Lue keskustelun säännöt.
Olkaa onnellisia te joilla mies on normi päivätöissä ja oma talo <3
20.05.2017 |
Tämmösenä hellepäivänä ulkoillessa, lasten kanssa yksin, sai taas katsella toisten onnea... yhdessä lauantaina, omalla pihalla puuhaten ja grillaillen...
Oma mies oli tänään(kin) töissä aamusta iltaan ja silti ei ole varaa edes taloon, pitkään aikaan vielä.
Nojoojoo, asiat vois olla huonomminkin ja isompiakin ongelmia on maailmassa. Kodittomia ihmisiä ja totaaliyksinhuoltajia jne.
Tää nyt oli vaan tämmönen, mistä iskee joka kesä haikeus...mutta ehkä vielä joskus..
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenkin onnellinen! 10 kuukautta olen odottanut taas auringon lämpöä ja pihapuuhia.
Tänään saatiin puuhata yhdessä aamusta iltaan pihassa, mies, minä ja lapsi. Nahka tietysti paloi kaikilta, vaikka rasvattiin. Lakit pidettiin päässä kyllä. Grilliä ei sytytetty, kun se pallogrilli meni rikki viime kesänä eikä sitten enää ostettu uutta. Tänä kesänä ostetaan jossain vaiheessa varmaan kaasugrilli. Haravoitiin, kynittiin kukkamaata, siivottiin leikkimökkiä, keinuttiin, tehtiin hiekkakakkuja, istutettiin orvokkeja ruukkuun, käytiin vähän kokeilemassa uutta pyörää...
Saunan lauteille kun päästiin, jo soi miehen puhelin. Sillä on nyt päivystysviikonloppu ja se pelkäsi koko päivän, että soitetaan töihin. Onneksi vasta illalla soitettiin, saatiin viettää kiva päivä ensin. Nyt se sitten tulee vasta joskus aamutunneilla varmaan ja nukkuu puoleenpäivään asti. Meillä on kyllä lapsen kanssa suunnitelma ilmankin, käydään ostamassa sille uudet kesäkengät ja lisää kukkia tarhalta ja pinotaan yksi klapikasa.
Tänään lehteä lukiessa juuri pohdin, että kyllähän se kerrostaloelämä keskustassa ihan kivaa on sekin, mutta toisaalta vaikka itse kuinka siivosti eläisi, ympärillä voi olla ties mitä hamstraajia, joiden asunnoista tursuaa torakoita ja luteita. Ja vaikka ei olisikaan, jollain voi pesukone syttyä ja sitten palaa kaikkien kodit. Omassa talossa on jotenkin turvallisempaa olla. Muutenkaan ei rassaa, vaikka mukula laulaa sisällä täyttä kurkkua Tähkäpäätä tai Tuhkimoa, ei naapurit kuule. Olen lapselle sanonut, että sisällä saa laulaa ja kiljahdella niin paljon kuin huvittaa, mutta ei ulkona eikä ihmisten ilmoilla.
Älä siis sure, ap. Sanot miehelle, että haluat vaikka ihan pienen omakotitalon tai rivarin, on siinäkin pieni piha, jossa voi puuhailla. Turhaan odotat, toimi nyt! Kivempi sitä miestä on töistä odotella omassa pihassa kuin neukkukuutiossa. Lainaa joutuu joka tapauksessa maksamaan iäisyyden, ihan sama vaikka aloittaisi heti. Tuleepa aiemmin sitten maksettuakin.
Kuulostaa ihanalta! <3 meillä on ihan ok kerrostalokoti, mutta näin kesäisin ja keväisin se todellakin tuntuu neukkukuutiolta. Ja muutenkin lasten kanssa kerrostalossa asuminen... yök. Tiivistetysti sanottuna, musta tuntuu sille että nämä seinät kaatuu täällä päälle.
