Lue keskustelun säännöt.
En halua naimisiin, mitäs nyt?
25.05.2017 |
Mies sanoi, että haluaa naimisiin ja meinasin saada tästä sydänkohtauksen. Miehelle avioliitto on ilmeisesti tärkeä, mutta itse en halua mennä lupaamaan mitään sellaista, mitä en voi pitää. En voi tietää, miltä tuntuu vaikka 15 vuoden päästä tai 20 enkä ymmärrä, mikä pointti avioliitossa edes on. Pelkkä ajatus siitä, että joudun jonkun vaimoksi on sietämätön.
Tuntuu, että mies haluaa elää "niinkuin kuuluu" ja edetä jotain valmiiksi piirrettyä kaavaa... itse en halua elää mitään kopioelämää vaan sanella täysin omat sääntöni.
Rakastan miestäni, mutta mielestäni loppuelämään sitoutuminen on naurettava ajatus... Haluan olla tässä nyt ja esimerkiksi 10 vuoden päästä voin haluta jotain muuta. Tai sitten en. Mutta en usko, että esimerkiksi 15 vuotta yhdessä olleilla pareilla on kauheasti intohimoa ja intohimo taas on elämän suola. Miksi kärvistellä, kun ei ole pakko...
Olemme jo yli 30, mutta en tiedä miten tästä etenen! En haluaisi erotakaan, koska suhde on nyt hyvä. Mutta en halua tehdä ja uhrata itseäni jonkun tuollaisen asian takia, mikä lähinnä etoo ja kuvottaa... rahallista tukea en mieheltä tarvitse, sillä tienaan paljon enemmän kuin hän, joten sekään ei olle syy..
Apuja? Paniikki iskee!
Kommentit (13)
Jos et halua naimisiin, niin et mene naimisiin. Mikä tässä on ongelma? Jos puolisosi kosii, niin sanot ei kiitos. Ja ainahan voitte mennä avioliittoon tai kihloihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos et halua naimisiin, niin et mene naimisiin. Mikä tässä on ongelma? Jos puolisosi kosii, niin sanot ei kiitos. Ja ainahan voitte mennä avioliittoon tai kihloihin.
Oho... siis *avo*liittoon tai kihloihin. Sori
Haen tässä nyt vähän näkökulmaa siihen, miksi olette solmimeet avioliittoja ja oletteko ehdottomasti onnellisia päätökseenne?
Voisin mennä mennä naimisiin, jos olisi joku tulisen intohimoinen "hullu" juttu ja tietäisin, että eroamme kuitenkin. Sellainen liitto voisi olla ihana upea kokemus ja seikkailu. Mutta nykyinen mieheni varmaan murtuisi, jos eroaisimme liitosta eikä hän halua solmia liittoa vain seikkailumielessä...
Miksi kaikki koko ajan toivottavat sitoutumisen tärkeyttä, vaikka sitoutumisessa ei mielestäni ole mitään tavoiteltavaa, hienoa tai ylevää. Päinvastoin...
Tuntuu, että olen mielipiteeni kanssa muihin naisiin nähden kamala vastarannankiiski, kun moni nainen olis ihan haltioissaan tällaisesta "tilaisuudesta". Johtuuko se siitä, etä olen vähän liiankin itsenäinen ja en tosiaan tarvitse mieheltäni mitään taloudellista turvaa enkä tukea? olen ymmärtänyt, että talous on ensijainen syy haluun solmia avioliittoja, vaikka toki niitä on varmasti muitakin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Uskollisuus on kova juttu.
Onhan se hienoa olla saman ihmisen kanssa koko elämä, kunnes kuolema erottaa.
Jo lähtökohtaisesti satsataan suhteeseen niin, että se on mahdollisimman hyvä molemmille. Ilman överi itsekkyyttä.Raamatusta löydät vastauksen,
Elävän Jumalan ja paljon elämän viisautta.
Uskollisuus on hengen hedelmää. Jumala vihaa hylkäämistä.
Ei se paperinpala mitään uskollisuutta takaa. Sillä ei ole mitään väliä onko joku paperi tai ei, jos on tilaisuus pettää. Korvien välissä se ratkaisu tehdään. Ja mitä ihmeen hienoa on katsella samaa ihmistä päivästä toiseen? Eikö se ole vähän liian pelkurimainen helppo ratkaisu elää elämä...?
