HUHTIKUISTEN uusi viikko!

H on jo aivan oma itsensä, onneksi. Nyt on Tripp Trapp pöydän jalassa vyöllä kiinni, ei varmasti pääse kaatumaan!



Päiväunista: Ei varmaan paljon auta nämä meidän nukkumaan meno tavat, mutta kerron kuitenkin. Eli lounaan jälkeen annan neidille tutin ja alan pukea ulos. Usein nukahtaa jo siinä pukiessa. Eilen esim. ei, joten laitoin vaunuihin ja tyttö katseli kun heittelin takapihalta lumia pois, kunnes nukahti. Eli erittäin helppoa! H on melkein aina ollut nopea nukahtamaan, kunhan on vaan väsynyt. Äitin tyttö- nukkuminen on mukavaa!



Me ollaan tosi paljon kotona ja tehdään kaikki samat tylsät jutut päivittäin. Välillä tympii tosi paljon, mutta kyläreissu tai kaupungilla käynti piristää molempia kummasti useaksi päiväksi.



Täällä tulee lunta taivaan täydeltä. Luin Kentin puutarhatöistä kateellisena! Mulla ei ole edes puutarhaa tällä hetkellä. Pääsen tosin suunnittelemaan uuden talon pihaa piakkoin!



Kevättä odotellessa...



mallu

Kylläpä nyt mammaa väsyttää, lieneekö ilma osa syy. Täällä ainakin on satanut aamupäivän aikana vettä kaikissa olomuodoissaan, yök, mutta toisaalta heihei talvi :-)



Kent osui asian ytimeen, eli kyllä mulla ikä on lisäänyt (lasten lukumäärä myös) rutiineista nauttimista. Tosin taidan olla ollut aina hieman rutiinityyppi kun viihdyin niin hyvin koulussa, opiskelujen parissa ja sitten töissä päiväkodissa, mikä on jos jokin rutiinien tyyssija;-)



Päiväunet....ovat parantuneet meillä huomattavasti sen jälkeen, kun pakko siirsin Elmon yksiin uniin. Oli pakko siirtää, kun muuten ei hoitotytönkään unista olisi tullut mitään. Elmo kun ei osaa pyydettäessä olla hiljaa....yllättävää :-)



Eli meidän päivä arkisin

kello 7 ulos

kello 8 syödään aamupala

yleistä oleilua, leikkiä, yleensä lataan tässä vaiheessa koneet, imuroin jos tarvetta ja alustan ruoan

kello 10 ulos

käydään kaupassa, leikitään, keinutaan ja pidetään Elmo hereillä, koska rattaissa olo suosii nukahtamista, mikä ei käy

kello 11.30 viim sisälle, ruokailu, vaipan vaihto maitopullo

ja viim12.30 pikkuiset sänkyihinsä

ELMO ON TUOSSA VAIHEESSA NIIN TASASEN RAHA, ETTÄ RIITTÄÄ KUN KANTAA HERRAN SÄNKYYN JA SANOO HEIPPA ;-)

ja nukkuu sen 2-3 tuntia, jesh

kello 15-15.30 välipala

kello 16 ulos

kello 17 sisään joko syömään tai sitten ruoan tekoon ..... tällöin elmo saa purkkiruoan, kun on jo nälkäinen

yleistä oleilua

kello 19 iltapala, iltapesu, iltalaulu ja maitopullo

viim kello 20 Elmo nukkuu



Kysymys muille ????? Te, jotka ette imetä, mitä maitoa teillä juodaan????? Ajattelin kohta kokeilla Elmolle korvike-tav. maito mixiä ja sitten siirtyä tavalliseen maitoon kokonaan. Ruoat olen jo pitkään tehnyt tavalliseen maitoon ja ruokailujen yhteydessä Elmo juo mukista tavallista maitoa.



Nyt mars välipalan laittoon. Sateista tiistaita kaikille

Oli nopsaan tultava heittämään oma kommenttini noista rytmeistä.. Meilläkin pakkomuutettiin yksiin uniin, koska hoitoon meno sitten helpottuu... Pihla haukotteli antaumuksella tänä aamuna, mutta jaksoi kyllä. Sitten nukkui 11:30-14. Muuten meidän rutiinit ovatkin aivan samat kuin Vaakamomilla.



Ja tuosta maidosta. Meillä on Pihla juonut piimää (on suurta herkkua), syönny jugurttia ja raejuustoa. Maitoa on tullut ruokien seassa. Nyt ajattelin siirtyä tuohon 50-50 seokseen noiden " pullollisten osalta" . Pihla juo aamulla ja iltasella isommat satsit nokkapullostaan.. Muuten maitomäärät ovatkin jo aika pieniä. Tänään muuten kävimme hoitajaan tutustumassa ja hänen luonaan leikkimässä. Hoitaja syötti Pihlalle välkkärin ja antoi maitoa... mutta maito ei sitten kelvannutkaan. Muuten kyllä tädin syli kelpasi hienosti, ja heti oli neiti lelujen kimpussa. Ylpeänä katselin reipasta tyttöäni.



