Kyllästynyt ystävän ohareihin

Alkaako kyseisen ihmisen nimi t:llä?

No ei, s:llä.

Pitäis varmaan ottaa peruskäytöstavat koulujen opetusohjelmaan, ei varmasti ole ainoa oharoija tämä ystäväni.

Syytäkin olen pohtinut; hän itse on väittänyt itseään huonoitsetuntoiseksi. Näitä oharitilanteita on tosiaan ollut paljon, ja kuvio tuntuu joka kerran olevan sama: minä ehdotan menoa, hän oharoi, minä olen jo antamassa periksi ystävyyden suhteen kun hän taas alkaa viestitellä ja käyttäytyä ihmisiksi.

Voisiko olla että huonoitsetuntoinen ei kykene hyväksymään sitä että joku pitäisi hänestä? Että jos osoitan arvostavani häntä ystävänä, ja että minua kiinnostavat hänen asiansa niin olen typerä ei-kiinnostava ihminen joka ei ymmärrä hänen olevan arvoton ja huono, mutta jos olen vihoissani hänelle pidän häntä yhtä huonona ja ärsyttävänä kuin hän pitää itseään?

Mun ystävä on samanlainen juorulehti, paljon otsikoita mutta ei sisältöä. Eli ideoita piisaa mutta ikinä ei onnistu. Muita tapaa kyllä mielellään ja näkee vaivaa sen eteen. Enää en viitsi pyytää mihinkään. Kiva muija se muuten on.

Oharoija ei muutu. Joskus toki tekee niitä enemmän ja joskus vähemmän. Mut ei se tavoistaan pääse. Vika ei ole sinussa. Häntä voi ahdistaa aikataulut tai sosiaaliset tilanteet. Jos et jaksa sellaista pelleilyä, kannattaa irtaantua.

Ei ole tullut järkiinsä. Lopetin 10 vuoden ystävyyden.

Nyt viimeiset pari vuotta on tehnyt jatkuvasti ohareita (esim. tänä vuonna luvannut tulla käymään 8 kertaa, mutta ei ole tullut kertaakaan eikä myöskään kertaakaan ilmoittanut ettei tule). Jos hän itse kutsuu kylään, niin ei välttämättä ole silloin kotona kun tulen. Syinä yleensä krapula tai oli nukkumassa (vaikka tapaaminen on sovittu esim. klo 18). Käyttää päihteitä ja on masentunut.

Päätin etten ala omaa hyvää fiilistäni enää pilaamaan.

Oletko sinä aina aloitteentekijä tapaamisiin?

Minulla oli myös ohariystävä, mutta hän itse oli se joka aina suunnitteli ja ehdotteli kaikkea, mutta teki sitten oharit. Törkeää on toki kummalta tahansa ainaiset oharit, mutta vielä oudompaa minusta se, että itse ensin haluaa tavata mutta sitten ei koskaan käykään.

Luonnollisesti en itse koskaan mitään tapaamisia ehdotellutkaan, kun kaikki hänenkin ehdottamansa aina peruuntuivat. Ja nyt se "ystävyys" on onneksi ohi. Rasittavaa se olikin: varautua ja panostaa aina menoihin, ja sitten viime hetkillä peruutus.

Joo, minähän se olen aika yksipuoleisesti ehdotellut näkemistä.

Sanoisin että tällä tyypillä on niitä ongelmia niin kovin että peruskohteliaisuuden odottaminen lienee liikaa vaadittu.

En ole itsekään mikään maailman itsevarmin, rasittaa kun nää oharoinnit ottaa itsetunnon päälle vaikka kuinka tolkutan että vika ei nyt taida olla minussa.

Yritin aikani olla kaveri tollaisen tyypin kanssa. Useasti otin esille miksei tullut kun oli jotain sovittu. Tai edes voisi ilmoittaa. Pyyteli anteeksi mutta jatkoi samaan tapaan. Lupaili liian monelle tulevansa samana päivänä jonnekin. Viimeinen pisara oli kun ei ilmaantunut meidän häihin eikä ilmoittanut mitään. Sen jälkeen en enää soittanut. Ei olla nähty nyt yli 20 vuoteen kuin kerran sattumalta. Faseen ilmaantui muutama vuosi sitten ja tykkäillään joskus toistemme päivityksistä.