Kun poikasi pyytää rahaa mennäkseen tyttöystävänsä kanssa leffaan tai syömään, kustannatko myös tytön osuuden?

Mieheni maksaa poikien tyttöjen kahvit, leffat ja muut tarjoomukset, jotta pojat pääsevät panemaan. Köyhien pojille ei kuulema sakset aukea.

Teineillä on kuukausiraha jonka käyttävät miten haluavat, en anna ylimääräistä rahaa leffaan tai muualle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on taloudessa kolme teinipoikaa ja jokaisella on jo tyttöystävät. Pyytäessään rahaa humputuksiinsa tyttöystävänsä kanssa, pyytävät he minulta rahaa myös tytön osuuteen. En ole antanut, josta ovat kovasti nakelleet niskojaan, kun kuulemma pilaan heidän maineensa. :D

Ei kai nyt kukaan oikeasti odota, että teinipojat olisivat niitä herrasmiehiä, jotka tarjoavat tytölleen vanhempiensa rahoilla, eihän?

Tällä palstalla mies joka ei maksa naiselle kaikkea on luuseri ja pelle joten mietippä siitä.

No mutta kyse on nyt lapsista. Oikeastiko teinityttöjen vanhemmat odottavat tyttöjensä poikaystävien äitien maksavan nuorten yhteiset leffa- ja ruokailuhetket?

ap

Vierailija kirjoitti:

Mieheni maksaa poikien tyttöjen kahvit, leffat ja muut tarjoomukset, jotta pojat pääsevät panemaan. Köyhien pojille ei kuulema sakset aukea.

Näin se on aina mennyt ja tulee aina menemään.

Ei ole varaa vaikka on vain yksi lapsi.

En nyt jaksa uskos että tämä provobon totta. Kilttimies yrittämässä monipuolistaa ylinäänsä.

Minua olisi ainakin nuorena nolottanut hirveästi ottaa vastaan jotain poikaystävän vanhempien kustantamia leffalippuja tai syömisiä. Jopa pidempiaikaisen poikaystävän antamat syntymäpäivä- ja joululahjat oli noloa ottaa vastaan, kun tiesin hyvin hänen vanhempiensa maksaneen ne.

ap

Meillä kaikki  kolme teiniä saavat viikkorahaa kotitöitä ja koulun kunnollista hoitamista vastaan. Itse saavat tietysti päättää miten rahansa käyttävät. Jos haluavat tarjota jollekin ruokaa / kahvia / leffalippuja tms. niin se on heidän asiansa. 

Vierailija kirjoitti:

Mieheni maksaa poikien tyttöjen kahvit, leffat ja muut tarjoomukset, jotta pojat pääsevät panemaan. Köyhien pojille ei kuulema sakset aukea.

Ja tuon kirjoitti mies ei nainen.

Minua olisi nuorena nolottanut ihan hirveästi, jos poikaystävän vanhemmat olisivat maksaneet minunkin puolesta yhtään mitään.

Pojat jo isoja, mutta kyllä me jelpattiin jos nuoret olivat meillä ja keskustelivat mihin olisi varaa mennä. Toisen pojan piilotyttöystävälle ei herunut avustusta, liekö edes ollut olemassa.

Joskus teininä oli tosiaan ihan yleistä, että poika maksoi oman osuutensa ja tyttö omansa. Nyt 23-vuotiaana hieman ihmettelen miestä, joka pyytää ulos mutta ei tarjoa. Ei tulis toisia treffejä. Itselle ei oo näin käynyt mut monille kavereille on.

Meidän teinipojat eivät ikinä edes kehtaisi tuollaiseen pyytää rahaa. On omia työansioita, sukulaisten lahjarahaa ja kiinteä kuukausiraha. Nillä mennään. 

Niin kasvatukset eroavat toisistaan. 

Anekdootti aiheesta: 

Isäni oli seurusteluvaiheessa pyytänyt äitini leffaan ja sanonut vain suostumuksen kuultuaan, että kipaisee hakemassa äidiltään rahaa... 50-luvulla itsestäänselvyys, että poika tarjosi treffikulut. 

Siihen oli minun äitini kivahtanut, että hän ei lähde kenenkään mamman rahoilla leffaan. Maksaa omansa ja seuraavan kerran, jos isä haluaa hänet leffaan on oltava ihan itse ansaitut rahat taskussa. 

Heh... liitto on vieläkin voimissaan. Isä oppi yhdestä kerrasta. 

Teini-ikäiset pystyvät jo itse hankkimaan taskurahoja esim. mainoksia jakamalla, osa-aikatyössä jne. Itse ansaitsemista rahoistaan päättävät tietysti itse; jos haluavat tarjota tyttöystävälle tekevät niin. Sama mielestäni myös, jos on sovittu säännöllinen viikko/kuukausiraha, saavat päättää sen käytöstä. Jos edellytetään määrättyjen kotitöiden tekemistä, niin extraa voisi ansaita sovitusti tekemällä jotain ylimääräistä, esim. ikkunanpesu tms. Tarjoamishalukkuus todennäköisesti vähenee huomattavasti, jos rahat on ansaittava itse tai sitten käydään harvemmin, sen mukaan mihin rahat riittävät.

Meillä toimittiin näin, kun pojat (3) olivat teini-ikäisiä ja toimi hyvin. Ei todellakaan odotettu, että olisimme maksaneet tyttöystävien kuluja! Hyvissä väleissä olimme kaikkien tyttöystävien kanssa ja kävivät meillä usein.

En kyllä muista, että omat pojat olisivat pyytäneet leffarahaa. Heillä oli rahaa kesätöistä ja isovanhemmat antoivat synttäri- ja joululahjat rahana. Vanhojen tansseissa poika maksoi tyttöystävänsä ravintolaruokailut ja yhteiset taksimatkat, ihan siitä syystä, että tytöllä meni muutenkin paljon rahaa siinä missä poika osti vain uuden kravatin. Tytön perheellä ei ollut autoa, joten minä olin myös kuskina.

Itse en ole kustantanut yhdenkään lapsen seurustelukumppanin lahjaa. En muutenkaan ymmärrä, miksei toiselta voi ottaa lahjaa vastaan. Vastavuoroisuus toimii hyvin, hyväksikäyttö on ihan eri asia. Itsekin ystävän kanssa ulkona syömässä välillä kumpikin maksaa omansa, välillä tarjoaa toinen ja välillä toinen.