Miksi, oi miksi pitää työntää omat sormet kaikkien ovien ja kaappien väliin? Lähden pelastamaan pikkuruiset sormet saatta kertaa oven välisät (jonne hän ne itse tunkee)



Lyle



Ai niin. Kysymys: Millaiset pihakengät ostatte mukuloillenne? Hoitaja pyysi, että Pihlalla olisi kengät sitten 18.4 alkaen, niin saa pihalla touhuta. Mutta minkälaiset noille kevätkeleille olis hyvät? Oletteko löytäneet jotain vinkin arvoisia?

Lyle: kengistä en osaa sanoa, meillä kun tuskin tulee tarvetta vähään aikaan kengille =) Tosi kiva kuulla, että hoitopaikka on kiva, se o tosi tärkeätä, meidän esikoinen on ihanassa pienessä tarhassa ja hoitajat siellä ovat tosi kivoja. Ja Antonkin tykkää piimastä, mitkään korvikkeet ei ole maistuneet tai vellit, mutta piimä kelpaa. Samalla tavalla kävi hedelmäsoseiden kannssa, ne ei koskaan ole olleet Antonin herkkua, paitsi nyt kun sekoitan ne rahkaan, viiliin tai jogurttia eli hapan pop, makea out, mistä lie nuo geenit saanut tai sitten saapi rintamaidosta liikaa makeaa...=)



Errj: päiväunista kyselit, meillä Anton nukkuu yhdet unet 10> kerralla noin puolitoista-kolmetuntia. Tissille nukutan vielä, välillä työntelen rattaissa kunnes poika nukahtaa. Rinnalle nukuttamisen ongelma, ainakin meillä on, että Anton menee lounaan jälkeen unille ja haluaa rintaa aina ruoan jälkeen ja väsy kun on niin nukahtaa. Mutta sen verran lohdutan, että yleensä hoidossa sujuu asiat helpommin kuin kotona, ainakin näin olen kuullut ja omasta kokemuksesta voin sanoa.



Rytmi, rutiini jne paasauksiin yhdyn täysin rinnoin, siis päivät ryydyttää niin penteleesti välillä, mutta mutta niinäpäivinä kun eletään herran pellossa, on kaikki vaiketa. Meidän poijilla on samanlaiset iltarutiinit ja rytmin koitan pitää suht samana joka päivä. Pojut menee nukkumaan 20.00 (tähän mennessä Anton nukkuu) Ja sitten alkaa oma-aika.



Vaakamom: luin teidän rytmin ja mietiskelin, että oletpa aivan huippu reipas kun lähdet 07.00 ulos lasten kanssa ;)



Korelia: Hyvä kun uskalsit sanoa mitä haluat, toivottavasti saat sen paikan =)



Kaaoksesta vielä, minä koitan kerätä Antonin lelut päivänmittaan aina välillä laatikoihin, kun mennään ulos/kauppaan/esikoinen hakemaan/päiväunien aikana ja toki illalla, helpottaa huomattavasti. Samoin koitan järjestellä kodin aina suurinpiirtein siistiksi ennenkuin lähdetään ulos. Silti täällä on usein " ihana" hallittu kaaos =) Eli en vissiin onnistu hyvin. Toisaalta olen kyllä sitä mieltä, että elämä saakin näkyä ja lapsi perheessä tulee kaaosta lähes väkisin.



Anton on ruvennut leikkimään ota-anna leikkiä, kaikki tavarat haluaa antaa minulle ja sitten pitää antaa takaisin, on suloinen kun keskittyy tavaran antamiseen =) Samoin osoittelee tavaroita/kuvia mitä haluaa katsoa, tänään ihastui omaan kuvaansa ja sitä piti ihmetellä =) Jostain syystä hörisi aina kun sanoin " katso ihana Anton kuvassa" en sitten tiedä mikä siinä nauratti =) Eiköhän tässä ollut sepustusta yhdeksi päiväksi, hyvää yötä kaikille ihanille nettiystäville =)



T:Mareila+Anton 10kk

Mua meinas ruveta oikein punastuttamaan kun luin teidän juttuja rutiineista, kun tuntuu että meillä ei ihan hirmuisen tiukkoja onnistuta olemaan päiväjärjestyksen suhteen. Mutta sitten kun tarkemmin mietin Vaakamomin aikataulua, niin itse asiassa meillä on melkein sama rytmi. Että en minä vissiin ihan hulttio kuitenkaan ole :) Mun täytyy varmaan alkaa kehittelemään jotain juttua noihin päiväuniin, tai sitten antaa mennä päivä kerrallaan ja olla ottamatta siitä liikoja paineita. Kyllä se kuitenkin jollain konstilla lopulta nukahtaa.



Me annettiin eilen tytölle ekaa kertaa lehmän maitoa " raakana" . Ollaan testattu hapanmaitotuotteet ja keitetty maito, kaikki on käynyt. Jugurtista näyttää tulevan happamia röyhtäyksiä, se ei oikein ole kiva, mutta eipä sitä hirveesti muutenkaan mene kun sitä pitäis syödä lusikasta, hyi sentään. Lusikkalakko alkaa vähitellen hellittää, tyttö on suostunut viime päivinä syömään muutamia lusikallisia rahkaa. Hiphei.



