onko muita " sotaleskiä" ??
minäpä olen eikä ole kivaa!! miten te muut ootte jaksaneet ja mistä saatte " voimaa" odotella sitä miestänne kotiin! ¤misku¤
Kommentit (3)
Siis ok, onhan sitä ikävä. Mutta mitä siitä? Meillä ainakin meni armeija-aika siinä sivussa. Ei vaikuttanut meidän suhteeseen mitenkään. Puhelimet toimii, joka päivä voi olla yhteydessä (paitsi tietysti jos on joku leiri tmv.). Lomia on paljon ja usein, nehän on lähes joka toinen viikonloppu kotona! Kai sitä nyt normaali suhde vuoden kestää tuollaista? Kun tosiaan tietää, että kyse on väliaikaisesta vaiheesta, eikä koko loppu elämästä. En siis tarvinnut mitään erityistä tsemppiä tai jaksamista, elämää oli mulla myös muuta kuin se armeijasa oleva mies... Lomat sitten nautittiin toisistamme ja yhdessäolosta. Ihania muistoja mulla ainakin on siltä ajalta, kiva kutina oli aina kun mies oli tulossa lomille :)
kyllä se voi olla rankaa, jos ei ole tottunut olemaan erossa.
Pari ekaa kuukautta tuntui tosi yksinäiseltä, mutta loppuaika sujuikin tosi hyvin. Kerrankin sain olla ihan itsekseni. Aika opetti minulle paljon itsestäni ja teki hyvää suhteelle.
minä lapsen kanssa kotona. Välillä oli raskasta ja ikävä, mutta selvitiin hyvin.
Aika kuluu kyllä tosi nopeasti. Ja rahallinen avustus on hyvä.
Meillä armeija vahvisti suhdetta!
Jaksamista!