KULTAINEN 60-LUKU VIIKOLLA 13

hienoa huomata että uusia oli ilmaantunut mukaan - tervetuloa!



Itselläni oli työntäyteinen viikonloppu oikoluvun ja hakemiston laadinnan kanssa - yksi kirjaprojekti alkaa olla paketissa, jippii... Muuta ei juuri ehtinyt ajatellakaan kun silmät kierossa tavaili viimeisiä virheitä tekstistä. Tänä aamuna herätessä selkä oli hienoisessa jumissa, mikä ei ole ihme lainkaan koneen ääressä könötetyn viikonlopun perään.



Mutta ' kääpä' on kuitenkin melskannut mahassa iloisesti ja antanut myös odottajalleen aikamoista närästystä. Magnesiamaitoa olen sitten nieleskellyt lusikallisen kerrallaan, tuntuu auttavan jonkin verran.



Eksyin luontaistuotekauppaankin ja johan myyjä nakitti kalaöljypullon ostajaksi; " tällä välttyy baby bluesilta ja hermosto saa kaikin puolin hyödyllisiä tarvitsemiansa rasvahappoja..." :) No, aika vähän näitä ostoksia on tullut tehtyä toistaiseksi, ehkä tämä oli vähän varovaista aloittelua sillä saralla.



Aadiliinalle peukutukset ja jännäykset, kiinnostavaa kuulla seuraava viesti siltä suunnalta!



Katolta alkaa olla lumet jo lupaavasti vähentyneet - ehkä tästä vielä pääsee joskus puutarhaakin kourimaan... kauhea ikävä vihreätä!



Hyvää oloa ja aurinkoa aprilliviikolle kultsit,



Juulia rv 21+5

Kellojen siirto tais aiheuttaa sen, etten saanut illalla " normaaliin" aikaan unta, piti istuskella soffalla lukemassa Tolkienin Sormusten Herraa, ja nyt sitten aamulla nukutti niin hiivatisti, enkä ole oikein saanut mitään tehdyksi. Noh, pyykkikoneen kävin äsken laittamassa päälle ja mankelikin pyörii. Onhan sekin jo saavutus.



Kiva oli lukea eilen vielä Vaahtiksenkin kuulumisia. On se kadehdittavaa, kun joku voi tässä jamassa noin hyvin, en muuta sano! Kyllä täytyy nyt kolmannen raskauden vahvistamana sanoa, että raskaana oleminen ei ole meikäläistä varten. Tää olotila on niinkun vaan siirtymistä vaivasta toiseen. Luojan kiitos, loppu häämöttää!



Aadiliinalla on varmaan tänään sitten tositoimet edessä. Pidetään kaikki yhdessä peukkuja!



Me mennään huomenna miehen kanssa tutustumaan synnärille, kun ei olla Porissa ennen käyty synnyttämässä. Edelliset tenavat syntyivät Raumalla, kun asuttiin silloin lähempänä sitä, ja silloin Raumalla vielä oli synnäri, sittemminhän se on lakkautettu. Saankohan mä ihan krampin kun astun synnärin ovesta sisälle? Mä jo pari iltaa sitten aloin huokailla miehelle, että mitenkähän sen synnytyksenkin taas kestää. Tähän asti en ole päätäni sillä asialla ollenkaan vaivannut, mutta nyt on alkanut jurppia, että taasko se h...tti on käytävä läpi. En voi sanoa, että pelottais, mutta ottaa niinkun päähän. Silti ehdottomasti alatiesynnytys, sektio mua kyllä (jostain käsittämättömästä syystä) pelottaa ihan sairaasti.

Tämmösissä mietteissä tänään

Bonita 36+2

Ensiksi kiitos Bonitalle että vinkkasit Vaahtiksen viestistä, muuten olis mennyt multa ohi silmien. Ja tosi kiva, että Vaahtis voi hyvin ja osaa nauttia näistä loppuraskauden raskaista hetkistä... Minä olen kyllä Bonitan kanssa ihan samaa sorttia, että raskaus ei ole meikäläisen olotila, ei sitten ollenkaan. Sillä mielellä tämän kyllä tietysti kestää, että todennäköisesti on maailman ihanin palkinto luvassa. Ja siitä olen tosi iloinen, että tällä kertaa on pysynyt mieliala suht hyvänä, joulukuun ahdistus-masennusta lukuunottamatta. Mutta täytyy myöntää, että hoen täällä joka päivä ukolleni, että katokkin ettet tee mulle enää tällaista temppua!! Ikään kuin olisin itse viaton tähän siunattuun tilaani... ;-)