Meillä oli tänään kasvonaamioäksidentti... Oli mun hemmottelusaunavuoro ja laitoin itselleni turvenaamion. No mies ääliö sitten tulee tytön kanssa saunaan kuikkimaan ja ehkä arvaatte mitä siitä seurasi kun äitillä onkin naama ihan musta. Se siitä saunomisesta.



Pidän peukkuja Korelia että saat sen paikan omilla ehdoillasi! Ois kyllä kiva olla kesä kotona (ois kyllä kiva olla vielä kotona), mutta on kyllä kiva mennä töihinkin.



Menen lukemaan. Mulla on kesken Anna Kortelaisen Virginie!, se kertoo Albert Edelfeltin rakastajattaresta - tai itse asiassa Kortelaisen salapoliisintyöstä tuon rakastajattaren henkilöllisyyden ja tarinan selvittämiseksi. Mielenkiintoinen kirja, sellainen jonka mielellään ahmaisisin kertalukemisena, mutta kun ei silmät pysy auki niin etenemisvaihti on korkeintaan luku illassa.



Kauniita unia kaikille!



errj & H 14.4.

Lapset nukkuvat ja mamma hengaa koneella. Nukuttais, mutta pidän itseäni hereillä ;-) kun vaikuttavat nuo päiväunet siten, että kukun sitten 23.30-24, mikä on kyllä aivan liian myöhään verrattuna aikaiseen aamu heräämiseen.



Esikoisella nousi sitten viime yönä kuume, plaah. Toivottavasti ei tartu Elmoon, kun tuntuu että just vasta ollaan selvitty siitä korvatulehduksesta ja mun poskionteloidentulehduksesta. Mutta on se kyllä niin helppoa 8 vee sairaan kanssa verrattuna 1 vee sairaaseen. Äskenkin esikoinen vaan kysyi multa, että saisiko kuumaa mehua, kun aikoo mennä pötköttämään..... ja kuumetta oli sen 39.5 astetta. Helppoa äidille sanoisin. Nyt jännätään parantuuko esikko ennen sunnuntaita, kun silloin oli tarkoitus juhlia hänen 8 vee syntymäpäiväjuhlia ja koko suku ois tulossa.....



Loppui muuten sitten kuin seinään tuo mun kuntoilu innostus. Kipeenä ei voinut ja sitten en ole saanut potkittua itseäni sohvalta ylös. Pitää vissiin taas panna bikinit päälle ja mennä kokovartalopeilin eteen. eiköhän se taas innosta :-) Niin ja voishan sitä laittaa vielä kuvansa jääkaapin oveen ;-)



Lyle kyseli kengistä. Ei tiedä vielä !!! Elmo tuskin tarvitsee vielä nyt keväällä kenkiä, joten luulen että kesäkengät ovat vasta meillä ajankohtaiset.



Nyt maistelemaan välipalapiirakkaa, että tietää kehtaako lapsille tarjota ;-)..... siis jääkö lapsille välipalaa

..siis täytin tänään vuosia. 27 tuli vasta täyteen, mutta, mutta... Housut kirraa.. ja toden totta olen hyvin kaukana bikinikunnosta. Että Vaakamom, tehdäänkö kesäksi bikinitfreffit, josko siitä tulis lisäpotkua kuntoiluun. Mikä onkaan tuo tokan lapsen jäljiltä jäänyt roikkopussikammotusmaha?



No joo, ei tämä ikä oikeasti tunnu missään. Oli ihanaa saada esikon askartelema kortti ja parhaillaan minulle väkerretään alhaalla kakkua.



ALunperin tulin purkamaan tuntojani päiväunista. Meillähän tyttö nukkuu ulkona rattaissaan. Hän nukahtaa heti ja on aika sikeä nukkuja. Nyt yhdilä unilla kolme tuntia menee helposti. MUTTA, kun meidän naapurin poikamme (3-luokkalainen) on aloittanut sellaisen tavan, että hän tulee koulusta kotiin parin kaverin kanssa ja huutelee rattaiden vieressä kirosanoja ja muita... Pihla heräsi siihen tänään jo kolmannen kerran ja minulla paloi päreet. Huomautin pojille asiasta, mutta se meni kuuroille korville. Olen päättänyt sanoa asiasta pojan äidille. Joo, ulkonahan saa toki leikkiä ja mekastaakin, mutta mielestäni joku tolkku on oltava. Ja osaksi kait saa itseään syyttää, kun en nukuta lastani sisällä enkä loskan takia saa kärrättyä rattaita takapihalle. Kuitenkin, kun naapurin rouva on pyytänyt, että kerron, jos hänen poikansa hölmöilee, niin eiköhän pieni huomautus ole paikallaan. Pihla reppana kun herää kesken unien,,, eikä sellaiset hävyttömyydet kuulu 3-luokkalaisten suuhun (siis näin haluan sinisilmäisesti ajatella).