Haluaisin vaan avata oven ja päästää kersat ja koiran pihalle <3 Upottaa sormet multaan, kokkailla yhdessä hyvän aterian ja syödä omassa puutarhassa, pistää lapsille pienen altaan pihalle missä plutata... kaikkea ihan normaalia, mutta tällä hetkellä vain haave. Täytyy sanoa, taas ;D
Saat aika maalla asua jos koiran meinaat vapaaksi pihalle päästää tai sitten täytyy olla iso piha. Voi että, en edelleenkään ymmärrä pihan ihanuutta vaikka on lapsiakin. Mitä te siellä pihalla teette? Grillaatte joo mutta mitä muuta? Puutarhatöistä en itse välitä ollenkaan ja multaan en halua koskea. Uima-allas olisi kiva, mutta vain lämmitettynä. En taida olla ollenkaan pihaihmisiä. Ihmiset voi kai jakaa piha- ja ei piha ihmisiin. On niitä jotka ehdottomasti haluavat sen vaikka olisi pieni rivaripiha. Itse en nimenomaan halua rivaria tai omakotitaloa. Hieman huvitti tuo lude- ja torakkaesimerkki. Kehottaisin katsomaan esim. Helsingin kerrostalotarjontaa uusissa asunnoissa joissa hinta perheasunnoissa alkaa 300 000€. Kyllä se taso monessa rivarissa ja omakotitalossa on aika surkeaakin verrattuna niihin. Myös asukasrakenne on sellainen että enemmän wt mölisijöitä tapaat juuri joissain rivareissa tai Vantaan perukoilla omakotitaloissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se grillaus ei nyt tässä ole se pääasia, todellakaan. Otin sen vain yhdeksi esimerkiksi.
Kyllä me päästään grillaamaan vaikka anoppilaan, mutta ei se ole sama asia.
Ja meidän taloyhtiössä ei ole mitään grillipaikkoja. Eikä metsääkään ihan vieressä. Yhteinen pieni leikkipiha toki on. Onhan siinäkin puolensa. Mutta se on sellaista sosiaalista olemista sitten aamusta iltaan parhaimmillaan/ pahimmillaan. Olishan se oma kiva ja oma rauha myös rentouttavaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenkin onnellinen! 10 kuukautta olen odottanut taas auringon lämpöä ja pihapuuhia.
Tänään saatiin puuhata yhdessä aamusta iltaan pihassa, mies, minä ja lapsi. Nahka tietysti paloi kaikilta, vaikka rasvattiin. Lakit pidettiin päässä kyllä. Grilliä ei sytytetty, kun se pallogrilli meni rikki viime kesänä eikä sitten enää ostettu uutta. Tänä kesänä ostetaan jossain vaiheessa varmaan kaasugrilli. Haravoitiin, kynittiin kukkamaata, siivottiin leikkimökkiä, keinuttiin, tehtiin hiekkakakkuja, istutettiin orvokkeja ruukkuun, käytiin vähän kokeilemassa uutta pyörää...
Saunan lauteille kun päästiin, jo soi miehen puhelin. Sillä on nyt päivystysviikonloppu ja se pelkäsi koko päivän, että soitetaan töihin. Onneksi vasta illalla soitettiin, saatiin viettää kiva päivä ensin. Nyt se sitten tulee vasta joskus aamutunneilla varmaan ja nukkuu puoleenpäivään asti. Meillä on kyllä lapsen kanssa suunnitelma ilmankin, käydään ostamassa sille uudet kesäkengät ja lisää kukkia tarhalta ja pinotaan yksi klapikasa.
Tänään lehteä lukiessa juuri pohdin, että kyllähän se kerrostaloelämä keskustassa ihan kivaa on sekin, mutta toisaalta vaikka itse kuinka siivosti eläisi, ympärillä voi olla ties mitä hamstraajia, joiden asunnoista tursuaa torakoita ja luteita. Ja vaikka ei olisikaan, jollain voi pesukone syttyä ja sitten palaa kaikkien kodit. Omassa talossa on jotenkin turvallisempaa olla. Muutenkaan ei rassaa, vaikka mukula laulaa sisällä täyttä kurkkua Tähkäpäätä tai Tuhkimoa, ei naapurit kuule. Olen lapselle sanonut, että sisällä saa laulaa ja kiljahdella niin paljon kuin huvittaa, mutta ei ulkona eikä ihmisten ilmoilla.
