulttuuripiiriin jossa on oma rakas uskontonsa? Kysytäänkö muslimeilta taivaan portilla valitseeko hyvän vain pahan?

Vierailija:

Suurin osa kristityistä kirkkokunnista katsoo, että Jeesuksesta elämänsä aikana kuulematon saa mahdollisuuden valita hyvän ja pahan väliltä ennen viimeistä tuomiota.

T:6

Kuinka helpolta itsestäsi tuntuisi yhtäkkiä ruveta muslimiksi?



Toisin sanoen MIKSI Jumala on tehnyt asiat helpoksi vain meille länsimaisille ja muitten kulttuurien pitäisi ruveta uskomaan tuosta vaan jotain itselleen täysin vierasta. Ja on turha sanoa, että niinhän me suomalaisetkin on alussa jouduttu heittäytymään. Kyllä se usko on tasan tuotu miekalla ja verenvuodatuksella tännekin.

Vierailija:

Kaikki ihmiset, jotka miettivät uskonasioita, ovat siinä prosessissa tavalla taikka toisella, vaikka lopputulokset voivat olla hyvin erilaisia. Näin siis minä ainakin uskon asian olevan. Ei ihminen voi itsestään puristaa mitään kiinnostusta uskonasioita ja muita vastaavia " jorinoita" kohtaan, jos ei sitä kiinnostusta ole. Vasta kun Jumala alkaa puhutella, tulee kiinnostuskin, halu keskustella, lukea, ottaa selvää.

Kyllä minua kiinnostaa esim. hedelmällisyyshoidoista käydyt keskustelut ja natsisaksan kauheudet, vaikka en ole kokenut lapsettomuutta, enkä tunne natsiaatetta omakseni.

Uskonasiat voivat kiinnostaa psykologiselta kannalta. Keskustelen mielelläni esim. myös muslimien ja vanhoillislestadiolasitenkin kanssa, vaikka en tunne vetoa näihin ajatusmaailmoihin.

ap

ap

a näkemystäni asiasta.



Pakko mennä nukkumaan. Hyvät yöt ja kiitos keskustelusta!



T:6

Kiitos osallistumisesta. Mukavaa, kun sai taas uusia kiperiä kysmyksiä mietittäväksi ;)



ap

Vierailija:

Viime päivinä moneen ketjuun on vastannut yksi ihminen, joka puhuu paholaisen ja jumalan taistelusta maan päällä. Ateistit puhuvat paholaisen suulla hänen mukaansa ja ilmeisesti myös tekevät paholaisen tekoja. Oletko paikalla nyt? Vai haluaako joku muu vastata?

Olen agnostikko. Elän silti mielestäni hyvää elämää toisia kunnioittaen ja auttaen. Olen aidosti empaattinen ja ystävällinen. Kuinka tuo " paholainen sisälläni" -ajatus istuu tähän asiaan?

Olet saanut hyviä vastauksia, mutta vastailen vielä omalta osaltani.

En ole teoreettinen ihminen ja totta puhuen en edes tiedä mitä sana agnostikko tarkoittaa. Koen järjellisten teorioiden, ismien olevan osa ihmisen halua hallita maailmaa Jumalan sijaan, pilkkoa maailma hallittaviin osiin ja näin nekin ovat paholaisesta lähtöisin.

Me olemme syntiinlankeemuksen seurauksena maailmassa, jossa synti ja pahuus vallitsee ja joka aiheuttaa kaiken pahan, kuoleman ja kärsimyksen. Tämä pahuus tulee meistä sisältä, koska se on syntiinlankeemuksessa ihmiskuntaan istutettu. Paholainen, joka on sisällämme, pyrkii joka hetki kaikin tavoin tekemään meistä orjiaan ja katkaisemaan yhteytemme Jumalaan ja houkuttelee meidät palvomaan muita epäjumalia ja juoksemaan niiden perässä Jumalan sijaan. Vain usko Jeesukseen ja Jumalaan vapauttaa meidät synnin ja paholaisen orjuudesta. Jumala antaa meille lahjaksi pyhän hengen, joka antaa meille voimia ja vahvistaa uskoamme ja auttaa meitä jatkuvassa taistelussa pahaa vastaan.

