Lue keskustelun säännöt.
Kauhea ahdistus töissä!!
nallekarkki
12.05.2017 |
Tuntuu, etten osaa mitään, lähinnä koska montaa asiaa en osaakaan. Olen todella ujo, kysyminen on lähes mahdotonta. Kysyn vain pakon edessä. Ja sitten olen vähän pihalla koko ajan. Lisäksi prokrastinoin ihan hirveästi. Työnnän tehtäviä eteenpäin, kunnes olen itkupaniikissa, ylistressaantuneena siitä, miten ehdin enää jonkin asian tehdä. Vihaan konfrontaatiota, en uskalla muiden tekemiin mokiin puuttua ja olen vain niin kuin mitään en huomaisi. Ja sitten stressaan siitäkin, että selviääkö ihmisille, että olen jättänyt asian huomiotta. Olen jatkuvasti paniikissa, stressaantunut.
Pari viikkoa sitten sain tietää, että minulla on vatsahaava. Ja lääkäri sanoi, että on taitanut olla paljon stressiä.
Mitä tässä kannattaa tehdä? Irtisanoudunko, menenkö terapiaan, ryhdynkö kotiäidiksi (siihen pitää kyllä hankkia lapsia), kouluttaudunko uudelleen? Pystynkö mitään muutakaan työtä tehdä, kun hyvä, että kehtaan aamulla huomenta sanoa ja vastata minulle esitettyihin kysymyksiin. Tältä alalta minulla on työkokemusta pari vuotta ja sen takia tuntuu, että pitäisi osata paremmin, mutta en tiedä, kuinka paljon olen oppinut, koska en ole uskaltanut kysellä asioista, joita en osaa.
Kommentit (5)
Vihaan vaan itseäni tällaisena. Saamattomana ja paniikissa. Olen vielä periaatteessa kivassa työpaikassa, jossa on periaatteessa kivoja ihmisiä, mutta häpeän itseäni niin paljon, että olen ihan lukossa.
Vika minun tapauksessani ei ole vittumaisessa työelämässä vaan vittumaisessa persoonallisuudesta (omasta siis).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nallekarkki kirjoitti:
Vihaan vaan itseäni tällaisena. Saamattomana ja paniikissa. Olen vielä periaatteessa kivassa työpaikassa, jossa on periaatteessa kivoja ihmisiä, mutta häpeän itseäni niin paljon, että olen ihan lukossa.
Vika minun tapauksessani ei ole vittumaisessa työelämässä vaan vittumaisessa persoonallisuudesta (omasta siis).
Kyllä siinä työelämässäkin on vikaa. Siellä pärjää, kun olet tietynlainen persoonallisuus.
Onhan se niinkin. Kai sitä silti pitäisi kehdata sanoa, ettei osaa tai vaan, että "auttakaa".
Työterveyspsykologi voisi olla kova sana. Huomenna menen työterveydenhoitajalle ja ajattelin paniikki-itkeä siellä ahdistustani. En kehtaa oikein muillekaan läheisilleni tästä valittaa tai edes kertoa, kun heillä on isompiakin ongelmia kuin tämä minun: "olen niin ujo ja huono, etten saa töitäni tehtyä".
Tervetuloa kerhoon. Työelämä on vttumaista ja raadollista.