Onko kyseessä vain minun sukuni, vai huomioidaanko nykyään vain liikunnallisesti lahjakkaita lapsia?
Minun 13-vuotiaani on lahjakas äidinkielessä, vieraissa kielissä, matematiikassa, kuvaamataidossa ja musiikissa. Soittaa kahta instrumenttia. Kuitenkaan esim. vanhempiani tai sisaruksiani ei voisi vähempää kiinnostaa. Pyydämme aina lapsen konsertteihin, mutta koskaan ei ole kiinnostanut tulla kuuntelemaan. Ei kiinnosta katsoa lapsen kuvistöitä, kommentti joka kerta tylsistynyt "hieno" ja sitten poistutaan paikalta. Viime vuonna lapsi voitti erään kirjoituskilpailun. Kaikki tiesivät tästä, mutta kukaan ei edes onnitellut.
Sen sijaan lapsen kaikki 5 serkkua harrastavat liikuntaa. Kolme tanssia, yksi jalkapalloa ja yksi telinevoimistelua. Jopas jotakin, kyllä näitä lapsia sitten huomioidaan koko ajan. Kyllä näiden lasten näytöksiä ja kisoja tullaan katsomaan. Aina sukujuhlissa nämä lapset ovat koko ajan huomion keskipisteenä. Saavat koko ajan esitellä taitojaan ja lapset oikein hukutetaan kehuihin ja ihailuihin. Meidän lasta ei yleensä edes muisteta.
Onko kyseessä vain minun sukuni? Vai eikö enää arvosteta musikaalisia ja akateemisesti lahjakkaita lapsia?
Kommentit (4)
Monia ei kiinnosta ollenkaan toisten lasten tekemiset. Kohteliaana vain kommentoidaan kehuvasti.
Riippuu varmaan suvusta. Kyllä omassa ja mieheni suvussa puolestaan arvostetaan lapsen soittotaitoa. Äitini saattaa tulla 400 km:n päästä katsomaan, kun lapsi esiintyy konsertissa. Tuskin hän jonkun urheilujutun vuoksi viitsisi lähteä, paitsi ehkä silloin, jos on kysymsy SM-tason kisoista.
Sukukohtaista. Meidän lasten musikaalisuutta kyllä arvostaa sekä miehen että minun suku. Mutta meidän suvussa ei ole kovin paljon liikunallisia ihmeitä. Miehen suvussa oli yksi lupaava yleisurheilija-lapsi, mutta loukkaantui vakavasti onnettomuudessa ja ura jäi siihen. Ehkä senkin takia ei liikuntaa niin paljon enää korosteta?
On vain sinun sukusi ongelma. Meillä ihan toisin