Lue keskustelun säännöt.
Ihan kamalaa, ei osata päättää yrittääkö kolmatta lasta vai ei?
16.05.2017 |
Muita, jotka olleet samanlaisessa tilanteessa? Mihin ratkaisuun olette päätyneet? Mä olen ihan menettänyt yöuneni tämän asian takia. Ikää alkaa olla sen verran (34v, mies vielä vanhempi) että pitäisi jo päästä ratkaisuun nopeasti. Toisaalta järki sanoo, että pitäisi olla tyytyväinen kahteen terveeseen lapseen, mutta toisaalta tuntuu että perheeseen mahtuisi hyvin vielä yksi lapsi. Rakkautta ja aikaa riittäisi vielä yhdelle, ja ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on vauvakuume. Edelliset lapset olen hankkinut alle 30v.
Rahaakin stressaan, että riittääkö varmasti kolmanteen. Matkustelu ainakin alkaa jo tuntua rahallisesti kolmen lapsen kanssa. Asuntoa tai autoa ei tarvisi vaihtaa. Rahaongelmia ei toistaiseksi ole ollut, mutta pystynkö tarjoamaan samat harrastusmahdollisuudet kaikille kolmelle?
Sitten mietin koko maailman kannalta, että on itsekästä haluta vielä kolmatta lasta kun niitö on jo kaksi. Kulutamme luonnonvaroja jo ihan liikaa näinkin. Toisaalta Suomessa puhutaan syntyvyyden laskusta huonona asiana. Ristiriitaista.
Kommentit (23)
Samat mietteet oli meilläkin pitkään. Vatvoin ja vatvoin asiaa monelta kantilta. Maailmassa tehdään paljon itsekkäitä tekoja, lapsen tekeminen ei todellakaan ole pahimmasta päästä. Lakkasin miettimästä mitään ulkopuolisia syitä tehdä tai olla tekemättä lasta ja mietin vain oman perheen tilannetta. Jos henkisiä ja taloudellisia resursseja riittää, sekä aito halu kolmanteen, niin siitä vaan. Siihen me päädyttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yrittäkää ihmeessä jos siltä tuntuu. Itse tuskailen kun olen jo kohta 30 ja biologinen kello tikittää hurjaa vauhtia, mutta kumppania ei ole löytynyt. Saankohan koskaan mahdollisuutta yrittää lasta :(
Tuohon ei voi vastata kukaan muu kuin sinä.
Itse en missään tapauksessa enää kolmatta hankkisi, muuttaa elämää paljon ja aina vain lapsikeskeisempään suuntaan. Myös käytännön syyt vaikuttavat (asuintila, autojen koko, matkustaminen, oma vapaa-aika, arjen kuormitus).
Mutta sinä voit haluta, joten mitä tähän voi muut sanoa!?
Vierailija kirjoitti:
Hmmm... itselleni on tullut hyvin vahva tunne, kun lapsiluku tuli täyteen; ei enää lapsia! Meillä on 2 lasta. Toista toki harkittiin, vaikka moni asia mietityttikin, kuten sinuakin nyt.
Minkäikäisiä lapsenne ovat?
Mä sain sen kolmannen 35v. ja oli ehdottomasti paras päätös ikinä. Tai siis päätös, että annettiin vielä kolmannelle lapselle mahdollisuus syntyä perheeseemme. Meillä on siis nyt kaksi koululaista ja vajaa 3 vuotias. Elämä on helpompaa, kuin silloin kun oli kaksi pientä lasta, mutta tekemistä tietty riittää vähän eri lailla, kun on eri ikäisiä lapsia. Nyt pikkuisen tarpeiden lisäksi tulee kaikki harrastekuskaukset ja heidän tarpeet, jotka ovat iltapainotteiset. Meillä meni kolmannen myötä asunto ja auto uusiksi, mutta olen ollut nyt melkein kome vuotta kotona, joten siinä mielessä taloudellisesti pärjätään hyvin. Hoitoon lapsia saa harvemmin ( ainakaan samaan paikkaan), kun heitä on paljon, mutta toisaalta isot auttavat hoitajia pienemmän kanssa, eli apuakin on. Minusta kolme on ollut meille täydellinen lukumäärä, vaikka kaksikin olisi tietty ollut hyvä. Kolmas on tuonut kyllä niin paljon iloa ja onnea vielä lisää! Nyt en ehkä neljättä enää kaipaa, ainakaan kun ikää kohta jo 40...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmmm... itselleni on tullut hyvin vahva tunne, kun lapsiluku tuli täyteen; ei enää lapsia! Meillä on 2 lasta. Toista toki harkittiin, vaikka moni asia mietityttikin, kuten sinuakin nyt.