Tällaista tulin purkamaan tällä kertaa. Oikea naapureita kyttäävä kotiäiti paikalla ;-)



Loskaisen ihanaa päivää, Lyle

En oo varmaan kahteen tai kolmeen kuukauteen kirjotellu, nimimerkinki lyhensin Sanna-Pauliinasta alla olevaksi, jos joku nyt edes mua enää muistaa.. ;)



Elämä rullaa nykyisin jotenki niin tasaisesti, ettei oo oikein muka ollu mitää kirjotettavaa. Poitsu ei oo pahemmin sairastellu, nukkuu suurimmaks osaks yöt hyvin, syö hyvin ja on muutenki oikein iloinen ja reipas miehen alku. Päivät on menny samalla rytmillä jo useemman kuukauden. Päikkäreitä nukutaan yhdet tai kahdet, yhteensä 3-4 tuntia.

E liikkuu tukien jo kovaa vauhtia ja nyt on tuetta seisominen harjotuksen alla. Kohta tuo pikkunen varmaan jo kävelee. Juttua tulee ihan älyttömästi, suurin osa on sitä vauvakieltä, mut kyllä sieltä välillä löytyy " äiti" ja " isikin" . " Anna" poitsu sanoo aika useesti, kun näkee maitomukin tai jotain syötävää. :)



Mulla alkoi tässä tänään talviloma, ens viikolla joutuu/pääsee sitten takas töihin. Toisaalta hirvittää ja ahdistaa ja tahtosin sittenki jäädä kotiin, mut toisaalta ootan jo innoissani, että pääsen kehittämää omaa osaamistani ja olemaan osan päivästä myös jotain muuta ku äiti. Mutta kyllä aika rientää älytöntä vauhtia. Vajaa 3 viikkoa enää mein vasta äsken vielä niin pikkuisen vauvan 1-v synttäreihin..

Nii, eikös me mammat jouduta kohta siirtymään tuonne taaperopuolelle!?!



No mut en mie nyt enempää taas juttua keksikään. Oikein aurinkoista kevättä kaikille hipuille ja hippusten äiteille! =)



-Sanna ja Eemeli (17.4.)

Moi,



Muistan jostain lukeneeni etta sulla oli kova hinku takasin suomeen. En tieda onko tilanteesi muuttunut mutta mielenkiinnosta kyselisin johtuuko se sun mielesta lapsista etta tekee mieli takas juurilleen?



Mulla kun ei ole ollut ikava eika tehnyt mieli suomeen ainakaan 7 vuoteen ja nyt yhtakkia ois paastava sinne vaikka lomalle heti! Luulen etta johtuu siita etta haluan Annan kokevan niita ihania juttuja mita ite koin lapsena ja myos elaman helppous - noin arkielamassa, kulkuyhteydet, tuet, sukulaiset lahella yms.



Olisi kiva kuulla sun ajatuksia aiheesta



Terkkuja kevaisen sateisesta Lontoosta



K ja A 11 1/2kk

Niin, olen nyt mukautunut siihen että täällä ollaan pitkä aika mutta kyllä tekee mieli takasin Suomeen. Ennen lapsia ei ollut mikään hinku takasin mutta mehän asuttiin Suomeesa kun esikoinen oli 1v-3v ja mulla jäi jotenkin niin ihanat muistot tuosta ajasta.



Syitä miksi ikävöin kotiin on paljon. Haluaisin olla aktiivinen tarhassa/koulussa ja olla jotenkin paljon enemmän mukana lasten koulu- ja tarhajutuissa. Mutta tulee eteen kielimuuri (kyllä mä puhun saksaa mutta en tunne oloani mukavaksi...) ja se että aina sitä on muiden silmissä muukalainen ja ehkä sen kielitaidon takia vähän hölmökin =(



Sitten kun lasten lukumäärä kasvaa niin kasvaa kaikki lääkärijutut ja kaikki byrokraattiset jutut jotka myös olisi ihanaa hoitaa omalla kielellään. Meillä on tosiaan jo kotona kaksi kieltä ja sitten saksa ymäpärillä ja minua surettaa kovasti koska suomi ei ikinä tule olemaan lasten ykköskieli eikä ehkä edes kakkoskieli. Vaikka pidämme yhteyttä Suomeen paljon niin koti lapsille on täällä. Mikä tietysti ottaa minun suomalaiseen sydämeen! Onneksi lapset kuitenkin puhuvat suomea mielellään.



Välillä tulee ihan hassuja juttuja kuten että lapset ei osaa kunnolla hiihtää, luistella jne ja heiltä puuttuu kunnon sisu. Toki heillä on sitten muuta korvaavaa. Isovanhemmat on kaukana ja meillä ei ole oikeen ketään kenelle voisi joskus jätää lapset hoitoon.



Sitten vielä yksi juttu... Tuntuu stressaavalta kun joka loma on pakko viettää Suomessa ja Ruotsissa. Sitten minusta on tosi stressiä aina kun tullaan Suomeen joutua asumaan vanhemmilla ja sama sitten miehen vanhemmilla Ruotsissa. Tai kun isovanhemmat tulee tänne. Tulee pakosti aina jotain konflikteja kun asuu toisen luona viikkoja. Kuitenkin ikävöimme toisiamme ja on selvää että asumiset hoidetaan näin ja lomaillaan sitten " kotona" .