Ateismi on paholaisesta peräisin, koska paholainen pyrkii kieltämään Jumalan olemassaolon ja korottamaan itsensä Jumalan asemaan ja Jumalan yläpuolelle. Jumala on paholaisen vihollinen, sen vuoksi paholainen haluaa kieltää Jumalan olemassaolon. Paholainen ihmisessä pyrkii hallitsemaan maailmaa Jumalan sijaan ja tekemään itsestään jumalan Jumalan sijaan. Äärimmillään tämä toteutuu kommunismin kaltaisissa totalitääreissä, jotka pyrkivät kieltämään Jumalan kokonaan ja tekemään johtajistaan mausoleumiin balsamoituja palvottuja jumalia. Koska nämä totalitäärit ovat paholaisesta peräisin, ne ovat saaneet suurta kärsimystä, kuolemaa ja tuhoa aikaan. Paholainen pyrkii aina alistamaan ihmisen orjakseen, hänelle ihmisen kärsimys on nautinto ja kuolema on suuri voitto. Kristus on voittanut kuoleman ja hän on sielumme ainoa pelastustie paholaisen vallasta, kuolemasta kuolemattomuuteen ja kirkkauteen.

Kirjoitit jo aikaisempaan ketjuun, että Jumala ei auttanut sinua, kun sinulla oli vaikeaa tai koska et saanut tunnetta hänen olemassaolostaan, vaikka rukoilit ja pyysit käänsit selkäsi Jumalalle ja lakkasit uskomasta häneen. Kirjoitin jo silloin ja minusta edelleenkin tuntuu, että sinä asetit vaatimuksia Jumalalle ja sitten petyit, kun hän ei toiminutkaan sillä tavalla, jolla sinä odotit hänen toimivan. Silti se ei tarkoita, etteikö hän olisi tullut elämääsi, kun häntä elämääsi pyysit, koska hän tuli. Jumala tulee jokaisen luo, joka kutsuu häntä.

Jumala toimii omalla tavallaan ja omalla aikatalullaan, me emme hänestä mitään tietää, voimme vain rajallisesti aavistaa. Ihmisen tehtävä ei ole asettaa vaatimuksia Jumalalle ja vaatimalla vaatia todistuksia hänen olemassaolostaan, koska silloin ihminen asettaa itsensä Jumalan yläpuolelle. Ihminen on Jumalaa varten, ei päinvastoin. Ainoa mikä meidät pitää kiinni hänessä on usko häneen. Minä olen aivan vakuuttunut Jumalan olemassaolosta, senkin vuoksi, että näen päivä päivältä selvemmin paholaisen läsnäolon tässä maailmassa.

Minä pidän sinua kristittynä ihmisenä, enkä minään ateistina. Tai ehkä pikemminkin kapinoivana kristittynä, joka ei ole vielä valmis antamaan elämäänsä kokonaan Jumalan käsiin, koska haluaa säilyttää ohjat omissa käsissään.

ap

Vierailija:

Ateismi on paholaisesta peräisin, koska paholainen pyrkii kieltämään Jumalan olemassaolon ja korottamaan itsensä Jumalan asemaan ja Jumalan yläpuolelle. Jumala on paholaisen vihollinen, sen vuoksi paholainen haluaa kieltää Jumalan olemassaolon. Paholainen ihmisessä pyrkii hallitsemaan maailmaa Jumalan sijaan ja tekemään itsestään jumalan Jumalan sijaan.

Jumala toimii omalla tavallaan ja omalla aikatalullaan, me emme hänestä mitään tietää, voimme vain rajallisesti aavistaa. Ihmisen tehtävä ei ole asettaa vaatimuksia Jumalalle ja vaatimalla vaatia todistuksia hänen olemassaolostaan, koska silloin ihminen asettaa itsensä Jumalan yläpuolelle. Ihminen on Jumalaa varten, ei päinvastoin. Ainoa mikä meidät pitää kiinni hänessä on usko häneen. Minä olen aivan vakuuttunut Jumalan olemassaolosta, senkin vuoksi, että näen päivä päivältä selvemmin paholaisen läsnäolon tässä maailmassa.

Minä pidän sinua kristittynä ihmisenä, enkä minään ateistina. Tai ehkä pikemminkin kapinoivana kristittynä, joka ei ole vielä valmis antamaan elämäänsä kokonaan Jumalan käsiin, koska haluaa säilyttää ohjat omissa käsissään.

Ateismi ja agnostismi ovat kaksi eri asiaa. Agnostikko nimenomaan ei kiellä(tai puolla) jumalan olemassa oloa, koska katsoo, että ei ole ole olemassa tarpeeksi tietoa puoleen tai toiseen. Kuten jo ketjussa kävi ilmi, agnostikkojakin on paljon erilailla ajattelevia, kuten on uskoviakin. Mutta noin kuvaillaan agnostikon ajatukset karkeasti.

Eli, mielestäni agnostikko ei sovi asettamaasi maisemaan;nostamaan itseään jumalan paikalle?

