Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde on mennyttä aikaa
25.05.2017 |
Onko muilla sama fiilis, että kestävät parisuhteet eivät ole tulevaisuuden juttu? Lähes kukaan ei nykyään jaksa enää sitoutua yhteen ihmiseen kovin pitkään. Työ, kaverit, harrastukset jne vievät niin paljon aikaa, ettei ole kiinnostusta, eikä tarvetta panostaa parisuhteeseen. Ehkä sen vuoden parin verran voidaan jaksaa, mutta sitten alkaa auttamatta näyttää ruoho vihreämmältä muualla.
Lasten teko on se vaihe, johon tähdäten voidaan parisuhteeseen myös panostaa, mutta siitäkin tietää jo etukäteen, että ero tulee myöhemmin aivan varmasti. Joko jo lasten ollessa pieniä tai sitten vähän isompia.
Olisiko siis parempi jo etukäteen asennoitua niin, että panostaa elämässään enimmäkseen kavereihinsa, työhönsä ja omiin harrastuksiinsa? Pitää välillä jotain kevyitä parisuhteita, jos kohdalle tulee, mutta pääsääntöisesti elää yksin ja itselleen. Itsekkäästi.
Kommentit (25)
Ihan samalla tavalla otin muut huomioon kun ei ollut omaa perhettä. En ymmärrä tuota ajatusta, että sinkut olisi jotenkin itsekkäämpiä kuin muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan samalla tavalla otin muut huomioon kun ei ollut omaa perhettä. En ymmärrä tuota ajatusta, että sinkut olisi jotenkin itsekkäämpiä kuin muut.
Perheellisenä ja jos on lapsia, joutuu usein olemaan epäitsekkäämpi, ja venymään asioihin jotka eivät itseä välttämättä huvita. Ja täytyy laittaa perhe kaiken edelle. Jos on sinkku, voi aina laittaa oman itsensä kaiken edelle. Tietenkin tekee asioita ystävien hyväksi, mutta ei ole samalla tavalla velvollisuuksia. Moni perheellinen ei vaan enää kestä tuota vastuuta, vaan täytyy päästä sinne sinkkujen puolelle välillä vapautumaan.
Vierailija kirjoitti:
Syvällisiä ja uskollisia miehiä on lähes mahdotonta löytää enää. Jokainen mies juoksee sinne minne kalu osoittaa. En haaveile enää parisuhteesta.
n28
Minua on aina sanottu syvälliseksi mieheksi ja uskollisuuttakin pidän itsestäänselvänä arvona. Eli kyllä meitä on! Ja kun vielä löytäisi samanhenkisen naisen :) Älä luovu toivosta, n28! Täytyy toki katsoa, mistä etsii - olen kuullut tositarinoita monenikäisistä, nuoristakin, ihmisistä, jotka ovat löytäneet uskollisen ja syvällisenkin kumppanin erilaisista sinkkutapaamisista paikallisten ev.lut. seurakuntien järjestämänä. Rento meininki kuulemma, ei mitään uskon tuputusta.
Eiköhän suurin osa kuitenkin edelleen unelmoi läpi elämän kantavasta rakkaudesta, jonka varaan on hyvä rakentaa elämää ja perhettä. Ehkä sen kaipuu nykyisin tulee vasta myöhemmällä iällä, ei enää kaksikymppisille. Itse olen toisessa parisuhteessani, ensimmäinen päättyi puolison kuolemaan ja kuolemaan asti olemme ajatelleet tässäkin parisuhteessa olevamme. Tässä meillä on elämän mittainen työsarka, parisuhteessa, lapsessa, kaikessa.
Näin keski-ikäisenä kun seuraa toisia ikäisiää, jotka ehkä valitsivat toisin, näkee paljon. Ystävä lähti toisen naisen mukaan, jätti vaimon ja lapset. Nyt tuskailee kodittomuutta, teini-ikäiset omat lapset eivät suostu vieraan naisen kotiin, yhteisten lasten puute uuden naisen kanssa tekee vuosien kuluessa vieraaksi. Kun ei ole yhteisiä lapsia eikä kotia, väljähtää se huikea seksikin jossain välissä. Nelikymppisenä on rahaa ja mahdollisuus reissata, hengata kavereiden kanssa, eikä se sittenkään täytä. Ihmisillä pitää olla projekteja, perhe ja parisuhde antavat sellaisen. Ilman projekteja ei ole mitään.
^ po. miettimättä