Älä siis sure, ap. Sanot miehelle, että haluat vaikka ihan pienen omakotitalon tai rivarin, on siinäkin pieni piha, jossa voi puuhailla. Turhaan odotat, toimi nyt! Kivempi sitä miestä on töistä odotella omassa pihassa kuin neukkukuutiossa. Lainaa joutuu joka tapauksessa maksamaan iäisyyden, ihan sama vaikka aloittaisi heti. Tuleepa aiemmin sitten maksettuakin.
Kuulostaa ihanalta! <3 meillä on ihan ok kerrostalokoti, mutta näin kesäisin ja keväisin se todellakin tuntuu neukkukuutiolta. Ja muutenkin lasten kanssa kerrostalossa asuminen... yök. Tiivistetysti sanottuna, musta tuntuu sille että nämä seinät kaatuu täällä päälle.
Haluaisin vaan avata oven ja päästää kersat ja koiran pihalle <3 Upottaa sormet multaan, kokkailla yhdessä hyvän aterian ja syödä omassa puutarhassa, pistää lapsille pienen altaan pihalle missä plutata... kaikkea ihan normaalia, mutta tällä hetkellä vain haave. Täytyy sanoa, taas ;D
Saat aika maalla asua jos koiran meinaat vapaaksi pihalle päästää tai sitten täytyy olla iso piha. Voi että, en edelleenkään ymmärrä pihan ihanuutta vaikka on lapsiakin. Mitä te siellä pihalla teette? Grillaatte joo mutta mitä muuta? Puutarhatöistä en itse välitä ollenkaan ja multaan en halua koskea. Uima-allas olisi kiva, mutta vain lämmitettynä. En taida olla ollenkaan pihaihmisiä. Ihmiset voi kai jakaa piha- ja ei piha ihmisiin. On niitä jotka ehdottomasti haluavat sen vaikka olisi pieni rivaripiha. Itse en nimenomaan halua rivaria tai omakotitaloa. Hieman huvitti tuo lude- ja torakkaesimerkki. Kehottaisin katsomaan esim. Helsingin kerrostalotarjontaa uusissa asunnoissa joissa hinta perheasunnoissa alkaa 300 000€. Kyllä se taso monessa rivarissa ja omakotitalossa on aika surkeaakin verrattuna niihin. Myös asukasrakenne on sellainen että enemmän wt mölisijöitä tapaat juuri joissain rivareissa tai Vantaan perukoilla omakotitaloissa.
No ei kaikki tykkää eikä tarvikkaan! Sä saat olla onnellinen kerrostalokodissas. 🙂
Itse tykkään puutarhatöistä. Parvekkeellakin kasvatan kukkia, mansikkaa, tomaattia... omalla pihalla voisi kasvatella isommin. Itse en kaipaa uima-allasta, mutta lapsille pieni kahluuallas olisi todella mieluinen. Koiran voi päästää kun piha on aidattu. Lapsille pieni hiekkalaatikko ja keinu.. meillä siis pieniä lapsia. No, toiset on pihaihmisiä ja toiset ei. Eikai siinä sen kummempaa.
Avaus jäi arvoitukseksi, en ymmärrä mitä sillä haetaan. Oliko se joku sisäpiirin juttu? Vitsi?
Toi oli ihan niin kuin mun kirjoittama. Tosin mua ei haittaisi että se mies nyt on siellä töissä aika paljon jos palkka olisi parempi niin että voitaisiin saada joku hyvä laina ja saada se kiva talo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenkin onnellinen! 10 kuukautta olen odottanut taas auringon lämpöä ja pihapuuhia.