Sen verran hyvin olen kuitenkin voinut, että unohdin täysin mennä sinne äitipolin kontrollikäynnille, joka määrättiin kun kävin supistusten takia synnärin päivystyksessä! En ollut edes muistanut merkitä sitä aikaa kalenteriin!! Ehdin melkein jo närkästyä, kun avasin Jorvista tänään tulleen laskun, jossa ilmoitettiin että maksapas rouva 27eur peruuttamattomasta ajasta... Olin vähällä soittaa sinne ja paasata että mitä mua syytöntä ahdistellaan moisilla laskuilla, kun tajusin että ohoh... No soitin sinne kuitenkin, ja lääkäri oli jo merkinnyt papereihin että ei tarvii antaa korvaavaa aikaa. En olis kyllä halunnut mennäkään, sen verran pitkällä tässä jo ollaan ja supistukset on olleet ihan hyvin kurissa.



Siivousvimmaa oon purkanut sitten kevyempiin kohteisiin. Äsken jynssäsin kahvinkeittimen ja juoksutin sen läpi etikkavettä... Kohta selviää, maltoinko huuhtoa sen kunnolla... :D



Ensimmäiset idätykset on laitettu tulemaan, vaikka vieläkin on öisin niin kylmää. Mutta en malttanut enää odotella, ja oli innokkaita apulaisiakin kolmin kappalein!



Nyt on nälkä ja meinaan kyllä syödä lounasta, vaikka viime viikolla taisin mainostaa etten syö mitään enää ikinä.....



Hyvää vointia kaikille t. Jymy rv 35+3 (?)

Vähän on ollut eilisillasta asti surumielinen olo, kun meidän kesäkuussa synnyttävien porukasta yksi äiti menetti vauvansa viikonloppuna ja kirjoitti siitä eilen. Hänellä oli sama LA kuin minulla. Vaikka sen tietää, että kaikkea voi sattua ja on muka varautunut sen mukaan, niin silti omissa mielikuvissa tuollaista EI VOI tapahtua. No, en halua tällä pohdinnalla muita masentaa, mutta juuri saman lasketun ajan takia se tuntui minusta niin kauhealta.





Jos muuten meille tuleepi tyttö - niin kuin ultrassa viimeksi vähän antoi ymmärtää, niin ollaan päästy miehen kanssa sopuun jo nimestä. Viimeksi ei päästy 2 kk syntymän jälkeen edes ja nyt meillä on nimi valmiina 2 kk ennen. Eli vähän ollaan edistytty. Saa nyt nähdä pysyykö tämä nimi sitten, mutta nyt ainakin tuntuu siltä.



Sain sitten viikonloppuna vaatekaappeja järjestykseen eli nyt on tilaa mihin laittaa vauvan vaatteet kunhan niitten pesuhommaan joskus pääsee. Vähän kerrallaan, ja olen tosiaan jo tähänkin saavutukseen tyytyväinen. Rima laskee kun kunto on tämä. Toi Jymyn kahvinkeittimin pesu kuulosti just sellaiselta sopivasti mitoitetulta puuhalta :)



äitimiia rv 30+2

Jymy ja Vaahtis kuulostavat ihan hurrrjan energisiltä äideiltä :)



Äitimiia, eipä tuo uutinen minustakaan kivalta kuulostanut. Mutta jos vauvalla on isoja ongelmia, voi hänen elämästään muodostua kipua ja kärsimystä, jos elämän edellytykset ovat heikot. Eipä tuota menettämisen surua kuitenkaan soisi kenellekään koettavaksi.



Bonita, nyt vasta on minullekin tullut mieleen, millä tavalla tästä ähkyolosta eroon pääsee. Toivottavasti kuitenkin vielä jotenkin pystyn liikkumaan sitten toukokuussa, tällä hetkellä olen painoni puolesta ennätyslukemissa. Ikinä en ole ollut näin raskaana kuin nyt...



Sokerilukemat ovat dieetistä huolimatta välillä liian korkeat. Äitipolin lääkäri kehotti minua liikkumaan supistuksista ja kivuista huolimatta. On kuulemma parempi alkaa liikkumaan, kun se vielä onnistuu. Aika vaikealta tuo tuntuu, kävelylenkillä supistelee koko ajan ja lenkin jälkeen liitoskipuja on jonkin verran. Kävin kuitenkin tänään aika pitkän lenkin ihanassa auringonpaisteessa ja huomenna yrittelen uimahalliin.



Neuvolassa kaikki oli ok, painoa oli tullut taas runsain määrin, yli 800 grammaa viikossa. Tuntuu niin turhauttavalta olla rehudieetillä, kun ei silläkään ole mitään vaikutusta, mutta vielä jaksaa.



Kevis 30+6

kun oltiin tiputtu aika alas.

