Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi oletat, että lapsesi on jotain velkaa sinulle?
12.05.2017 |
Ymmärrän, että av:lla tuollaista on tyhmä kysyä, mutta kysyn silti. Eli kun tällä palstalla valitetaan usein, että esim. teinit syövät liikaa tai valittavat liikaa tai jotain muuta sellaista...
Miksi pidät oletuksena, että lapsesi on sinulle jotain velkaa? Hän ei saa syödä tai valittaa "liikaa", ei saa valittaa kumppanistasi eikä saa muutenkaan tehdä tai ajatella mitään sellaista, mikä poikkeaa sinusta. Synnytitkö lapsesi vai syntyivätkö he ihan itse omasta syystään?
Miksi ihmeessä synnytit lapsesi? Tyydytätkö itse vanhempiesi kaikki mahdolliset toiveet?
Kommentit (11)
Mitäs helvettiä. No enhän oleta! Mistä sinä nyt tiedät minusta yhtään mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi olettaisin heidän olevan velkaa minulle jotain? En tietenkään oleta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olettaisin heidän olevan velkaa minulle jotain? En tietenkään oleta.
Ei tässä sinua välttämättä tarkoitettukaan. Ei kaikkia otsikoita, mainostekstejä tms kannata ottaa itseensä.
Erittäin hyvä kysymys. Monesti mietityttää, että miten vanhemmat voi/kehtaa olettaa vierailuja ja käskyjen tottelemista sen jälkeen, kun koko lapsuuden mitätöineet ja hyväksikäyttäneet..
En minä noita niin ymmärrä, että lapsi olisi jotain velkaa. Niissä keskustellaan kasvamisesta ja kasvatuksesta, vaikka sanamuodot ehkä ovatkin vähemmän pedagogisia.
En oleta omien lapsieni olevan minulle mitään velkaa. Mutta se joskus rasittaa, kun tekee jotain kivaa perheen ulkopuoliselle ihmiselle (olkoon lapsi, nuori tai aikuinen) eikä tämä osoita kiitollisuutta. Silloin tulee tuollainen ajatus mieleen, että saisi osoittaa edes vähän kiitollisuutta. Kun enhän minäkään ole mitään velkaa sille ihmiselle, mutta silti hän tuntuu ottavan hyvän vastaan itsestäänselvyytenä. Näitä tilanteita on tullut vastaan useita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minä noita niin ymmärrä, että lapsi olisi jotain velkaa. Niissä keskustellaan kasvamisesta ja kasvatuksesta, vaikka sanamuodot ehkä ovatkin vähemmän pedagogisia.
En oleta omien lapsieni olevan minulle mitään velkaa. Mutta se joskus rasittaa, kun tekee jotain kivaa perheen ulkopuoliselle ihmiselle (olkoon lapsi, nuori tai aikuinen) eikä tämä osoita kiitollisuutta. Silloin tulee tuollainen ajatus mieleen, että saisi osoittaa edes vähän kiitollisuutta. Kun enhän minäkään ole mitään velkaa sille ihmiselle, mutta silti hän tuntuu ottavan hyvän vastaan itsestäänselvyytenä. Näitä tilanteita on tullut vastaan useita.
Entä perheenjäsenelle? Teetkö jotain mukavaa siksi että hänellä olisi hyvä olo vai että hän olisi kiitollinen? Tai tuntisi jopa olevansa velkaa? Jos et saa haluamaasi kiitollisuutta, yritätkö rangaista siitä vai alatko miettiä, mitä on välillänne pielessä?
On niin paljon helpompaa ottaa nokkiinsa ja todeta, että parhaani yritin ja tässä kiitos. Ja jättää asia sikseen. Koska muusta olisi liikaa vaivaa.
Varsinkin kun vanhemmat vanhenee yli eläkeiän, niin ne käy vaativiksi. Olettavat että lapset uhraavat heille aikaa, vaivaa ja jopa rahaa. Jotenkin heidän ajatusmaailmansa menee: olenhan minäkin sinua lapsena auttanut ja hoitanut, nyt on sinun vuoro!
Olenko minä pyytänyt syntyä tähän maailmaan? Te itse halusitte lapsen ja leikkiä kotia. Ja nyt minun pitää hoitaa teitä? Minä en ole mitään valintaa tehnyt (päinvastoin kuin te valitsitte synnyttää lapsen) ja silti minulla on sama huolenpitovelvollisuus nyt kun ikäännytte? Minä olen teille velkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä noita niin ymmärrä, että lapsi olisi jotain velkaa. Niissä keskustellaan kasvamisesta ja kasvatuksesta, vaikka sanamuodot ehkä ovatkin vähemmän pedagogisia.
En oleta omien lapsieni olevan minulle mitään velkaa. Mutta se joskus rasittaa, kun tekee jotain kivaa perheen ulkopuoliselle ihmiselle (olkoon lapsi, nuori tai aikuinen) eikä tämä osoita kiitollisuutta. Silloin tulee tuollainen ajatus mieleen, että saisi osoittaa edes vähän kiitollisuutta. Kun enhän minäkään ole mitään velkaa sille ihmiselle, mutta silti hän tuntuu ottavan hyvän vastaan itsestäänselvyytenä. Näitä tilanteita on tullut vastaan useita.
Entä perheenjäsenelle? Teetkö jotain mukavaa siksi että hänellä olisi hyvä olo vai että hän olisi kiitollinen? Tai tuntisi jopa olevansa velkaa? Jos et saa haluamaasi kiitollisuutta, yritätkö rangaista siitä vai alatko miettiä, mitä on välillänne pielessä?
On niin paljon helpompaa ottaa nokkiinsa ja todeta, että parhaani yritin ja tässä kiitos. Ja jättää asia sikseen. Koska muusta olisi liikaa vaivaa.
Perheenjäsenten kohdalla on ihan automaatio, että heidän hyväkseen tehdään asioita rakkaudesta. En odota omilta lapsilta mitään erityistä kiitollisuutta.
Sitä vain pidän röyhkeänä, että perheen ulkopuoliset lapset / nuoret odottavat minulta automaationa samanlaista antautumista ilman, että he osoittavat kiitollisuuttaan mitenkään näkyvästi. Silloin joudun muistuttamaan itseäni, että ei se ole sen ihmisen vika, vaan hänet on kasvatettu huonosti. Yritän tietoisesti olla ärsyyntymättä siitä lapsesta / nuoresta, ja mielessäni syytän vanhempia röyhkeäksi kasvattamisesta.
Eiku me ollaan niille velkaa pari tonttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku vitsaili? velkakirjasta, mullapa oli sellainen oikestikkin, kun muutin pois kotoa vanhemmat teki velkakirjat takuuvuokrasta ja kaikista kuluista mitä joutuivat minun puolestani maksamaan että pääsivät eroon minusta. Eivät auttaneet rahallisesti lainkaan poismuuton jälkeen, päinvastoin maksoin tätä velkaani heille vähistä rahoistani. Ja varakas perhe, ei siis ollut edes köyhät vanhemmat kyseessä jolloin oliskin ehkä ymmärtänyt.
Että onhan näitä.
Alue: Aihe vapaa
Koska meillä on velkakirja 5000 eurosta.