Mitä jos kirjoittaisin kotiseutuni lehteen muistelmat kuinka olin kiusattu
Kuinka se on elämääni vaikuttanut ja mitä minulle nyt kuuluu? Anonyyminä mutta tunnistettavana. Kiusaajien nimet tietysti mainiten
Kommentit (13)
Mikä sinulla on tavoitteena tässä julkaisussa?
Jospa se auttaisi ja kiusaajat saisivat edes jonkinlaisen piston omatuntoon elämäni pilaamisesta
Vierailija kirjoitti:
Jospa se auttaisi ja kiusaajat saisivat edes jonkinlaisen piston omatuntoon elämäni pilaamisesta
Ei pahuus semmoisista kärsi, ei se muuten paha olisikaan.
Go for it. Mutta tuskinpa kiusaajas edes huomaa koko tekstiä.
Vierailija kirjoitti:
Go for it. Mutta tuskinpa kiusaajas edes huomaa koko tekstiä.
Saattaa ne jotain miettiä, jos huomaavat.
Monelle voi tulla se lehti tai sitten vanhemmille ainakin ja sitä kautta saavat tietoonsa.
Oletko saanut apua käsitellä asiaa?
Kehoitan sinua hakemaan vaikka TK:n tai työterveyden kautta ammatti-keskusteluapua.
Sanot että pilasivat elämäsi ja tämä on kamala asia mutta elämää on vielä jäljellä. Nyt tärkeintä on miten saat loppu-elämäsi kuntoon!
Tottakai voit kirjoittaa lehteen mutta mieti auttaako se sinua oikeasti? Voi hyvin olla ettei kiusaajat edes muista tai ovat sitä mieltä että siitä oli niin kauan sitten. Mikä tavoitteesi on? Auttaisiko sinua jos he pyytäisivät anteeksi? Silloin joka s-posti tai miksi ei ihan perinteinen kirje voisi olla järkevämpi.
Usein kiusaajalla itsellään oli ongelmia.
Nyt oikeasti tärkeintä on että saat oman elämäsi kuntoon. Pääset nauttimaan omasta elämästäsi! Tee mitä siihen vaaditaan esim hae ammatti apua ja apua saada käsiteltyä tunteet, mieti mitä haluat tehdä ja mikä on unelmasi?
Se olisi todella hienoa. Kannattaa kuitenkin käyttää peitenimiä.
Kirjoita ne haukkumiset mieluummin faces seinälle. Lukekoon sieltä.
En usko että auttaisi. Kirjoita mieluummin blogi ja pistä kirjoitus sinne plus tietty kuvia ja tekstiä kuinka hyvin sinulla menee nykyisin. Voit sitten mennä paikallislehden haastatteluun vinkkaamaan blogistasi ja kaikki jotka tuntee sinut henkilökohtaisesti varmaan menee ja lukee. Oma kotikaupunkini on semmoinen kateuden kattila että vaikka tekisi mitä on ainakin kymmenen ihmistä heti apinoimassa.
Minua itse asiassa pyydettiin paikallislehden haastetteluun tästä asiasta, en tosin suostunut. Enkä siis ole katkera heille, lapsiahan he silloin olivat.
Miksipä ei. Mutta ei nimiä vaan vihjaillen anoyymisti mutta tunnistettavasti. En usko, että julkaistaan nimillä.