Miksi nykyäidit? (Kahvittelu)
Keittää kahvit ja antaa kupin käteen "mennään lastenhuoneeseen juomaan" sitten alkavat lukea siinä lattialla lapselleen kirjoja tai loruttelemaan ja laulamaan. Kokoamaan legotornia. Siinä sitten istut kahvikuppi kädessä pöljä ilme naamalla.
Miksi äidit eivät enää juo kahveja pöydässä?
Miksi lapsi pitää huomioida 24/7, jopa sen 30 min mitä vieraat joisivat kahvinsa?
Miksi äitien pitäisi olla lastentarhaopettajia kotonaan koko ajan?
Lapselle ei opeteta, ettei toisen päälle saa puhua, vaan lapsen piirustusta ihaillaan ja kysellään mitä siinä on ja mikä tämä väri on, vaikka juuri olisi ollut keskustelu kesken vieraan kanssa.
Tätä tehdään myös kun tullaan kylään jonnekin. Kahvi napataan pöydästä ja marssitaan lapsen viereen istumaan ja ihmettelmään leluja, vaikka lapsella on ikäisensä kaveri ihan siinä vieressä, jonka kanssa ihmetellä sen aikaa kun aikuiset juovat kahvinsa.
Lapsentahtisuus on ihan hyvä juttu, mutta tarkoittaako se todella sitä, ettei lapsi saa itsekseen leikkiä lainkaan tai ettei äiti voi hetkeksikään istua alas aikuisten kesken.
Millaisia tämmöisistä lapsista kasvaa alakoululaisina tai teineinä?
Kommentit (77)
Hyvä pointti. Omani ovat jo teinejä ja aikuinen, enkä koskaan tehnyt noin. Ystävien kanssa kahviteltiin rauhassa kun lapsille tarjoiltiin ensin mehut ja muut, jonka jälkeen he menivät leikkimään. Ja päälle ei puhuttu, odotettiin että aikuiset pitivät taukoa juttelussaan tai muuten tehtiin tiettäväksi, että on asiaa. Normaaleja hyvinkäyttäytyviä teinejä ovat nyt, kunnioittavat vanhempiaan, opettajia ja muita aikuisia.
Apua, onneks me ei kyllä taideta tehdä kavereiden kanssa noin...
Tää on niin totta! Mulla ei ole lapsia ja jos menen ystäväni luokse jolla on lapsia niin joudun aika äkkiä ulkopuoliseksi aikuisten keskustelussa. Esimerkkinä ystäväni kysyi miten minulla on mennyt uudessa työssäni ja aloin sitten kertomaan niin olisikohan se 3 sekuntia kuunnellut kunnes alkoi lässyttää vauvalleen.
Taidan olla tuollainen äiti. Meillä ei lapsivieraat saa poistua keittiöstä minnekään, mutta kun äitinsä on sitä mieltä, että totta kai lapset keskenään menee lastenhuoneeseen, niin minä siirryn kyllä vahtimaan kahta 2v ikäistä. Ihan ei anna mieli periksi, että olisivat näköyhteyden ulkopuolella.
Tosin ihmettelen aikuisia, jotka kykenevät kommunikoimaan vain yhdelle kerrallaan eli jos paikalla on joku toinen, mennään ihan lukkoon.
Riippuu lapsen iästä. En kyllä jättäisi parivuotiasta ilman vahtimista, siis niin että olisi eri huoneessa leikkimässä ja minä itse kahvittelisin rauhassa.
Nykyajan äitihulluja ilman omaa elämänsisältöä.
Vierailija kirjoitti:
Apua, onneks me ei kyllä taideta tehdä kavereiden kanssa noin...
:D you wish
Nykyään koko ajan joku kyttäämässä sitä vanhemmuutta. Joka viikko joku mummeli paheksuu mielipidepalstalla, kun "äiti ei leikittänyt lastaan leikkipuistossa" tai "isä ei ollut lapselleen läsnä ratikassa".
Just kuuntelin Ylen haastattelun jossa Mll:n psykologi oli sitä mieltä, että toinen lapsi on jo suunnaton ponnistus ja vaatii siksi Apuverkostoja myös yhteiskunnalta.