Että uutta tiistaiaamua vaan kaikille! Täällä Lounais-Suomessa on harmaata ja märkää. Palailen myöhemmin kertomaan päivän kuulumisia, tässä ollaan vasta aamiaista ehditty syödä. :-)

t. Bonita 36+3

Lopultakin sitten saatiin yhteys uuteen kotiin! Kamalia vieroitusoireita on ollutkin kun ei päässyt nettiin ;o) Olen nyt ahkerasti päivitellyt kaikkia sähköpostiviestejä ja listoja, että pääsis ajan tasalle tässä nettielämässä. Ihanaa on kyllä asua uudessa talossa, jossa kaikki toimii mukavasti. Tosin mattoja, lamppuja, verhoja ja tauluja vielä puuttuu, mutta suurimmaksi osaksi on tavarat paikoillaan.



Tervetuloa uusille listalaisille. Toivottavasti nyt saataisiin paljon lisää alkupään odottajia kun nyt kuukauden sisällä taitaa aika suuri määrä kultaisista vaihtaa tuonne vauvapuolelle. Aadiliinan kuulumisia nyt tietysti ekana jännätään!



Perjantaina oli neuvola ja siellä kaikki ok, paineet 117/74, hb 133 ja syke 140. Aika hurja potkuttelija tämä tulokas on, tuntuu välillä, että koko päivän ja yön jyllää ja tässä vaiheessahan näiden pitäisi vielä nukkua paljon¿ Poikaolo siis vahvistuu, sillä meidän tytöt ovat olleet paljon rauhallisempia. Ensi viikolla olemme menossa sitten 4D-ultraan, tosin sukupuolta en halua tietää. Viime viikolla kun alkoi tulla kaikenmaailman nippailuja tuonne alavatsalle niin alkoi vähän pelottamaan sektioarven tilanne. Sitä ei kai muulla saa tutkittua kuin 4D:llä. Nyt on taas onneksi ollut rauhallisempaa, joten toivottavasti olivat vain normaaleja kohdun kasvukipuja. Alkuraskauden ultran tehnyt lääkäri vain sai minut pelästymään kohdun kestävyyden kanssa (vaikka naistenklinikalla oltiinkin eri mieltä), joten nyt sitten kuulostelen kaikkea mahdollista ja pelkään pahinta. Ja saahan siinä 4D:ssä sitten vähän paremman selvityksen vauvan terveydentilastakin.



Aika hurjalta tuntuu, että vielä viime viikolla olisi voinut saada abortin! Vatsa on niin suuri jo ja vauvastakin on tullut kunnolla osa elämää, joten ihan hirveää olisi joutua abortoimaan tämän kokoinen sikiö! (Tosin minä en taitaisi pystyä tekemään sitä aiemminkaan¿) Meillä on vielä tuttavaperhe, jossa on viikolla 25 syntynyt nyt 8-vuotias poika.



Minun kyllä täytyy myöntää, että kaikista peloista ja huonoista kokemuksista huolimatta, nautin raskaana olosta :o) Voisin pitää tämän olotilan :o) Tosin mulla ei ole koskaan ollutkaan mitään hirveän hankalia (normaaleja) raskausvaivoja ja kun olen pitkä ja hoikka niin vatsa ja sen myötä tulleet 20kg ovat olleet aika helppoja kannettavia. Tosin tämä on kyllä viimeinen raskaus ja yritän nauttia nyt sen mukaisesti :o)



Masentavaa kun lunta vain tulee lisää :o( Kyllä ne ihanat kevätilmat saisi jo tulla. Talvitakkikin alkaa jo käydä vähän ahtaaksi¿



Tinka + Nuppu rv 24+3

Voi miten mukava kuulla Tinkasta pitkästä aikaa! Juuri aamulla mietin, että tämän päivän viestissä vähän huhuilen, jokos teidän laajakaista toimii. Ja hauskaa että voit kaikesta hirveästä rasituksesta huolimatta hyvin! :)



Mulla on nyt takana oikein hankala supistusyö. Vieläkin on aika ontto olo. Onneksi iltapäivällä on viimeinen neuvolalääkäri. Saa kurkistaa, joko pää näkyy. ;-) No, tuskin sentään, mutta alaspäin siellä on kyllä tultu, se sekä näkyy että tuntuu.



On tää ihmisen päänuppi kummallinen (tai puhun siis omasta puolestani vaan!). Eilen illalla taas valittelin miehelle, miten hankalalta tuntuu, kun masuvaavi myllää ihan koko ajan, eikä itse oikein pysty kuin pidättämään hengitystä niiden möyrintöjen ' uhrina' . Hän tietysti sanoi, että jos taas ei möyris, niin sitten olisin huolesta sairaana. No eikös sitten yöllä kun supisti, niin samaan aikaan rupesi pelottamaan, onko vauva kuollut kun se ei liiku!! Ei kai sitä nyt paljon huvita siellä jumpata, jos ympäriltä puristaa ja ahdistaa. Hän on kyllä tänä aamuna ollut taas liikkeellä, ja minä voihkin vaan, kun on alavatsa yön jäljiltä niin hellä.