Kerrot miehellesi, että ajatus yli 15 v. suhteesta hänen kanssaan kuvottaa 🙄
Sitten etsit miehen, joka ei halua sitoutua sinuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä minä ainakin olen mennyt naimisiin ihan rakkaudesta vaikka ymmärrän että se on myös juridinen sopimus. Haluan siis jakaa kaiken mieheni kanssa ja niin kauan kun kuolema meidät erottaa jos se on minusta kiinni. Halusimme myös molemmat olla naimisissa ennen lapsia vaikka emme ole kovin perinteisiä tai uskovaisia...olemme kyllä erittäin perhekeskeisiä ihmisiä.
Yhdessä on oltu nyt 26 vuotta ja naimisissa 22 vuotta. Ei ahdista yhtään vaan päinvastoin olen oikein onnellinen. Kaikki elämässä erittäin ok.
Jos et halua naimisiin niin et mene. Mies sitten omasta puolestaan päättää mitä hän haluaa eli tyytyy nykyiseen tai etsii toisen naisen joka haluaa naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskollisuus on kova juttu.
Onhan se hienoa olla saman ihmisen kanssa koko elämä, kunnes kuolema erottaa.
Jo lähtökohtaisesti satsataan suhteeseen niin, että se on mahdollisimman hyvä molemmille. Ilman överi itsekkyyttä.Raamatusta löydät vastauksen,
Elävän Jumalan ja paljon elämän viisautta.
Uskollisuus on hengen hedelmää. Jumala vihaa hylkäämistä.Ei se paperinpala mitään uskollisuutta takaa. Sillä ei ole mitään väliä onko joku paperi tai ei, jos on tilaisuus pettää. Korvien välissä se ratkaisu tehdään. Ja mitä ihmeen hienoa on katsella samaa ihmistä päivästä toiseen? Eikö se ole vähän liian pelkurimainen helppo ratkaisu elää elämä...?
Kuulosrat siltä, että pelkäät itse. Kaikki eivät pelkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tuollainen itseriittoisuus on joskus vähän turn off...pientä ylimielisyyttä ilmassa?
Mutta mikään pakko ei ole edes seurustella saati sitten sitoutua tai mennä jopa naimisiin. Kunhan vain olet miehellesi rehellinen etkä roikota löysässä hirressä turhilla lupauksilla. Sinähän voit seikkailla ihan vapaasti vaikka loppuelämäsi!
Kerro mielipiteesi miehellesi. Hän saattaa haluta loppuelämän sitoutumisen, jolloin hän saattaa lopettaa suhteenne. Mutta siihen hänellä on oikeus, joten ole rehellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerrot miehellesi, että ajatus yli 15 v. suhteesta hänen kanssaan kuvottaa 🙄
Sitten etsit miehen, joka ei halua sitoutua sinuun.
Ei avioliitto mun miehen kanssa kivoja, vaan avioliitto ihan kenen kanssa tahansa. Ja me olemme kyllä sitoutunut, mikään tyhjä lupaus (eli avioliitto) ei ole millään muotoa sitoutumista enempää. Ja avioliitto on aina tyhjä lupaus, koska ikinä ei voi tietää, mitä tapahtuu 20 vuoden päästä. Romanttinen illuusio.
Ap
Avioliitto on ennen kaikkea lainopillinen sopimus, rakastaa voi ilman sopimuksiakin.
Me haluamme olla toistemme lähiomaiset, kuoleman kohdatessa periä toisemme jne. Jos menee sukset ristiin, niin sitten eroamme. Ei avioliitto vaikuta suhteen kestävyyteen puoleen eikä toiseen.
Kaverini nykyinen vaimo oli nuorena avoliitossa ja mies kuoli auto-onnettomuudessa. Miehen vanhemmat perivät miehen, joten sen lisäksi, että nainen menetti avomiehensä, hän menetti myös kotinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioliitto ei ole romanttinen illuusio. Ei avioliitossa olekaan mitään ylevää, mut kuinka niin päinvastoin? Kuulostaa siltä niin kuin luulisit olevas suurikin palkinto miehelles, jonka kanssa armosta suvaitset olla. Onko hän todella niin paljon alempi arvoinen kun sinä?
No kerro ainakin tuo ihan suoraan miehellesi, jotta tietää minkälaisen sitoutumiskammoisen kanssa on yhdessä.