Lapsen kasvatuksesta on tehty ydinfysiikkaa ja vanhemmuudesta jotain täysin sfääreissä liitelevää ja äärimmäisen raskasta.
Meillä ne lapset leikkii olkkarissa/pihassa ja äidit kahvittelee vieressä mutta ei niin että joka asiaan reagoidaan. En tajua miksi lapset pitää sulkea just lasten huoneeseen.
Ja sitten kun menevät kylään, istuvat kuin tatti kahvipöydässä muki kourassa, eivätkä katso lapsensa perään ollenkaan, vaikka jälkikasvu repii verhoja, kaivaa kukkamultia ja pomppii sohvalla?
Vierailija kirjoitti:
Hyvä pointti. Omani ovat jo teinejä ja aikuinen, enkä koskaan tehnyt noin. Ystävien kanssa kahviteltiin rauhassa kun lapsille tarjoiltiin ensin mehut ja muut, jonka jälkeen he menivät leikkimään. Ja päälle ei puhuttu, odotettiin että aikuiset pitivät taukoa juttelussaan tai muuten tehtiin tiettäväksi, että on asiaa. Normaaleja hyvinkäyttäytyviä teinejä ovat nyt, kunnioittavat vanhempiaan, opettajia ja muita aikuisia.
Ei mehuja voi enää tarjota.
Eikä mitään muutakaan. Lapsilla on omat luomuruuat mukana, jos kahvittelu sattuu ruoka-aikaan. Muulloin ei saa kuin vettä.
Minun yksivuotiaani ei osaa vielä leikkiä nätisti muiden lasten kanssa eikä siihen voi luottaa, että ei tekisi pahojaan valvomatta.
Yli kolme vuotiaat voi jo jonkin aikaa olla yksin tai keskenään viereisessä huoneessa etenkin jos paikka on tuttu mutta saattavat silti keksiä kaikkea epäilyttävää tekemistä.
Jos vanhemmat ei vahdi lapsiaan niin kohta täälä kirjoitetaan miten kaverin lapsi piirsi tapettiin ja äiti vaan istui juomassa kahvia.
Tarjoilin kahvit olkkariin, missä lelut silloin olivat, niin kauan kunnes lapsi oli about 2,5-vuotias ja tuli edes sen verran järkeä päähän, ettei tarvinnut joka sekunti vahtia. Siihen asti saattoi esim kiivetä kirjahyllyyn tms. joten piti vahtia koko ajan. Nyt lapsi on neljä enkä tosiaan jaksa istua samassa huoneessa koko ajan vahtimassa. Nyt kahvittelemme samaan ihan vaan keittiössä ja lapset leikkivät missä leikkivät sillä aikaa.
Ymmärrän siis, että pieniä pitää vahtia, mutta loruttelua ja leikittämistä kesken kahvittelun en ymmärrä.
No enhän nyt tarkoittanut, että lapsia täytyisi sulkea lastenhuoneeseen. Taas on täysin epäolennainen kohta tekstistä poimittu :D
Voi ne lapset olla siinä vieressäkin leikkimässä, mutta tarviiko niille oikeasti laulaa juuri sillä hetkellä kun yksi äideideistä kertoo esim. erostaan?
-ap
Vierailija kirjoitti:
Jos olet tylsää seuraa?
Ei ne varmaan sillon soittelis jatkuvasti kahville tai puistoon :) Odottelinkin tätä kommenttia :D
-Ap
No minä en ainakaan halua kuunnella mitään avioerovuodatuksia...
Syvällisiin keskusteluihin pitä tietysti varata ihan kahdenkeskistä aikaa, ilman lapsia. Kyllähän sinä sen varmaan tiedät, jos olet vanhempi? Niin se vain menee. Vanhempi ei voi ihan täysin keskittyä vain toisen aikuisen kuuntelemiseen ja sydämen purkamiseen, kun siinä on pieni lapsi läsnä.
Miksi lasten kuullen pitäisi alkaa jauhaa jotain avioeroja... moukkamaista.
Koska nykyään sosiaalivirastokin kampanjoi verovaroin että lapselle pitää olla LÄSNÄ. Aina sosiaalisetä päivystää ratikoissa ja isoäidit leikkipuistoissa, ettei vanhempi vaan missään tilanteessa ole epäläsnä.