Lue keskustelun säännöt.
Narsistivanhemman aikuinen lapsi, miten selviät vanhempasi kanssa nykyään?
24.05.2017 |
Itse tunnen välillä vihaa, sitten syyllisyyttä siitä että tunnen vihaa vanhempaani kohtaan.
Kommentit (11)
Mistäköhän se narsistivanhemman diagnoosi on tällä kertaa tullut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perun tuon syytöksen että vanhempani olisi narsisti, varmasti on paljon hankalimpiakin perhetilanteita. Mulle on ollut vaan verrattain uusi oivallus, että hei, olen itsenäinen aikuinen ja saan elää omaa elämääni, tunteeni eivät ole vääriä, pahoja tai noloja. En ole itsenäistynyt kuten muut.
Hyvin, sillä isäni istuu elinkautista ex-puolisonsa murhasta. Hänen vapautumisesta ei ole pelkoa ainakaan muutamaan vuoteen. Itse käyn terapiassa.
Vierailija kirjoitti:
Mistäköhän se narsistivanhemman diagnoosi on tällä kertaa tullut?
Täyttämällä kaikki narsistisen persoonallisuushäiriön diagnostiset kriteerit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen heistä läheisriippuvainen :( En osaa päästää irti, pelkään seuraksia kuollakseni. Olen aina ajatellut itsestäni, etten koskaan pärjäisi omillani. Minut on aivopesty psykologisella -ja emotionaalisella väkivallalla uskomaan, etten ole mitään enkä ole missään hyvä. Itsetuntoni on äärimmäisen huono, eikä sille ole mitään parannusta näkyvissä ihan heti. Tämä tilanne on todella stressaava, ja hermoja kaikinpuolin syövä. Elämänhaluni on totaalisen kadoksissa, ollut jo pitkään. Sairastan vaikeaa masennusta, ja olen todella ahdistunut. En tiedä mitä tehdä, itsemurha käy mielessä päivittäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistäköhän se narsistivanhemman diagnoosi on tällä kertaa tullut?
Täyttämällä kaikki narsistisen persoonallisuushäiriön diagnostiset kriteerit?
Todella harvoin missään häiriötä diagnosoitaessa täyttyvät kaikki kriteerit, voisin jopa väittää ettei ikinä. Mikäli nyt puhutaan siis oikeista kriteereistä, joiden mukaan häiriö oikeasti diagnosoidaan, ei keittiöpsykologejen omista listoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perun tuon syytöksen että vanhempani olisi narsisti, varmasti on paljon hankalimpiakin perhetilanteita. Mulle on ollut vaan verrattain uusi oivallus, että hei, olen itsenäinen aikuinen ja saan elää omaa elämääni, tunteeni eivät ole vääriä, pahoja tai noloja. En ole itsenäistynyt kuten muut.
Ei se diagnoosi siitä ole kiinni, kuinka hankala perhetilanne on kyseessä.
Ahdistun heidän seurassaan ja pyrin välttelemään yhteydenpitoa, jotta saan pidettyä ahdistukseni ja pahanolon poissa mielestäni. Välillä mietin, että miten huonosti minua kohdeltiinkaan lapsena. Muistan miten äitini haukkui minua h...aksi, vaikka olin pieni lapsi. Nuorempana yritin hakea kovasti heidän hyväksyntäänsä ja olin se kiltti, tunnollinen koulutyttö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikein hyvin. Olen itsekin narsistinen, jopa enemmän kuin narsistivanhempani joten olen aina askeleen edellä ja tunnen hänen toimintatapansa.
En ole missään tekemisissä.