Nooh, tässähän näitä... Olen yrittänyt niin saksalaisille kuin miehelleni selittää että Saksassa ei ole minusta mitään vikaa, monet asiat ovat paremminkin kuin Suomessa. " Vika" on minussa. Eniten tosiaan kaipaan äidinkieltäni! Nyt on vielä se että kun lapset kasvaa ja esikoisella alkoi koulu niin ei enää riipu vain meidän töistä muutetaanko vai ei vaan emme halua että lapset joutuu koko ajan vaihtamaan koulua, kieltä ja kulttuuria. Ja mitä pidempään täällä ollaan niin sen enemmän lapset tänne kiintyy.



Kohta tulee pizzat, tulen vielä illalla jos ehdin kommentoimaan tavallisia kuulumisia =)

Siis tohon yöunille nukuttamiseen multa meinaa palaa hermot, ja sehän ei tunnetusti auta asiaa yhtään... Laura ehti jo yhden viikon verran nukahtaa ykskaks yllättäen heti sänkyyn laittaessa, mutta nyt on taas toinen ääni kellossa. Ihan väsynyt tyttö kampeaa itsensä seisomaan ja aloittaa ärtyneen kitinähuutelun. Tänään ajattelin, että ihan mitä tahansa kitinää en juokse rauhoittamaan, ja pian sieltä kuuluikin vihainen: " ÄITI!!" . Kieltämättä se oli aika huvittavaa ja liikuttavaakin. Mutta nukahtamiseen siis tarvitaan apua, taas - eilen mulla meni, ihan oikeasti, puolitoista tuntia. Tänään selvittiin onneksi parillakymmenellä minuutilla.. ehkä..



Nyt en valitettavasti taas yhtään muista, mitä muuta piti sanomani. Muuta kuin että Lylelle synttärionnittelut!



t. Ompunäiti ja Laura 9.4.



ps. Errj:n innoittamana (se kirjasi Virginiestä) marssin tänään kirjakauppaan ja ostin pokkarina Riina Katajavuoren kirjan Lahjat. Se kertoo, yllätys yllätys, hoitovapaalla olevasta kolmekymppisestä naisesta : ) Mutta ajattelin siis, että lukemisharrastus täytyy elvyttää. Sohvalle siis, taas!

Juupa kaikki siis melkein kaikki on mennyt metsään tänään, ahdistus. Kaikki alkoi aamusta, kun aamiainen ei kelvannut ja sitten minä väläytin ja päätin koittaa siirtää Antonin päiväunia myöhemmäksi, että nukkuisi pidempään, tuntuu että unet on nykyään lyhkäsiä. No valvotin poikaa noin 12.00 asti ja poju tippui kuin eno veneestä. Ajattelin että jeeshh, nyt kerkeän tehdä vaikka ja sun mitä, ei saa ajatella ei. 12.45 alkoi kuulua ähinä, toiveikkaana hain pojan ja törkkäsin tissin suuhun, jo tuli uni, mutta kun koitin laskea sänkyyn aukesivat silmät ja kuului lohduton ja loukkaantunut BÄÄ, uusi yritys lopputulos virkeä poika ja kiukkuinen äiti (lähinnä itselleen) Toki kun ei nukuttu, roikkui poju lahkeessa ja tahtoi syliin, tahtoi pois, tahtoi katsoa, tahtoi maitoa...tätä tahtomista kesti siihen asti, että lähdettiin kauppaan (16.30)ainoa mitä ei tahtonut oli välipala.Kun lähdettiin kaupaan alkoi ei tahdo>>huuto kaikesta. Ja ilkeä paha setä vei vielä parkkipaikan nenän edestä (tulla viipotti takaa) prk...ja monta muuta rumaa sanaa. Iltaunille nukahti noin 19.00 ja suru ja murhe parku Anton heräsi noin 20.15 ja tunnin ähräämis, huuto, parku, tissi, ei-tissi nuktus session jälkeen nukahti tissi suussa onnellisesti hymyillen...Siinäpä sitä, kiitos sai purkaa helpotti =)



Joku sentään onnistui, nimittäin Anton on syönyt kotiruokaa parina päivänä kakomatta ja mielellään, hip hei. Hampparikin kelpasi, tarrasi kaksi käsin kiinni =)



Sitten kommentteja: Lylelle synttärionnittelut. Ja jep bikini kunto sen verran kaukana, ettei enää näe ;)



Vaakamom: Paranemista teidän potilaalle. Kyllä huomaa eron ison ja pienen lapsen sairastaessa, vaikka esikoinen on vasta 5-vuotta



Ompunäiti: Meilläkin nukahtaminen hankalaa ollut tänään, syytä ei voi tietää



Sanna-P: kiva kuulla teistäkin pitkästä aikaa ja toki vielä muistamme sinut ja E:n



