Lue keskustelun säännöt.
Kyllä syrjäytyminen kävi helposti!:) Mulla ei oo enää mitään eikä ketään! Jes!
22.05.2017 |
Jäin kotiin lasten kanssa, autotta. En oo ollut töissä muutamaan kk enkä käy missään kun oon raskaana. Yritin ja muhun suhteudutaan tosi nuivasti kun en polta enkä juo. Illanvietoissa vaan ihastellaan miten jaksan olla siä selvinpäin ja kysellään joko lähden kotiin. Kerhoissa tai missään ei käydä, kaverit on jääneet matkalle. Asutaan syrjässä. Joku kysyy johkin niin en enää edes jaksa lähteä. Ei vaan jaksa yrittää eikä aina selitellä ja vastailla siihen tenttiin lapsista ja töihin menosta ja imetyksestä ja kauhistelusta.
Mulla ei oo ketään, eikä mitään. Lapset vaan.
Tää oli tässä. Olin ennen sosiaalinen ja iloinen, nyt jotenkin häpeän itseäni, arastelen enkä osaa puhua mistään. En osaa aloittaa keskusteluja. Pelkään ihmisiä. Ihan kuin kaikki olisi jotenkin vihaisia ja agressiivisia ja pitäis mua huonompana.
Muita?
Kommentit (22)
Mee kyläraitille istuu jonkun viereen penkille ja sano moi. Itekkin pitäis tehä noin mutta en vaan uskalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo syrjäytyminen on aika helppoa tapahtu itsellekin. Pari vuotta sitten oli pakko ottaa etäisyyttä vanhenmpiini. Ja samalla koko sukuun. Olin aika yksinäinen aika kauan en uskaltanut oikeen olla muiden kanssa tekemisissä mutta autto justiinsa se että kyselin melkein tuntemattomia kahville tai sulkapalloa pelaamaan. Ja näin löysin uusia ystäviä en usko että ihmiset sinua inhoaa. Ajattelin itsekkin aikanaan samalla tavalla tajusin myöhemmin että se johtui omasta huonosta itsetunnostani. Jos sulla on joskus sellanen että ei ole ketään kenelle jutella tai että kukaan ei halua jutella sun kanssa laita mulle viestiä mä haluan jutella sun kanssa :D mun kik on lassl9