Tänään saatiin puuhata yhdessä aamusta iltaan pihassa, mies, minä ja lapsi. Nahka tietysti paloi kaikilta, vaikka rasvattiin. Lakit pidettiin päässä kyllä. Grilliä ei sytytetty, kun se pallogrilli meni rikki viime kesänä eikä sitten enää ostettu uutta. Tänä kesänä ostetaan jossain vaiheessa varmaan kaasugrilli. Haravoitiin, kynittiin kukkamaata, siivottiin leikkimökkiä, keinuttiin, tehtiin hiekkakakkuja, istutettiin orvokkeja ruukkuun, käytiin vähän kokeilemassa uutta pyörää...
Saunan lauteille kun päästiin, jo soi miehen puhelin. Sillä on nyt päivystysviikonloppu ja se pelkäsi koko päivän, että soitetaan töihin. Onneksi vasta illalla soitettiin, saatiin viettää kiva päivä ensin. Nyt se sitten tulee vasta joskus aamutunneilla varmaan ja nukkuu puoleenpäivään asti. Meillä on kyllä lapsen kanssa suunnitelma ilmankin, käydään ostamassa sille uudet kesäkengät ja lisää kukkia tarhalta ja pinotaan yksi klapikasa.
Tänään lehteä lukiessa juuri pohdin, että kyllähän se kerrostaloelämä keskustassa ihan kivaa on sekin, mutta toisaalta vaikka itse kuinka siivosti eläisi, ympärillä voi olla ties mitä hamstraajia, joiden asunnoista tursuaa torakoita ja luteita. Ja vaikka ei olisikaan, jollain voi pesukone syttyä ja sitten palaa kaikkien kodit. Omassa talossa on jotenkin turvallisempaa olla. Muutenkaan ei rassaa, vaikka mukula laulaa sisällä täyttä kurkkua Tähkäpäätä tai Tuhkimoa, ei naapurit kuule. Olen lapselle sanonut, että sisällä saa laulaa ja kiljahdella niin paljon kuin huvittaa, mutta ei ulkona eikä ihmisten ilmoilla.
Älä siis sure, ap. Sanot miehelle, että haluat vaikka ihan pienen omakotitalon tai rivarin, on siinäkin pieni piha, jossa voi puuhailla. Turhaan odotat, toimi nyt! Kivempi sitä miestä on töistä odotella omassa pihassa kuin neukkukuutiossa. Lainaa joutuu joka tapauksessa maksamaan iäisyyden, ihan sama vaikka aloittaisi heti. Tuleepa aiemmin sitten maksettuakin.
Kuulostaa ihanalta! <3 meillä on ihan ok kerrostalokoti, mutta näin kesäisin ja keväisin se todellakin tuntuu neukkukuutiolta. Ja muutenkin lasten kanssa kerrostalossa asuminen... yök. Tiivistetysti sanottuna, musta tuntuu sille että nämä seinät kaatuu täällä päälle.
Haluaisin vaan avata oven ja päästää kersat ja koiran pihalle <3 Upottaa sormet multaan, kokkailla yhdessä hyvän aterian ja syödä omassa puutarhassa, pistää lapsille pienen altaan pihalle missä plutata... kaikkea ihan normaalia, mutta tällä hetkellä vain haave. Täytyy sanoa, taas ;D
Miksi lasten kanssa asuminen kerrostalossa on yök?
Asuin lapsuuden kerrostalossa, meillä oli jopa takapihalla yhteiskäytössä oleva grilli. Koska tahansa sai mennä grillaamaan, vaikka joka päivä. Lapsille keinua hiekkalaatikkoa leikkimökkiä ja muuta plus metsä puineen ja pusikoineen päälle. Bonuksena aina leikkikavereita.