Ja sitten kun pääsin iloitsemaan, että mieliala on pysynyt hyvänä... Nyt kyllä tuntuu kurjalta, kun maailma tai elämä on niin kohtuuton. Kaikenlaisia hirvittävän kurjia uutisia joka paikassa. Väkisinkin sitä miettii jo omien poikien nuoruusikää... mitenhän selviän täysjärkisenä siitä kaikesta huolesta?? Pojat kun varsinkin puuhailee kaikenlaista sellaista, mitä äidit ei uskalla edes arvata. Näin mulle siis on kerrottu.



No nyt on kyllä piristyttävä! Onneksi sentään ei tullut ihan sellainen räntämyräkkä kuin luvatttiin. Meillä ainakin näyttäis lähinnä tihuuttavan vettä, ja se taas voi sulattaa hankea aika kovalla vaudilla.



terveisiä kaikille, voikaa paksusti! :)

terveisin Jymy rv 35+4

Lyhyesti vaan, että ompi vauvan pää ihan ennätysalhaalla, ja veikkasi lääkäri että ei täällä enää kauaa kökitä yhtenä kappaleena. Sirolta hän tuntui, saisi siis kyllä kasvaa vielä vähän. Kohdunsuun tilanteesta ei mitään tietoa, koska ei sormet ylettäneet tunnustelemaan, kun on niin hirveän takana edelleen. Pää ei oo kuitenkaan kiinnittynyt vaikka matalalla roikottaakin.



Ja siinä tunnustelun aikana tuli taas suppareita. Voihan nenä, toivottavasti nyt sentään huhtikuun puolelle päästään. - - - Ja samalla tulee tietty mieleen, että tietty mä täällä vielä kärvistelen vapunpäivänäkin....



terv. Jymy rv 35+4

Tinkalle onnea uuteen kotiin! On se ihana tunne, kun muuttorumba on ohi. Kettunen eli Markus Kajo kirjoitti joskus, ettei ole mitään niin kamalaa kuin muuttaminen - paitsi kiinalainen musiikki. :-D Mutta sitten kun uudessa kodissa alkaa asiat olla kondiksessa, niin sitten jo hymyilyttää. Tylsintä meidän muutoissa on ainakin ollut vanhan kodin loppusiivous. Siellä ei huvittais siinä vaiheessa tehdä enää yhtään mitään!



Tultiin tutustumasta synnärille ja voi veljet, sanon vaan, että tässä kävi just niin kuin epäilinkin, että iski pienimuotoinen kriisi. Voi herrajjestas miten sitä siitä synnytyksestä taas selviää??? Mä olen ollut niin optimisti aina näihin päiviin asti ja ajatellut vaan sitä valmista tulosta, mutta hohhoijaa, nyt tuli taas sellanen olo että millai ihmeessä sen kaiken taas kestää. Täytynee vaan vaatia hyvät kivunlievitykset, mulla viimeks vippas varmaan päästä kun olin päättänyt yrittää mahdollisimman luomua ja nappailin pelkästään sitä ilokaasua. Hullu nainen.



Jymyä kyllä käy toisaalta kateeksikin, kun sillä on vauva jo hyvin alhaalla ja suppareita ja kaikkea. Ei tämän mahankaan kanssa kyllä ihan loputtomiin jaksa, se on vissi.

t. Bonita

Joku täällä kaipaili aloittelevia mahan kasvattajia, no tässä yksi.!

Tänään oli eka neuvola ja tuntui taas aika mukavalta kun sai sen äitiyskortin ja kaikki vihkoset vauvan odotuksesta! Aina vaan ne on ihania vaikka jo viides vauva masussa kasvaa.

Ensimmäinen laskettu aika olis 29.10 mutta myös terveydenhoitaja oli sitä mieltä että siihen saa lisätä viikon jollei kahtakin, niin myöhään plussasin. Ultraan pitäisi varata aika huhtikuun loppupuolelle, saa sitten tarkemman arvion.

Onko täällä kuinka moni käynyt siinä verikoe+ ultra-jutussa jossa selvitetään mahdollisia kromosomimuutoksia? Mitä olette mieltä asiasta, kannatatteko vai ei? Itse en oikein osaa päättää...

Hei kaikille!



Kristiina, minkä ikäisiä lapsia sinulla olikaan, kun jäi jotenkin mieleeni, että meillä olisivat vanhimmat lapsukaiset samanikäisiä...? Vai sekoitanko johonkin toiseen?



