Lue keskustelun säännöt.
Kanini lopetettiin tänään, miten pääsen surusta koskaan?
24.05.2017 |
Ensimmäinen lemmikkini, kymmenen vuotta vietimme yhdessä ihanaa aikaa. Nukuimme vierekkäin, kävimme metsässä ja mökillä, oli kuin lapseni, perheenjäsen.
Pikkuinen taapertaja sairastui keväällä ja viikonloppuna ei enää pysynyt pystyssä kunnolla, ei päässyt ylös kaaduttuaan.
Suru on kaiken valtaava, yksinäinen ja haikea. En tiedä miten pääsen tästä ikinä eteenpäin. Kaipaan pikkuistani jo nyt niin kovasti, aamulla vielä makasimme vierekkäin, kerroin kuinka paljon rakastan.
Kommentit (11)
10v kani oli jo metusalem. Olisit iloinen kanisi pitkästä iästä ja muistelisit kaikkia yhteisiä aikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nam.. kanin sisäfilettä.. mmmmm....
Viinisuosituksia kellään?
Ajan myötä ikävä ei tunnu enää niin surulliselta vaan muuttuu hyviksi muistoiksi onnellisista ajoista lemmikin kanssa.
Kani eli keskiverto kania pidempään, varmasti oli hyvä elämä ja hoidit sitä hyvin.
Lohtua ikävään!
En tiedä miten uskonnollinen olet, itse en ole yhtään hengellinen, mutta lemmikin kuollessa mietin aina miten ne pääsevät unimaailmaan, mieti nyt pupuasi, siellä se vuodesta toiseen pääsee mukaan lenkille ja saa kaikkia niitä säännösteltyjä lihottavia ruokia, muistelee teidän parhaita aikoja ja voi aina nukahtaa siihen tunteeseen mikä on kainalosi. Tietenkin jos uskot taivaaseen, niin kanisi henki on sitten siellä.
Riippuen sinun persoonasta ja lemmikin tärkeydestä kova sisäinen kipu kestää viikosta reiluun kuukauteen, sitten kun totut siihen, että arjesta puuttuu se toinen pystyt vasta alkamaan käsittelemään ja antamaan hänen lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ostat uuden saman näköisen niin huomaat miten samanlainen se on ja älyät ettei kanisi välittänyt juuri sinusta vaan kaikki toimii samoin ja voit kyllästyä koko kaniinijuttuun
Vierailija kirjoitti:
ostat uuden saman näköisen niin huomaat miten samanlainen se on ja älyät ettei kanisi välittänyt juuri sinusta vaan kaikki toimii samoin ja voit kyllästyä koko kaniinijuttuun
Väärä ajattelumalli, toimii jos puoliso tai lapsikin kuolee, riittävän samantyyppinen ihminenkin käyttäytyisi todella samalla tavalla, varsinkin lapsen kohdalla, ei vain muuta yksilön menettämisen kärsimystä mihinkään. Ja tiedän ettei kani ole kuin ihminen, sanoin tämän vaan huomautuksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei miten ikävää :´( miten sitä voi kiintyäkään niin kovasti omaan rakkaaseen lemmikkiin. Metsäkävelyitä, silittelyjä, yhdessä nukkumisia <3 Anna surulle aikaa, lämmin halaus <3
Mun kani eli 8-vuotta kunnes kuoli vanhuuteen. Siitä on aikaa ehkä 7 vuotta ja parin viime vuoden aikana olen päässyt siitä kunnolla yli, asiaa auttoi myös, että sain lapsen. Nyt olin valmis luopumaan kanin ruokapurkista jota olen nämä kaikki vuodet säästänyt. Uutta kania en ole kyennyt ottamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa.
Aikaa myöten pääset yli, mutta kanisi muisto elää aina sydämessäsi.
Omista kaneista on jo moni ehtinyt mennä, viimeisin 11v vanhus puolisen vuotta sitten.
Vaikka kotona on taas uusi kiva pupu, tulee toisinaan haikea hetki edellistä muistellessa. Eikä siinä mitään.
Samoin käy taas kun tästä nuoresta kanista aikanaan aika jättää. Suru on hinta ajasta, jonka saa elää rakkaan lemmikin kanssa.
M43
osanottoja, itse olen menettänyt kissan ja koiran aikoinaan, kyllä se ajallaan rauhottuu sitten