Vielä kysely: Miten maistuu muille hipuille aamiainen?? Anton nimittäin ei oikein ole aamias vauva. Esikoinen söi aina noin 1h heräämisestä, Antonille ei maistu, ehkä vaan on sen tyyppinen ihminen,minäkään en oikein tykkää aamiasesta



Nyt hyvää yötä, taidan mennä tutimaan niin ehkä huomenna on parempi päivä, hope so =)



T:Mareila+Anton 10kk

Kannattaa sanoa naapurintädille, ehdottomasti. Itse ainakin haluaisin, että minulle kerrottaisiin jos omani tekisi tuollaista, itse kyllä huomauttaisin myös jos naapuri lapsi tekisi tuollaista



T:M&A

Olipas monta juttua, johon piti kommentoimani, mutta katsitaan, että muistanko niistä enää kolmasosaakaan.



Unille menosta, päikkäreille meno sujuu hyvin, haalarit päälle, tutti suuhun ja vaunuihin ja uni on silmässä. Edelleen T nukkuu kahdet päikkärit, mutta pitäisi siirtää yksiin. Aamupäivästä T on vaan niin tosi väsynyt, että en oikein tiedä miten saisin pidettyä hereillä. Muutaman kerran olen yrittänyt pitää hereillä, mutta kun annan lounasta ennen päikkäreille menoa, niin poju nukahtaa syöttötuoliin! Iltapäivällä nukkuu lyhkäset unet vaan. Mutta yöunille meno on taistelua. Ennen nukahti syliin maitopullolle, mutta nykyään herää aina, kun lasketaan pinnikseen. Sitten onkin hereillä tunnista kahteen ja ei puhettakaan, että nukkuisi omassa pinniksessään yhtään. Siellä huutaa kuin syötävä. Eli jotain pitäisi kokeilla uutta.



Tavallista maitoa olen nyt sekoittanut noin viikon ajan korvikkeen joukkoon. Aloitin 20ml tav. maitoa ja 180ml Nania. Siitä olen pikkuhiljaa lisännyt tav. maidon osuutta. Nyt saa puolet ja puolet. Vuosi T:lle tulee täyteen maanantaina. Ja sunnuntaina on juhlat. Vähän äippää stressaa. Vieraita tulee kolmisenkymmentä, miehellä on tosi läheinen suku. Nyt vaan flunssa vaivaa, joten leipominen ei innosta.



Imettämisestä joku kyseli, itse lopetin n. kuukausi sitten uuden masuasukin sekä yöunien takia. Ja se auttoi kyllä T:n öihin, eli hän on siitä lähtien nukkunut yönsä heräämättä. Ihan luksusta!



Rutiineista, samantyylisesti sujuu meidänkin päivät, kun monella muullakin. En ole järjestelmällinen luonne ja sotku ärsyttää, mutta ainainen siivoaminenkin rasittaa.







Saiskohan sitä itsekin unta, on niin veto veks.



K&T 030405

Alkuviikon marmatusten seurauksena olen aloittanut kurinalaisen itsekasvatusprojektin näiden kotihommien hoitamiseksi. Se tarkoittaa tällä hetkellä sitä, että Lauran mentyä päiväunille 1) Laitan kahvin tulemaan, 2) siivoan kotia puolen tunnin ajan ja tehokkaasti. Sitten 3) voin hyvällä mielellä ja omallatunnolla tehdä loppupäikkäreiden ajan mitä huvittaa (= käydä ainakin täällä, kuten huomaatte). Tämä tuntuu tepsivän, nyt on kolmas päivä meneillään. Olen selvästi sellainen ihminen, jonka täytyy tehdä Selkeitä Päätöksiä, ennen kuin mitään alkaa tapahtua ja muuttua. Turha valittaa rutiineista, kun en itsekään tule toimeen ilman niitä! : )



Mareila, tuo eilinen nukutusrumbasi kuulosti niin tutulta! Enää meillä ei käy noin, mutta aikaisemmin joka toinen päivä varmaan. Ikinä ei tiennyt, mitä tuleman pitää. Toivottavasti tänään menee paremmin!



Kysyit (Mareila) aamiaisesta. Laura suursyömäri syö ison annoksen kaurapuuroa n. tunti heräämisestään. Minä olen puolestani aamiaisihminen, ja monesti nälissäni jo tunnin päästä omasta aamupalastani. Varsinkin Lauraa odottaessani söin joka päivä kaksi aamiaista - ensimmäisen kotona ja toisen heti töissä : )



Ajatella, että ensimmäiset hippusista viettää jo viikonloppuna synttäreitään - tsemppiä vaan Katsuralle! Meillä on kemut sitten viikon kuluttua 9.4., ja väkeä tullee vähän yli kymmenen henkeä. Sukulaisia ja Lauran kummisetä.



Jälleen sohva ja se Riina Katajavuoren (loistava!) kirja kutsuvat. Mukavaa päivänjatkoa kaikille!



t. Ompunäiti ja Laura 9.4.

Pitkästä aikaa jaksan kirjoitella, tuo töihin paluu vie energiat niin ettei paljon viitsi koneella istua. Iltaisin haluaa touhuta lapsen kanssa sen ruoanlaiton jälkeen.