Tänään soittavat sairaalasta uusia ohjeita, kun eivät ne sokerit sitten ole pysyneet oikein halllinnassa dieetistä, karkittomuudesta ja herkuttomuudesta huolimatta. Iltapäivällä rapsahtaa uusi tuomio. Mietin, että jos minulle määrätään insuliinia, pitääkö minun sitten kotona sitä hallintaa opetella vai joudunko jollekin osastolle. Senpä näkee sitten.



Kyllä otti päästä, kun eilen kävin neuvolassa ja painoa oli tullut taas yli 800 gr viikossa, vaikka syömiset ovat olleet jo pari viikkoa enimmäkseen rehupohjaisia. Liikuntarajoitteetkin on lopetettu OYS:n lääkärin käskystä. Nyt pitää supistuksista huolimatta riekkua, että verensokerit tasoittuisivat. Maanantaina kävin kävelemässä sellaisen lenkin, että illalla taas muistin, mitä lantion löystyminen tarkoittaa :) Ilta-askeleet eivät enää olleetkaan niin vauhdikkaita.



Olen tässä inventoinut vauvanvaatteita. Pienimpiä ei ole vieläkään löytynyt, mutta suureksi iloksemme suvun kastemekko löytyi kuin löytyikin. Huh, olin ajatellut säästää sen velipojalle ja hänen tulevillee lapsilleen. Pikkuisen harmitti, kun huomasimme mekon oleva hukassa, mutta onneksi sitten löytyikin.



Eipä tässä muuta. Huomenna olisi avoimen yliopiston kuviskurssilla minun vuoroni pitää esitys, pitänee tässä valmistella sitäkin vielä hiukan.



Kevis rv 31+1

Molskis kaikille!



Ompas mukavaa taas päästä lukemaan mitä teitille kuuluu, meillä nettiyhteys sanoi itsensä irti viimeviikon puolivälissä ja vian" määritys" kesti tänne asti, eilen illalla saatiin vihdoin tietsikka huollosta kotiin ja yhteydet toiminaan. On se aika kauheata miten äkkiä tämä nettiriippuvuus syntyy... miestä oikein naurattanut, että minulla on vieroitusoireita, kun en pääse mammasivustoille surffaamaan:-)))

Nyt sitten aamukulunutkin, kun lueskelin pitkäksi venähtäneen viimeviikon ketjun.

Minunkin puolestani tervetuloa ja aktiivista kirjoitusintoa kaikille uusille kultasille, täällä alkaa jo niin monella tuo laskettuaika lähestyä, että on mukavaa ettei ketju pääse näivettymään,kun uusia tulossa mukaan.



äitimiia kyseli tuolla edellisellä viikolla ruosteen irrotusvinkkejä,minä olen käyttänyt ja tehokkaaksi todennut siihen Alltiptop merkkisen hankaus aineen, sillä lähtee takuuvarmasti kaikki mahdoton ja mahdollinen lika, sitä myydään markkinoilla, messuilla ym tapahtumissa, mutta vastaavia aineita ainakin jotain on kaupankin hyllyllä.Se on kotimainen luonnontuote ja netin kauttakin saa tilattua www.tope.fi. Suosittelen!!!on aivan ihmeaine minkä tahansa lian irrottamiseen, kotona, autossa, veneessä ym..voi kiillottaa mm.hopeat ym.



Kristiina kyseli noista kromosomi tutkimuksissa käynneistä,nehän sellaisia vaikeitakin asioita päättää ja varsinkin, jos mietti ratkaisujaan jos jotain ongelmia ilmenee.Minä kävin rv 11 istukkatutkimuksessa,kun se iän puolesta oli mahdollinen,onneksi kaikki oli hyvin, mutta vakavasti olisin joutunut raskauden jatkumista harkitsemaan jos jotain poikkeavuutta olisi löytynyt,itsekkäästi omat ja miehen voimavarat sellaisessa tilanteessa olisi joutunut asettamaan puntarointiin. Ja 100% varmaahan syntyvän lapsen" terveys" ei ole vieläkään.



Täällä hiukan kateellisenakin lueskelen muiden siivous ja pyykkäys kirjoituksia, meillä tuo kosteidentilojen remontti jatkuu edelleen ja varastotunnelmassa elellään, ja saatuja vauvanvaatteita odottaa vinotpinot huoltoa, mutta minkäs teet, kun ei pääse pesemään ja laittamaan,olen vain niitä kovasti hypistellyt.

Se on kurjinta, kun on saikulla kotona ja noita remppa ukkoja pyörii päivät tässä, on oli ikäänkuin olisi omassa kotona" kylässä" . Koko ajan täytyy katsoa, että on asiallisesti päällä, kun liikkuu makuuhuoneen ulkopuolella ja aamupalaa syödessä setät pitää seuraa..