Mielestäsi asetin jumalalle vaatimuksia silloin vuosia sitten rukoillessani uskoa itselleni. Minun mielestäni ei ole kohtuuton " vaatimus" tehdä niin, kuten joka ikinen uskova (ja jopa raamattu) kehoittaa! Eli pyytää jeesusta sydämeensä. Pyysin vain jonkunlaista rauhan tunnetta/turvallisuuden tunnetta/tunnetta siitä, että en ole yksin. En pyytänyt mitään muuta. Minun mielestäni hädässä olevalle lapselle tuollaisen pyynnön täyttäminen ei ole kohtuutonta.

Viimeinen kappale tekstissäsi sai suuni loksahtamaan auki :D Pidät minua kristittynä? Seeeelvä sitten, itse en ole samaa mieltä. Tuskin on uskova siskonikaan (joka minut hyvin tuntee).

Minun mielestäni pahan esiintyminen (sanot paholaisen läsnäoloksi) tässä maailmassa ei ole mikään todiste jumalan olemassaolosta. Ihmisissä on pahuutta ja hyvyyttä ilman, että jumalalla on mitään tekemistä niiden kanssa. Näin luulen.

Mutta, lulen myös, että meidän maailmamme eivät koskaan kohtaa. Haluaisin ymmärtää sinua, ja että sinä ymmärtäisit minua, mutta se lienee mahdotonta. Ainakin kirjoitetuissa keskusteluissa. Kiitos vastauksestasi (kirjoita toki lisää jos inspiroidut) ja hyvää, kaunista ja onnellista elämää sinulle! Kuin myös kaikille muille keskusteluun osallistuneille :)

Nyt jo vihdoin nukkumaan...

ap

Ei Jumalan olemassaolon tajuamiseen ja varmistukseen tarvita tietoa, siihen tarvitaan vain uskoa. Tieto erkaannuttaa meidät Jumalasta eikä tieto koskaan voi kuin raapaista olemassaolon mysteeriä. Tietomme on rajallinen. Vain sydämellään näkee hyvin.



Jos agnostikko ei usko tai vaatii tietoa uskoakseen, niin silloin hän on ateisti. Usko ei synny tiedosta, usko syntyy uskosta.



Olet palannut useasti elämäsi vaikeuksiin, olit siis lapsi silloin. Sanoit, että pyysit Jeesusta elämääsi, mutta pyysit myös rauhan tunnetta/turvallisuuden tunnetta ja kun et sitä saanut päättelit, että Jumalaa tai Jeesusta ei ole. Kuten täällä sinulle jo vastattiinkin, monet olettavat uskoontulon olevan jotakin ihmeellistä ja kun se ei ole, he pettyvät. Uskoontulo on enemminkin päätös antaa elämänsä Jumalalle, jolloin Jumala alkaa tehdä työtä sinussa. Siitä alkaa matka, prosessi, löytöretki, joka kestää koko loppuelämän. Ihminen alkaa kasvaa Kristuksessa ja voit vahvistaa uskoasi rukoilemalla, lukemalla Raamattua ja ennen kaikkea uskomalla. Luottamus, rauha, turvallisuuden tunne tulee aikanaan, uskon lujittumisesta seuraten. Mitä lujempi olet uskossasi, sen enemmän tunnet rauhaa ja luottamusta. Ei rauhan tunne ole välttämättä mikään mikä seuraa automaattisesti, kun olet pyytänyt Jeesuksen elämääsi. Jeesus vastaa jokaiseen kutsuun ja hätähuutoon ja niin hän tuli sinunkin elämääsi, uskot sitä tai et.



Uskoontulo on avannut silmäni näkemään Saatanan läsnäolon maan päällä hätkähdyttävästi. Olen toisinaan suorastaan järkyttynyt siitä, miten selvästi sen näen. Usko on ikäänkuin valaissut minulle sen. Mitä selvemmin näen pahaa ja kohtaan pahaa, sitä lähemmäksi Jumalaa 46myös minussa itsessäni ja jota vastaan joudun koko ajan taistelemaan ja joka on minuun kuten kaikkiin ihmisiin lähtemättömästi istutettu .



Ehkä meidän maailmamme ei sitten kohtaa, koska minä uskon ja sinä et halua uskoa. Uskosta tästä loppujen lopuksi on kyse. Ihminen joko uskoo tai sitten ei usko. Vain usko pitää meidät yhteydessä Jumalaan.



En nyt toistaiseksi toivota sinulle vielä muuta kuin hyvää yötä, vaikka olet varmaan jo nukkumassa :)