Minkäikäisiä lapsenne ovat?
7 ja 3. Itse olen 39.
Mulla oli sellainen tunne, että yksi vielä puuttuu meidän perheestä. Tehtiin vielä kolmas lapsi. Meilläkin oli sen verran tilaa, että asuntoon mahtui ja autoa ei tarvinnut laittaa vaihtoon.
Nyt on vahva tunne, että nämä meidän lapset on nyt tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me päädyimme kolmanteen tässä joitakin kuukausia sitten, ihan sillä perusteella, että perheestä tuntui vielä puuttuvan joku. Olen 40, kun kuopus syntyy, joten ei ap:llä nyt niin tulenpalava kiire päätöksensä kanssa ole. Toki mukavaa, että lapsilla on kohtuullinen ikäero, itse olen yli kymmenen vuotta sisaruksiani nuorempi, ja se oli liikaa.
Me. Lapset 2v ja 5v. Mutta me vanhemmat ollaan vasta 28 ja 29, eli onhan tässä aikaa pähkäillä. Toisaalta en haluaisi isoja ikäeroja.
Meitä mietityttää
-miten talous kestää
-asunnon ja auton vaihto
- saako kolmea koskaan samaan aikaan hoitoon, kaksikin on ollut vaikeaa
- jos kolmas lapsi onkin vakavasti vammainen, syntyy kuolleena tms, joka vaikuttaisi väistämättä suuresti koko perheeseen
- oma jaksaminen
-minun työjutut, olen ollut 5 vuotta kotiäitinä nyt. Kannattaisiko mennä välissä töihin vai ei.. ?
Plussapuolella on se halu, vauvakuume. Haluaisin suoda nykyisille lapsille vielä yhden sisaruksen (etenkin isompi lapsi kyselee vähän väliä että onko äidin mahassa jo vauva). Ainakin on ihanaa nähdä isompia sisarkatraita, ja kun katson omia lapsia siitä puuttuu se kolmas.
Mies on jo näyttänyt vihreää valoa. Mutta itse olen tällä hetkellä vielä aika vahvasti siellä EI-puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arki on työläämpää kolmen kanssa. Myös silloin kun kaikki ovat jo koululaisia. Jos yhtään epäilet jaksamistasi, niin ole tyytyväinen niihin kahteen. Ja muistathan, aina on mahdollista että tulet raskaaksi-ja odotatkin kaksosia!! Näin kävi tutulleni, joka halusi kolmannen ja nyt on sitten suurperhe kaksosten myötä. Huh huh, siinä hommaa riittää;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos edes vähääkään epäilyttää, on vastaus mielestäni ehdoton EI! Jos yöunet menee tuon takia, on vastaus vielä selkeämmin EIEIEIEIEI!!!!! Vaisto varottaa asiasta, ja vain todella, todella tyhmä ei sitä varoitusta kuuntele!
Jos ei osaa päättää silloin lasta ei tehdä. Lapsia tehdään aidosta halusta olla vanhempi ja saada lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmas lapsi oli huonoin päätös, jonka olen ikinä tehnyt. Sairastuin masennukseen, jäin työttömäksi, kun en työhön oman ja lapsen sairauden vuoksi kyennyt, tuli ero ja nyt lapset on isällä.
Me tehtiin vain yksi lapsi vaikka ollaan tosi hyvätuloisia miehen kanssa molemmat. Me nyt vain olemme yhden lapsen vanhempia.
Kolmen kanssa on todella rankkaa ja kallista. Kaksi on hyvä.
Meille kävi niin, että ajattelimme, että kyllä se kolmas siinä jo rutiinilla menee. Sitten kävikin niin, että hänellä on synnynnäinen sairaus, joka vaatii hoitoa. Ja rauhasta on loputkin mennyttä. Jos joku kolmesta on mummulassa niin heti huomaa eron. Kolmas ei vaan tunnu leikkeihin sopivan.
Vierailija kirjoitti:
Kolmen kanssa on todella rankkaa ja kallista. Kaksi on hyvä.
Mistä tiedät? Monta sinulla on?
Hmmm... itselleni on tullut hyvin vahva tunne, kun lapsiluku tuli täyteen; ei enää lapsia! Meillä on 2 lasta. Toista toki harkittiin, vaikka moni asia mietityttikin, kuten sinuakin nyt.