Mutta toisaalta on mukavaa, kun remppa alkaa valmistua,kaakelit ja laatat näyttää hyvin valituilta:-)) ja saunan panelointi alkaa huomenna, ensiviikon lopussa on jo toiveissa päästä " uuteen saunaan" .



Viimeviikolla kävin sokerirasituksessa ja siellä onneksi arvot olivat hyvät eikä ainakaan vielä viitteitä rask.ajan diabeteksesta, se oli helpotus,kun olin varma että sokereista napsahdan kiinni.



Jaksamista kaikille selkävaivaisille ja muille, minä menen ensiviikolla taas lääkärin arvioon,katsotaan nyt mikä tuomio tulee,joko saan lopullisesti " jäädä" lomailemaan..Täytyy kyllä myöntää, että töihin ei ole ollut yhtään ikävä ja se on minusta kumma juttu...



t.Tuah rv 27+1

Parempi yö takana, ja tämä päivä on myös ollut suhteellisen hyvä. :D Jo ehdin illalla jännittää, tuleeko yöllä lähtö synnärille. Tarkistelin joka välissä että onko lakana kastunut tai limatulpan näköistä tavaraa irronnut... Huvinsa kullakin! ;-) Ja sanomattakin on selvää, että ukkoni siinä vieressä nukkui autuaan unta vailla huolen häivää. :)



No, piti kuitenkin hätäpäissä hinata vaunut vintiltä jo eilen. Tänään (=kohta kun netiltä ehtii...) sitten aion ruveta niitä putsaamaan. Kai ne on vaan sijoitettava tänne työ/vierashuoneeseen, ja ovi visusti kiinni ettei pikkukiipijä ole koko ajan niiden huoltohommissa...



Kiva oli kuulla Tuahin kuulumisia pitkästä aikaa. Tutulta kuulosti tuo remonttireiska-juttusi; mulla kolmannen odotusaikana - kun olin vuodelevossa koko kesän - meillä oli meneillään talon ulkomaalaus. Oltiin kerrankin fiksuja ja otettiin siihen hommaan ulkopuolinen maalari, jolla meni kyllä kaiken kaikkiaan muistaakseni 4 viikkoa täysiä päiviä ensin vanhan maalin rapsutukseen ja sitten uuden maalaukseen. Hän ei paljon sisällä käynyt (paitsi että keittelin kahveja välilllä), mutta saattoi kurkkia milloin mistäkin ikkunasta, ja mun piti sitten yrittää pitää jonkinlaista vaatetta päällä helteistä huolimatta! Ja kauhea tarve mulla oli selitellä miksi vaan makoilin milloin sängyllä milloin sohvalla, ettei pääsisi kuvittelemaan että onpas meidän perheessä laiska emäntä! ;-D



Kristiina kyseli sikiötutkimuksista: me ollaan päädytty esikoisesta lähtien siihen ratkaisuun, että ainoa seulonta johon mennään on rakenneultra, ja siihenkin vain näkemään minkälainen vaavi siellä kasvaa. Toisin sanoen ei vammojen tai sairausten kartoitusmielessä. Tällä neljännellä kerralla kävin myös np-ultrassa, mutta en edes kuunnellut turvotuslukemia vaan halusin nähdä että on varmasti yksi sikiö ja että sillä on syke löydettävissä. Mulla sydänäänet on kuuluneet nimittäin aina tosi myöhään, ja ne alkuviikot on siinä mielessä olleet tuskaisia.



Olen mielessäni ajatellut, että otetaan vauva sellaisena vastaan kun syntyy. Keskeytyksiä tuskin pystyisin tekemään. Olen nuorena tehnyt yhden abortin, enkä ole halunnut enää uudestaan siihen tilanteeseen. Kolmannen lapsen rakenneultrassa löytyi aivoista plexus-kystat, mutta en lähtenyt mihinkään jatkotutkimuksiin, vaikka olisi ilmeisesti päässyt.



Nämä asiat on sellaisia, jotka jokaisen pitää vaan jotenkin ratkaista omalta kohdaltaan. Minä en ainakaan halua suositella kenellekään päätöksiä suuntaan tai toiseen. Tärkeintä mielestäni on se, että asioita pohtii ja koittaa löytää sellaisen ratkaisun, joka omalle perheelle tuntuu hyvältä ja joka takaisi jonkinlaista mielenrauhaa, jos mahdollista. Kun tämä raskausaika on monilla paitsi iloista myös huolentäyteistä aikaa joka tapauksessa.



