Lue keskustelun säännöt.
Kaveri saattoi minut ikävään valoon, kun löysin kaupungilta kellon
23.05.2017 |
Oltiin tänään yhden ystäväni kanssa kaupungilla kiertelemässä tuttuun tyyliin, jossa minä menen aina aika paljon häntä edellä, koska hänellä on tapana jäädä jumittamaan jokaisen ikkunan kohdalle, enkä useimmiten huomaa tätä. Siinä sitten huomasin yksillä penkeillä kultaisen miesten kellon, jonka otin käteeni. Huomasin sen olevan Rolex ja mietin jo, että kyseinen kello on varmasti maksanut pienen omaisuuden. Laitoin sen laukkuuni ja mietin, mitä tehdä kellolle. Sitten katsoin taakseni kaverini perään ja samassa huomasin melko varakkaan näköisen eläkepapan kaverini lähellä. Se mies ikään kuin pälyili ympärilleen. Hetken päästä tuosta kuulin jo, kun kaverini puhui sen miehen kanssa ja todella kovaan ääneen kailotti minun suuntaani:"Sähän löysit juuri kultakellon, EIKÖ NIIN?! Se on varmasti tämän herran (oli lyöttäytynyt miehen seuraan ja kai ilmeisesti kysynyt, etsiikö jotain)!"
Tietysti hienoa, että kello löysi omistajansa, mutta menin jotenkin tuossa noloksi. Etenkin kun kyseinen vanha herra kiitteli vaan kaveriani eikä oikeastaan edes noteerannut minua. Kaverini sen kellon minulta sitten nappasikin ja antoi kyseiselle herralle. Tuli sellainen fiilis, että ihan kuin tuo mies ja kaverini molemmat luulivat minun yrittäneen pitää kellon itselläni. Mielestäni on aika luonnollinen reaktio ottaa löytötavara mukaansa, eikä jättää sitä, etenkään noin kallista tavaraa johonkin penkille lojumaan!
Kommentit (8)
Taidat olla taipuvainen lievään ylianalysointiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko suvussasi mustalaisverta? Olipa hyvä että rehellinen kaverisi oli matkassa, ettei kello jäänyt sille tielleen.
Aito kultainen Rolex taitaa käytettynä olla sellaisen 10k€ hinnat alkaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla taipuvainen lievään ylianalysointiin.
Muuten vielä ymmärtäisin tämän kommentin, mutta en tässä tapauksessa, kun se kellon omistajakin vaan kiitteli tuota kaveriani, että miten hyvä ihminen hän on ja kiitos, kiitos, tuhannesti, vaikka minä olin kellon alkuperäinen löytäjä, joka mietti, miten näin kallis löytötavara varmasti löytää oikean omistajansa eikä ketään huijaria. En esim. menisi kyselemään keneltäkään "Anteeksi, oletko kenties hukannut aidon, kultaisen ja jalokivillä varustetun Rolex-kellon?". Löytötavaratoimistoon olisin vienyt sen.
ap
Eikö se mies siis antanut mitään löytöpalkkiota? Aika outoa jos ei. Vai saiko kaveri senkin
Lisään vielä, että ollaan monesti juuri kyseisen kaverin kanssa käyty monia moraalikeskusteluja ja hänen pitäisi kyllä tietää, etten ikipäivänä varastaisi tai jättäisi palauttamatta löytämiäni tavaroita. Sen sijaan hän on kyllä noihin kysymyksiin vastaillut sillä tyylillä, että suht arvottomat tavarat voisikin palauttaa, mutta esim. rahat lompakosta ottaisi itse ennen kuin palauttaa lompakon omistajalleen. Siksikin tuntui niin uskomattomalta ja törkeältä, kun kaveri näytti vihjailleen sillä, ettäkö olisin ilman hänen huomioitaan pitänyt kellon itelläni.
ap