Voe luoja ku ottaa aivoon miehen sukulaiset

Eiköhän kannattaisi jättää yhteydenpito aivan minimiin?

Hä? Teillä on ero lähellä kun miehes sukulaiset on rasittavia? Voi hyvä ihme...

Asennoidu toisin ja anna suvun olla semmosia kun on, minkäs sä niille mahdat. Tai älä oo tekemisissä niitten kans. Mä jaksan sitten ihmetellä tämmösiä ongelmia.

Miehellä on kaksi veljeä ja tätä ykkösminiä kamppailua on kiva seurata vierestä. Tuoreimpana miniänä kauhistuin ensin sitä touhua ja päätin, etten lähde moiseen kisaan mukaan. Olen omaitseni, ilman appivanhempien nuolemista ja hyvä näin.

Kiitos asiallisista kommenteista. Todellaki yhteydenpito niin minimissä kuin vaan mahdollista. Miehen takia yritän kestää näitä. Mun piti oikeasti skarpata kun kuitenkin pitkään koitin olla ystävällinen ja "nuoleskella" näitä nirsoja sukulaisia.

Mutta nyt se on todellaki loppu! Olkoot mitä mieltä ovat minusta, paremmaksi en tuu. Ja koskaan en todennäköisesti tule kelpaamaan heille. Ja tämä hyväksyttävä. Tästä edes sanon mielipiteeni just niin kun on, siinäkös pyörittelevät silmiään ja haukkuvat selän takana. ;) ap

Voi kuule otan osaa :) Minulla ne asuu talon toista päätä (vanha maalaistalo, jossa "2 puolta"), vaikka hankkivat asunnon jo vuosia sitten kirkonkylältä :D Siis appivanhemmat.. ja sitten sukulaiset tietenkin siellä lomailevat loma-ajat :) Välillä itkettää, välillä naurattaa. Teen itse loma-aikoina mahdollisimman paljon töitä tilan ulkopuolella..

Alusta asti kannattaa olla oma itsensä koska ei kukaan jaksa mitään roolia vetää vuosikausia.

Ole itse mahdollisimman asiallinen ja neutraali mutta pidä kuitenkin puolesi. Ja tosiaan mahdollisimman vähän kun olet tekemisissä niin elämä helpottuu. 

Mä erosin miehestä jolla oli kauhea perhe. enkä vain siksi, vaan siksi, että mies oli aivan perheensä lumoissa ja oli osa sitä kauheutta. Kun kehotin häntä erottautumaan niin sairaista ympyröistä, olin vain kauhea akka joka ei anna nähdä perhettään. JOO. 

Miehessä näkyi sen sekopäisen kasvatuksen tulokset. Hän kertoi usein itsestäänselvyytenä, miten hänet oli hoidettu nuorimmaisena aina pois alta kun jotain kivaa tapahtui. Hän ei antanut mitään syytä, miksi niin toimittiin, mutta tajusin pian puheista että se oli ollut äidin mielivaltaisuutta. Kun isovanhemmat lupasivat viedä lapset puuhamaahan, niin miestäni ei oltu otettu mukaan vaan kaksi  vanhinta pääsi ja isosisko oli saanut valita mukaansa jonkun kaverin. Mua kylmäsi kun kuuntelin tuota, ja se arvottaminen näkyi miehen kohtelussa edelleen. Kun kehtasin kyseenalaistaa sen ja käyttäydyin sen mukaisesti etten ole alistettavissa, niin siitäpä riemu repesi. Toinen kerta oli, kun isoveljellä oli ollut synttärit, niin hänet oli nopeasti viety isovanhemmille hoitoon ennen kuin kaverit tulivat paikalle. silloin jos koskaan halusin ottaa puhelun taivaaseen ja soittaa miehen äidille, että mitä ihmettä hän oli oikein ajatellut toimiessaan niin ja mikä idea siinä oli taustalla, sillä kyse ei ollut käytöshäiriöstä saati mistään tällaisesta, vaan silkasta ilkeydestä.