Niin, ei se varmaan monelle lapselle olekaan yök se kerrostaloasuminen mutta monelle aikuiselle se on koska heillä on pakkomielle omakotitalosta ja pihasta tai sitten todellakin tykkäävät rypeä mullassa tai lumikolailla talvella. Ainoa ongelma mikä kerrostaloissa voi olla on idioottimaiset häiritsevät naapurit mutta sitten kannattaa vaihtaa maisemaa ja yleensä omistusasunnoissa on häviävän pienimahdollisuus joutua moisten naapureiksi toisin kun kaupungin vuokra-asunnoissa. Meidän lapsilla oli aina paljon kavereita ja ihan samasta rapustakin. Mietin aina että miten ne kaverussuhteet sujuu lapsilla jotka asuvat omakotitaloissa ja jos lähinaapureissa ei ole lapsiperheita varsinkin kun lapset ovat niin pieniä että eivät voi kulkea kauaksi hakemaan kavereita eli esim. alle kouluikäisiä. Mutta nää asumismuodot on aika subjektiivisia makuja. Mutta en allerkirjoita kuitenkaan kerrostaloja neukkukuutioina. Kerrostaloja on erilaisia ja kuitenkin se piha aika jolloin voi omasta pihasta nauttia on vain se 3kk. En okein osaa kuvitella että lapset olisi leikkineet vain keskenään omalla pihalla vaikka sellainen olisi ollut. Oma piha käy varmaan aika pieneksi pihapiiriksi lapsille kun kasvavat hiekkalaatikkoiän ohi.
Mulla ei ole töitä, ei miestä, ei lapsia, ei ystäviä. Asun homeisessa 30 neliön yksiössä huonolla alueella.
Että voi nyyh miten ikävää tuo sinun elämäsi onkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimo ei halunnut taloa. Tosin ei tässä kerrostalossakaan merinäköalalla Helsingin keskustassa mitään vikaa ole. Olipahan vain lapsuuteni haave.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avaus jäi arvoitukseksi, en ymmärrä mitä sillä haetaan. Oliko se joku sisäpiirin juttu? Vitsi?
Just niin! Mä olen se joka arvuutteli tämän olevan provoa eli kirjoittajan todellinen tilanne ei ole tuo mutta haluaa että kaikki joilla olisi tuollainen tilanne surkuttelisivat tilannettaan. Voin vaikka lyödä vetoa että näin se on. Vaikka olisi henkilöitä jotka ajattelisivat tai tuntisivat noin eivät he kirjoittaisi siitä noin miten ap kirjoittaa. Kyllä on kornia "on se niin kivaa kun muilla on onnea jne" Jos oikeasti joku on kateellinen jonkun kesäpäivänä viettämälle pihapäivälle niin sääliksi käy. Mitä ap olisit tehnyt siellä pihalla koko päivän? Kumpaa haikailet enemmän sitä yhteistä aikaa vai pihaa? Oletetaan vaikka että teillä olisi se piha mutta ei edelleenkään yhteistä vapaata lauantaina? Mitäs sitten? Tai toistepäin. Yhteinen lauantai mutta ei pihaa. Olisiko silloin taas joku asia onnenne tiellä?
Vierailija kirjoitti:
Vaimo ei halunnut taloa. Tosin ei tässä kerrostalossakaan merinäköalalla Helsingin keskustassa mitään vikaa ole. Olipahan vain lapsuuteni haave.
