Höpötätkö yksinäsi ääneen?
"Yksin ääneen puhumista on pidetty merkkinä mielenterveysongelmista, mutta uuden, brittiläisessä Bangorin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan asia ei ole näin, vaan tyystin päinvastoin. Tällainen ihminen ei yleensä näe pikku-ukkoja, vaan tavallaan auttaa aivojaan toimimaan paremmin".
https://www.kauppalehti.fi/uutiset/hopotatko-yksinasi-aaneen-se-ei-ole-…
Yksikseen ääneen puhuminen on siis hyödyllistä. Se voi olla myös merkki keskimääräistä korkeammasta älykkyydestä.
Kommentit (14)
Puhun itsekseni esim autossa, jos joku kysyy sanon puhuvani puhelimeen. Puhumalla saan ajatukseni kasaan, koska muuten ne on vain iso möykky ajatuksia pääni sisällä.
Olen aina puhunut itsekseni enkä ole koskaan pitänyt sitä mitenkään ongelmana. Kun puhuu asiat ääneen, ne tulevat todellisiksi ja kuulon kautta kerratuiksi. Väittelen myös usein itseni kanssa esimerkiksi politiikasta.
Puhun itsekseni silloin tällöin. Kiva tietää etten ole hullu, ehkä olen jopa älykäs.
Himassa tulee yksikseen juteltua, mutta ei kadulla.
Olen itse itseni paras keskustelukumppani. :)
Mutta ihan tosissaan, ääneen puhumalla monet asiat selkiytyvät. Suunnittelen esimerkiksi kirjallisia töitä ja esseitä höpöttelemällä ääneen niiden aihealueista. Treenaan myös vieraiden kielten ääntämistä ja puhetaitoja puhumalla yksikseni.
Minä myös puhun itsekseni, joten hyvä tietää, ettei tässä ihan hullu olekaan.. Ja saa muuten aina mieleisensä vastauksen!
Olen alkanut puhua itsekseni ja luulin jo, että olen höperöitymässä, mutta tämähän onkin hyvä uutinen, jos se ei olekaan merkki mistään ongelmista. Mun äiti jutteli aina itsekseeen ja hänellä oli kyllä mt-ongelmia, mutta älykäskin hän oli kyllä.
puolen minuutin hissipuhe, naama peilissä, kun esim. joku ääliö vinkuu häirintäänsä perässä ei höpötetä sille vaan karjaistaan.oikaisu. Menee paremmin jakeluun.
Ennen puhuin useinkin. Nyt kun olen suurimman osan ajasta 3- ja 5-vuotiaiden kanssa niin en kestä edes omaa ääntäni silloin joskus kun saan olla yksin :D Asiaa on paljon, vaikka ihania ovat <3 Eiköhän se tapa sieltä palaile lasten kasvettua...
Kyllä! Sit ihmisten ilmoilla höpötän pääni sisällä ja yleensä englanniksi. Ääneen suomeksi. Hassua.
Nyt nelikymppisenä ole alkanut höpöttelemään yksikseni. Siis jos olen yksin kotona tai autossa. Ääneen puhuminen selkiyttää ajatuksia, samalla tavoin, kun toiselle puhuminen. Tiedostan kyllä milloin puhun, joten en ihmisten ilmoilla höpöttele itsekseni. Saatan kyllä herkästi puhua tuntemattomille, mitä ehkä pidetään outona täällä Espoossa... Paitsi vanhempien ihmisten ja etelämpää muuttaneiden maahanmuuttajien keskuudessa.
Kyllä toisinaan. On muuten helpottavaa kun nykyään voin vastata, että aijaa mä varmaankin puhuin handsfreehen, jos joku myöhemmin huomauttaa asiasta; ikäänkuin uskoisin selitykseni edes itse. Mutta ainakin ehkä jou ulkopuolinen voi taas kerran luulla, että puhun autossa puhelimeen (hands freehen), enkä itsekseni, vaikka huomattavasti todennäköisempää on, että puhun, ellen peräti lauleskele itsekseni autoa ajaessani.
Juuri äsken tuli naureskeltua jotain tyyliin "ei vittu mitä paskaa", kun selasin noita av-aloituksia.
Höpötän juuri itsekseni ja voivottelen ongelmianne.