Tyttö on sopeutunut hoitoon hyvin, syö siellä reippaasti ja paljon, mitä ei kovin usein kotona tapahdu. Nyt sitten sai nuhankin (hoidosta), ja oli 3 pv kotona kuumeen vuoksi. Tänän käytiin OYS:ssa painokontrollissa, meidän paksu vauva (4210gr ja 53c,)on laiha lapsi nykyään. Painoa 7740 gr, pituus 74,5 ja ikää jo reilut 11kk. Määräsivät uusinta käynnin sairaalaan kesäkuun loppuun, eli seurataan tilannetta. Imetän vielä täysin, vaikka töissä olenkin, ei tartte enään kuulema tuttelia aloitella vaan siirryn suoraan lehmänmaitoon.Iloinen lapsi, touhukas, seisoo jo tuetta mutta ei vielä kävele. pian 6 hammasta.



Meillä rytmit on hyvät ja kun hiihtolomaviikolla lopetin yöimetykset (vasta silloin isä ehti auttaa unikoulussa), niin on yötkin rauhottuneet kymmenestä heräämisestä peräti 1-2. Viimeyönä nukkui 9 h, heräsi, otin viereen rinnalle ja nukkui vielä 1h. Päivällä nukutaan 2h, ei muita unia.



Viimeviikolla jätimme hyvästit koirallemme, se oli jo 6 vkoa ollut kipeä, syytä kipukohtauksiin ei löydetty lukuisista tutkimuksista huolimatta, viimeiset 2 vkoa häkkilevossa.... kivut ei lakanneet, joten mäyriksemme pääsi ' koirien taivaaseen' armeliaan piikin ansiosta. Kyllä on itku ollut herkässä, ja ihmetys kova, että kuka ne vauvanmössöt nyt syö....



Aurinkoisia kevätpäiviä!



Elni ja tyttö

Moikka kaikille,



Katsuran kuvaus T' n nukkumisesta on kuin meilta suoraan. Anna on aina nukkunut ja nukahtanut omaan sankyynsa ja nukkuipa tuo jo omassa huoneessaankin. Sitte tuli hampaat enka jaksanut puolen tunnin valein kayda silittelemassa joten tuli meidan viereen. Sitten lahti mies tyomatkalle ja han kun aina ennen nukutti Annan + oli niin ihana nukkua tuhisian vieressa, en malttanut siirtaa omaan sankyyn. Nyt se on sitten kostautunut, kukaan ei nuku hyvin kapeassa sangyssa Anna valissa ja tytto huutaa naaman punasena jos laittaa omaan sankyyn. Nyt olen muutaman paivan tehnyt sita etta nukutan meidan sangyssa ja nostan torkkuvana tai nukkuvana omaan sankyyn ja tassuttelen kun yolla heraa. Heraa noin 3-4 kertaa yossa ja luotan etta se vahenee tassuttelun myota. Rasittavaa kun mentiin niin paljon takapakkia oman laiskuuden ja hampaiden takia.



Kent! Ymmarran taysin ikavasi syyt. Meilla sentaan vain kaksi kielta ja mun koti-ikavaa taatusti poistaa se, etta on suomalainen mies. Mua valilla ihan jannittaa/pelottaa kun Anna menee kouluun, osaa kohta paljon paremmin englantia kun me, ja jos matikassa esim on joku vaikea asia niin en edes tieda sanoja, esimerkkina olkoon neliojuuri - mika hemmetti se on enkuksi? Sitte kaikki traditiot kun ei tieda niista mitaan ja haluis kuitenkin olla se osaava ja tietava vanhempi. Ja just se etta aina on kummajainen kuitenkin vaikka ulkkiksia onkin paljon ja monikulttuurisessa kaupunginosassakin asutaan. Vaikka kylla taalla on perheita missa vanhemmat ei edes osaa yhtaan enkkua - mutta ei se silti sita mun pelkoa poista. Ja hoitojuttukin on paha...meilla vaan yksi lapsi eika oikeen hoitajia, tai en ainakaan kehtaa kayttaa hirveesti niita paria ku ois. Pitas tavata suomalaisia aupaireja ja maksaa niille aina valilla...



Kodinhoidosta: meilla koti on aina kaaoksessa. Hankala siivota tuon takiaisen kanssa ja viikonloppuja ei haluis siihen kayttaa. Siivoojat on kylla edullisia ja vahan aikaa meilla sellanen olikin. Mutta tuo 1/2 siivousta paikkareiden aikaan ois tosi hyva...sen alankin tekemaan jos vaan Anna nukkuis yli puoli tuntia ku aina sekaan ei onnistu.



No niin mosson lammittamiseen ja romaanin loppu



Hauskaa pavaa

K ja A 12.4

Juu kahvitauolla minäkin..... yritin levätä, mutta ei tullut uni silmään. Ostettiin pojalle se fillari synttärilahjaksi ja koottiin miehen kanssa sitä 11 asti, kun ei voitu aloittaa ennenkuin isot pojat olivat menneet nukkumaan. Sitten uni tullutkaan silmään ennen 12 yöllä, höh.