Hyvää päivänjatkoa, lähden nyt hommiin....

terveisiä räntäsateesta lähettää Jymy rv 35+5

Kävin välillä lueskelemassa kuulumisianne. Kovin kaukaiselta tuntuu odotusaika. :)



Kävimme tänään yhteisellä neuvolakäynnillä, vauva ja minä. Tytöllä on ikää tänään 6 viikkoa, hänellä oli lääkärintarkastus, minulla lopputarkastus. Pituutta oli 54 cm, painoa 3975 g. Taisi olla kandin mittaus synnytyssalissa vähän sitä sun tätä (virallinen syntymäpituus 45 cm), 9 cm olisi aika huima kasvu kuudessa viikossa.



Tyttö on erittäin temperamenttinen mutta onneksi useimmiten tyytyväinen ja vähäitkuinen. Pieniä vatsavaivoja on muutamina päivinä ollut vastikkeen lisäämisen myötä mutta ne menevät ohi yleensä lyhyellä itkulla ja paukuttelulla. Oma maito ei tällä hetkellä riitä vaan vastiketta tarjotaan 3 kertaa päivässä. Ikävää, mutta ihanan tyytyväisen vauvan tällä tavalla saa... ja itselle vapauden pidentää lenkkelyä ja kauppareissuja. Ensimmäisiä hymyjä olen saanut ihastella viikonlopusta lähtien ja pientä jutusteluakin tyttö jo aloittelee.



Ihanaa odotusaikaa kaikille kultaisille, voikaa hyvin ja siirtykää pian vauvapuolelle, siellä on kovin hiljaista!



belinda_x + tyttö 6 vk

Soitin tänään äitipolille ja maanantaiksi on uusi aika. Aloitetaan joku lääkehoito :( Mitenkähän nämä loppukuviot, vauvan koko ja synnytyksen mahdollinen aikaistaminen sitten menevät? Insuliinihoidosta puhumattakaan...



Mies lähtee pian loppukuuksi etelään töihin, ei enää oikein jaksa huumoria repiä. Taidan pakata pienoisen itseni johonkin laukkuun ja lähteä jäniksenä mukaan. Kyllähän nuo isot lapset jo keskenään pärjäisivät.



Voi vitsit, vielä tässä pitää toivossa elellä, jospa minäkin voisin ksällä todeta Belindan tavoin, että odotusaika on jo haihtunut mielestä.



Kevis

aiheeseen kromosomi-tutkimus. Olen itse ajatellut jättää sen väliin. Nuorin lapsemme on kolme vuotias, en käynyt myöskään häntä odottaessa muissa kuin np-ultrassa ja rakenneultrassa. Olemme miehen kanssa ajatelleet ettei kuitenkaan kyettäisi keskeyttämään raskautta joten antaa tulla mikä tuleman pitää.



Kevis taisi kysellä vanhempien lasteni ikää, vanhin täyttää jo kohta 19 ja toinenkin 16. Seuraavana sarjassa on eskarilainen ja nuorin on kolme. Ja nyt siis masussa tämä (viimeinen) vasta alussa oleva " hippu" .



Hyvät päivän (tai illan) jatkot kaikille!

Ei meinannu oikein tulla uni silmään eilen, kun alkoi pohdituttaa se synnytys oikein tosissaan. Tukka pystyssä muistelin varsinkin ton meidän nro 2:n ponnistusvaihetta... Tänään vähän helpotti, kun puhuin asiasta ystävättären kanssa. Oltiin molemmat sitä mieltä, että täytyy sitten vaan heti kättelyssä siellä sanoa että maksimaaliset lievitykset, kiitos. On tää naisen elämä sanonko-välillä-mistä... Vuodeosastojen käytännöistäkin otin muutamasta asiasta vähän pulttia, mutta hohhoijaa, kai sielläkin sitten pärjää kun antaa tiettyjen asioitten mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.



Tänään on ollu NIIN talvinen sää, että oikein alkoi jurppia. Kahden päivän päästä on huhtikuu ja lunta vaan pukkaa taivaalta!



Kävin kaupungilla ja taas tuli poikettua sinne lastenvaatekirppiksellekin - ja mukaan tarttui (kas kummaa!) kahdet potkarit, yhteensä 6e.



Kristiinalle vielä: mä olen ollut samoilla linjoilla kuin esim. Jymy, eli en ole mennyt testeihin, enkä käynyt edes np-ultrassa. Kävin yksityisellä ultrassa muuten vaan viikolla 9 että näin, onko sydämessä sykettä ja että kuinka monta sydäntä sieltä mahtaa löytyä (suvussa kaksosia). Rakenneultrassa sitten käytiin, mutta siinäkin tosiaan sillä mielellä, että käydään kurkkaamassa pikkuista, ja jos jotain ongelmia ilmenee, niin sitten osataan hankkia asiasta lisätietoa ja saadaan aikaa oppia suhtautumaan asiaan.