No ei varmaan. Mun ikkunasta näkyy naapuritalon likainen seinä ja sen kymmenen ikkunaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asioilla on monta puolta ja kaikilla omat taakat ja murheensa. Itse olen jopa hieman kateellinen koska sinulla on lapsia. Minulla mies tekee yötyötä mutta vkl ovat vapaita. Talokin oma ja pari ylimääräistä huonetta. Niitä lapsia varten. Joita emme vain saa. Minulla on sairaus joka estää raskautumisen. On rankkaa. Toivoa silti on vielä niin kauan kuin ikä antaa periksi. Antaisimme mitä vain omasta lapsesta joten oleppa itse onnellinen kun sinulla on omia lapsia:)
Ei sitä kannata haikailla toisten elämää kun ei koskaan voi tietää mitä se todellisuudessa on. Meilläkin voisi tämän päivän perusteella joku ulkopuolinen kuvitella olevan autuutta jos näki perheemme pihalla grillaamassa. Todellisuudessa kuitenkin harvinaista että mies on kotona harrastusten sijaan ja parisuhde päin persettä. Tulee myös usein ikävä kerrostaloasumista kun korjauskuluja ja pihatöitä edes miettii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hetkinen, vaikka mies tekee töitä niin ei ole varaa ostaa omaa taloa? (ja ei tee edes mitään ylipitkää päivää vaan vapaata on sitten viikolla sanojesi mukaan) No ei kai tämä ole tullut minään yllätyksenä sinulle? Missäköhän asut. Esim. Helsingissä vaikka mies ja nainen tekevät töitä, ei välttämättä ole varaa ostaa sitä omaa taloa.
Zzzzzzzzzzz kirjoitti:
Asioilla on monta puolta ja kaikilla omat taakat ja murheensa. Itse olen jopa hieman kateellinen koska sinulla on lapsia. Minulla mies tekee yötyötä mutta vkl ovat vapaita. Talokin oma ja pari ylimääräistä huonetta. Niitä lapsia varten. Joita emme vain saa. Minulla on sairaus joka estää raskautumisen. On rankkaa. Toivoa silti on vielä niin kauan kuin ikä antaa periksi. Antaisimme mitä vain omasta lapsesta joten oleppa itse onnellinen kun sinulla on omia lapsia:)
Olen kyllä, hyvä muistutus sekin :) Toivottavasti tekin niitä saatte.
Joku on vähän harhainen ja toisilla meni vähän liikaa tunteisiin. Juuri siksi heti aloituksessa koitin selventää että harmitukseni on loppupeleissä turhanpäiväinen. Mutta silti, kai niitä haaveita saa olla.
Päivän pinnallisin mouruamisvalituspalkinto lähtee AP:lle, olepas hyvä.
Piha? Grillaus? Mies grillin vieressä?
Ööh ok.
Nuohan ovat kaikki "tavoitteita", joihin "pyrkiä", olletikin jos pääkopassa ei juuri muuta ole kuin tuulitunneli ja sielu on vähään tyytyväinen.
Kyllä sinun ihan itsesi pitää järjestää elämäsi sellaiseksi, että se miellyttää. Tylsyys on mielen köyhyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Päivän pinnallisin mouruamisvalituspalkinto lähtee AP:lle, olepas hyvä.
Piha? Grillaus? Mies grillin vieressä?
Ööh ok.
Nuohan ovat kaikki "tavoitteita", joihin "pyrkiä", olletikin jos pääkopassa ei juuri muuta ole kuin tuulitunneli ja sielu on vähään tyytyväinen.
Kyllä sinun ihan itsesi pitää järjestää elämäsi sellaiseksi, että se miellyttää. Tylsyys on mielen köyhyyttä.
Kiitos! Meniskö sulle sitten se "päivän ilkein ja takakirein kommentti"- palkinto? 😘
Ymmärrän sinua ap, itse haaveilen samasta. Ovi auki ja ulos puuhailemaan, ihana haave. Kerrostalo ei todellakaan houkuttele. Parveke on, mutta röökaavat naapurit pilaavat senkin, samoin kuin liikenteen melu. Maaseudun rauha ja oma piha, kunpa haave toteutuisi pian. ❤️
Miksi lasten kanssa asuminen kerrostalossa on yök?
Asuin lapsuuden kerrostalossa, meillä oli jopa takapihalla yhteiskäytössä oleva grilli. Koska tahansa sai mennä grillaamaan, vaikka joka päivä. Lapsille keinua hiekkalaatikkoa leikkimökkiä ja muuta plus metsä puineen ja pusikoineen päälle. Bonuksena aina leikkikavereita.