Mä en nyt taida muutenkaan olla ihan kunnossa. Kaupassa rupesi yhtäkkiä pyörryttämään ihan tosissaan ja olin todella kiitollinen rattaista, joita pystyi käyttämään tukena. Olin kyllä syönyt aamupalan etc. että on oikein ymmärrä, mistä johtui. Täytyy vissiin käydä lekurissa mittauttamassa hemoglobiini tai jotain. Ei voi tietää :-0



Meillä on käynnissä täällä tahtojen sota. Hoitotytöllä puskee uhma päälle kovaa vauhtia ja ilmeisesti nyt olemme tarpeeksi tuttuja, kun uskaltaa täälläkin kokeilla rajoja. Eilen kannoin rimpuilevan neidin kainalossa autotieltä pois, kun hän olisi halunnut jäädä vesilätäkköön leikkimään. Tyhmä täti ;-) Äitinsä mukaan vetää kotona jo kunnon itku-huuto-heittäydy lattialla-raivareita. No niitä odotellessa. Eikä tässä kauaa mene ennenkuin Elmo tekee samaa. kivaa ;-) Uhmaikä on aina ollut mun " lemppari" kehitysvaihe ;-)



Keskimmäinen parka tuntee itsensä ihan syrjäytetyksi :-( Ensiksi syntyi Elmo - sen vielä sieti. Sitten aloitti hoitotyttö - teki jo vähän tiukkaa. Ja nyt sitten esikolla on synttärit tänään ja on vielä kipeäkin = extra huomiota hänelle. Nyt riitti sanoi 5 vee pieni mies - epäreilua.

Hoitotyttö pyysi muo keittiössä, että " auta äiti" ja siitäkös riemu repesi. % vee rupes itkemään ja huutamaan, että " ei se ole sun äitis, se on mun äiti" ....... Soitin just miehelle töihin ja sanoin, että olo on kuin sitruspuristimeen joutuneelle. Kyllä se on välillä aika mehut pois olo, kun yrittää näiden kanssa taiteilla, niin että kaikki tulisivat tasapuolisesti kohdelluiksi ja huomioiduksi :-)



No painun nyt välipalan laittoon, niin sujuu sitten jouhevammin tuo uloslähtö. Sillä uloshan näiden taistelevien tiihosten kanssa on lähdettävä

Voi että minä toivoisin, että meilläkin kohta saataisiin nukkua öisin esim. vaikka 5 tuntiakin yhtä soittoa. Ei nimittäin tapahdu vieläkään. Imetän enää vain viiden maissa aamulla, eikä tyttö tissiä aiemmin kaipaakaan (ei varmaan tarvis tuota aamullistakaan, mutta sen siirtäminen on edelleen vasta harkinnassa). Heräilyjä on yöstä riippuen enemmän tai vähemmän, tyypilliset levottoman unen jaksot ajoittuvat edelleen samoille kellonlyömille kuin ihan vastasyntyneenä: kahden tunnin välein klo 23,01,03, 05 ja 07 herätys. Yleensä riittää kun laitetaan tyttö takaisin selälleen (nousee aina seisomaan kun vähänkään havahtuu), tutti suuhun ja peitto päälle. Nyt on sitten taas takana pari todella levotonta yötä, tyttö vaan pyörii ja ährää ja kieppuu, en tiiä mistä nyt kiikastaa. Liikkumisen ei enää luulisi aiheuttavan levottomuutta. Saattais tietysti olla hammas, mutta kun päivisin ei vaivaa. Voisko olla sitten vaikka kasvukipuja, kun se on sellasta levotonta ähräämistä ja asennon etsimistä. Tai voihan se olla, että ne unet rauhoittuu vasta sitten joskus kun imetys loppuu, niinhän monilla tuntuu käyneen.



Mitähän pitikään kommentoida... Oma napa meni taas kaiken edelle ja unohdin. Meidän täytyy alkaa lähteä muskariin, tyttö tosin nukkuu edelleen, että ollaan varmaan jälleen kerran myöhässä... Mikähän siinäkin on että normaalisti päiväunet ajoittuu klo 10-12 välille, mutta just näin torstaisin se nukahtaa aina vasta yhden maissa ja sitten täytyy herättää kesken unien että ehditään. Tai sitten se tekee kakat just kun on saatu ulkokamppeet päälle ja olen avaamassa ulko-ovea.

Ja kaikki muut on aina hyvissä ajoin paikalla ja me joka ikinen kerta myöhässä :(

Ensinäkin, ihanan elämän makuisia nämä teidän kaikkien tekstit.. Mukavaa pistäytyä lukemaan.



Sitten, kävimme Pihlan kanssa HUsukessa. Putket ovat paikallaan ja suulaen reijälle ei ainakaan vielä tehdä mitään. Sen pitäisi sulkeutua itsestään eikä se haittaa puheen kehitystä...siis ei haittaa sen enempää, kuin mitä korjattu suulakihalkio nyt itsestäänkin haittaa.



Jeps, huomenna alkaa työt. Ahdistus!