Belinda: kyllä me täältä kohta tullaan! Jymy tod.näk. etunenässä ja meitsi perässä.

t. Bonita 36+4

Hepskukkuu!



Aamu on alkanut tänään aurinkoisesti. Pian lähden kampaajalle väri- ja leikkausoperaatioon, sitten viimeistelen tuota kuviksen työtä ja teen kotihommia, jos ehdin. Illalla pitää käydä yliopistolla ja velipoikakin tulee jossain vaiheessa kylään.



En tiedä johtuiko eilisestä kävelykidutuksesta, mutta aamulla oli hyvä ja kevyt olo, myös jaloissa. Vaakakin näytti paria kiloa vähemmän kuin eilen, mutta se onkin ihan seko vehje. Enivei, ajattelin jatkaa näitä kävelylenkkejä, vaikka supistelisi, kun kerran lääkäri on niitä määrännyt. On kuitenkin kännykkä aina metelissä, että voi soittaa jonkin pelastuspartion hakemaan, jos jotain kovaa kramppia jää päälle.



Kristiina: Muistin sitten jotenkin väärin, ei meillä olekaan ihan samanikäisiä lapsia. Minulla on -89 syntynyt, -91 syntynyt ja -99 syntynyt, poikia kaikki.



Tinka: Onnea uuteen kotiin!



Bonita: Minua ainakin mietityttää tuo synnytys jo päivittäin. Varsinkin sen vauvadokkarin jälkeen, joka tuli maanantaina. Pitänee ryhtyä tekemään jotain myönteisiä mielikuvaharjoitteluja.



Tuah: Toivottavasti remontti on pian ohi, ja pääsette peseytymään uusien kaakeleiden hohteessa :) Mukavaa, että värivalinnat tuntuivat osuneen kohdilleen.



Jymy: Heitä nyt jo muutama energiahippunen tännekin päin!



Kromosomitutkimuksesta vielä. Minullehan se ja np-ultra tehtiin, mutta pöllö kun olen, en miettinyt yhtään, mitä olisin tehnyt, jos olisi ilmennyt jotain ongelmaa. Kynnys tehdä aborttia olisi ollut varmaan tosi korkea. Nyt tässä loppuraskaudessa saa olla sitten varautunut kaikenlaiseen noiden sokerijuttujen takia, yritän kuitenkin nauttia vauvasta vielä entiseen malliin, vaikka välillä tuntuu, että tämä elo on yhtä sormenpään rei' ittämistä ja ruoka-aikojen ja -määrien kyttäämistä. Mutta kai se pian jo sujuu rutiinilla ja sitten voi päästää muitakin ajatuksia liikkeelle.



Aurinkoista torstaita,



Kevis rv 31+2

Kiitos Tuah ruosteenirrotusvinkistä, en vielä ehtinyt katsomaan mistä tuota tiptoppia saa. Olin jo ehtinyt unohtaa, että sitä kyselinkään, mutta tosiaan se kärryhomma olisi nyt hoidettava. Siis ruosteen lisäksi kankaitten pesu yms.



Huomasin että, tämä 30 rv on sellainen selvä " psykologinen raja" sille, että nyt on tosi kysymyksessä. Niin kauan kuin numero alkoi kakkosella, niin mielsi raskautensa eri tavalla (vaikka on jo supistellut yms). En tiedä, oletteko muut huomanneet samaa? Ja tähän asti olen ajatellut, että Jymy ja Bonita ovat jossain niiiin kaukana edessä, mutta nyt tuntuu, että tässä on suht loppukaarteissa itsekin.



Mitenkähän Aadiliina? Mieli on aina välillä hänen mukanaan synnärillä.

Omaa synnytystä en ole vielä kauheasti miettinyt. Yritin varata synnytyskeskusteluaikaa Haikaranpesään, mutta kuulemma huhtikuun alkupuolella vasta antavat ajan. Eiköhän tuon keskustelun jälkeen ainakin ala synnytys konkretisoitua.



Mua hämmästytti ekan synnytyksen jälkeen kun aina oli sanottu, että se kipu kyllä unohtuu välittömästi kun saa oman nyytin syliinsä. Kattia kanssa! Ei se multa unohtunut mihinkään vaikka alkoi olla jo taapero sylissä. Mihin se muka katoaisi? Nyt se on tietenkin jo haihtunut etäiseksi asiaksi, eikä se ole enää niin konkreettista, mutta epäilen, että siitä konkreettisuudesta saa äkkiä kiinni kun synnytyssupparit alkaa.

Tai en minä tiedä, ehkä muilta se kipu unohtui helpommin?

Toisaalta tiedän tietysti nyt, että kipu on kestettävissä...



äitimiia rv 30+5