En pääse yli ihastuksesta:(

Yks ja puol vuotta sitten ihastuin ekaa kertaa ikinä, ikuisen valan itselleen myöntäneenä, että koskaan en ihastu. Noh, tää poika oli ihan rakastunu muhun ja itekki sit lopulta lämpenin, mut ikinä sitä en sanonu. Mut just on aina tunnettu sellasena forever singlenä tms. Aika meni ja en enää hengaillu sen kanssa (tutustuin siihen meiän yhteisen kaverin kautta ja ne ei enää hengaillu niin paljon joten automaattisesti en mäkään) (Vaikka oisin salaa halunnu:D) Sil on nykyään ollu jo tyylii kohta vuoden tyttöystävä ja niil on tosi vakaa suhde tms. Oon salaa niin kateellinen. Mul on aina ollu tosi ristiriitaset tunteet tän asian kaa, ainut ihastuminen koskaan ja mahdollisesti viimeinenkin. En oo koskaan ollu ees kiinnostunu pojista silleen et voisin alkaa olee, enkä vieläkään oo, joten vaikka 'saisin' set, en kuitenkaan alkais olee. Ja niihin aikoihin en varsinkaan henkisesti ollu valmis mihinkää suhteesee, olin niin pentu:Dd (edelleen..) Tää on ihan sekava tekstiD:: En edelleenkään koskaan oo halunnu suhdetta eikä musta ees ois siihen. Oon just kaikkien 'kriteerien' vastainen, et parisuhde onnistuis:D

Nää tunteet siis on nyt minimalisoitunu tosi paljon ja ei yhtään niin isot ku sillon joskus. Mut edelleen poika joka päivä pyörii vähän päässä. Haluisin niin paljon päästä yli tästä, mut en tiiä lähteekö mun tunteet koskaan sitä kohtaa. Tai sen mua, koska aina kun välillä kuitenkin ollaa nähty jossai se on ollu ihan täpinöissä. En tiiä mitä teeeeenDDD: helpp