Olemme täysin vastakohdat miehen kanssa. Elämämme ovat aivan erilaisia. Silti hän rakastaa minua.

Hän on sivistynyt, ulospäinsuuntautunut, fiksu ja menestynyt. Urheilee, ei polta tai ole koskaan ollut kunnolla humalassa.
Rauhallinen ja kärsivällinen luonne.
On todella kiinnostunut monista asioista.
Ja minua vuosia vanhempi.

No minä olen häneen verrattuna kunnon "wt".
Olen ollut pitkään masentunut syystäkin, alkoholisoiduin nuorena, minulla on riippuvuuksia kuten tupakointi. Ei sentään huumeita luojan kiitos. En luota ihmisiin, huono itsetunto, välillä olen aika impulsiivinen.
Olen kuitenkin ahkera ja minulla on tavotteita. Olen selvinnyt monesta asiasta ja noussut yksin. Vaikka olen köyhä niin olen kuitenkin itsenäinen ja teen paljon töitä.

Kuitenkin hän on elänyt täydellisessä kulisissa koko elämänsä ja hän on hieno mies joka arvostaa ihmisiä.
Minä olen elänyt painajaisen ja kärsin siitä ehkä koko loppuelämäni enkä ole sivistynyt. Pärjäävä kuitenkin. Ja minulla on sydän.

Suhteemme on vasta melko alussa mutta rakastaa minua vaikka olen mikä olen.
Välillä mietin ja olen ihmeissäni tästä yhtälöstä.