Lue keskustelun säännöt.
vauva ei viihdy vaunuissa tai rattaissa yhtään
10.05.2017 |
Muita vaunuja ja rattaita karsastavia vauvoja? Täällä nyt tasan 5kk tyttönen jolle alusta asti vaunuissa makoileminen on ollut ilmeisen epämukavaa, siinä noin 2,5kk tienoilla luovutin vaunujen suhteen kokonaan ja otin kantorepun käyttöön. Siinä viihtyy, mutta mulla on nivelet ihan romuna ja paikat oikeasti tosi kipeänä jatkuvasta kantamisesta (ja imetyksestä ja huonosta nukkuma-asennosta jne jne) että tekee pahaa päivittäin sen kanssa käydä kävelemässä/kaupassa ja esimerkiksi kaupungille on turha edes kuvitella lähtevänsä. Vähän on alkanut rajoittumaan liikkumiset, ja oon odottanut kuin kuuta nousevaa ratasosan vaihtoa. Nyt pari viikkoa sitten sen otin käyttöön toiveikkaana, eka vauva tykkäs kun näkikin sieltä vähän jotain (ratasosa ihan pikkaisen kohollaan) mutta nopsaa se sama tuttu rääkyminen sieltä alkoi. Vaihtoehtohan sekin että ottais mukaan sekä rattaat että repun ja vaihtelis, mutta kun siellä rattaissa viihtyy vain matkan alussa maksimissaan vartin ja jos sinne koittaa takas laittaa niin huudoks se vaan menee. :/ Alan olla toivoton, että pitääkö tässä pian alkaa jäämään neljän seinän sisään kun kroppa huutaa kivusta ja mulle olis tosiaan ihan henkireikä se ulos pääseminen, muutenkin kuin kääntymään.. Ja kyllähän tytönkin tarvitsee ulos päästä.
Onko muilla ollut vastaavaa?
Kommentit (14)
Sams juttu... käyzän kantoliinaa. Autossa sd on kyllä nätisti kUkalossaan mutta muuten liinassa ja kotona liinassa tai lattialla ihan mun lähellä. En saa mennä pois huoneedta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, ja meillä taas lapsesta kasvoi todella hyvin keskittyvä, rauhallinen yksilö. Kiljui kuin syötävä ekat 8kk jos laski sylistään saati jos olisi pitänyt nukkua muualla. Turvallisuushakuinen, on edelleen, ja varmisti hoivan läsnäolon vaatimalla ihokosketusta. Muistan kun hän 9-10kk iässä nukkui ekaa kertaa rattaissa, miehen kanssa vaan tuijotettiin ikkunasta mykistyneinä. Ei edes osattu tehdä kaikkea sitä mitä ajateltiin että tehdään joskus kun vauva ei enää ole koko ajan iholla (eli seksiä). Kun lapsi oli 5kk niin yritin rattailla jouluostoksille (oli mulla kantoreppukin mutta jos se _hetken_ olisi ollut rattaissa), en päässyt edes bussipysäkille kun käännyin itkua pidätellen takaisin. Automatkat oli vähintään yhtä kamalia.
Onhan sulla hyvä ja ergonominen kantoväline jonka osaat säätää oikein? Kutsu kavereita kylään, pyydä mummo tai kummi kaveriksi kantoavuksi (jos lapselle kelpaa...), anna isin sylitellä illat ja ennen kaikkea älä menetä toivoasi. Se helpottaa kyllä! Lapsesi on fiksu ja osaa pyytää tarvitsemansa, ja sinä ihana ymmärrät häntä <3 Luota tulevaan ja pyydä äänekkäästi apua jos meinaat tulla hulluksi.
Ps. Minulla on kolme lasta joista vain yksi on tuollainen. Syntyjään. Älä anna kenenkään syyttää että "itsepä totutit/opetit" tai painostaa itkettämään vauvaa.
Vierailija kirjoitti:
Joo. Sai sittemmin ADHD -diagnoosin.
Hmm, kerrohan lisää? En oo ennen törmännyt tässä asiayhteydessä ADHD epäilyihin.
ap
Onko kantoreppu laadukas ja asetukset oikein?
Itsellä 8kk tyttö, joka ei edelleenkään viihdy yli 10 minuuttia hereillä rattaissa. Kannan päivittäin useita tunteja, eikä vielä ole kovin alkanut tuntumaan.
Kannattaa ajoittaa ulkoilut päikkäriaikaan, niin meillä ainakin onnistuu parhaiten. Kannan alun repussa ja sit, kun nukahtaa, siirrän rattaisiin nukkumaan. Ja sit, kun taas herää, eikä jaksa olla, takaisin reppuun.
Ehkä kohta ilmat lämpenee, niin kädet voi olla paljaana ja rattaisiin voi antaa jotain leluja hypisteltäväks.
Tsemppiä ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Sai sittemmin ADHD -diagnoosin.
Hmm, kerrohan lisää? En oo ennen törmännyt tässä asiayhteydessä ADHD epäilyihin.
ap
Vauvat ovat yksilöllisiä. Meillä ei viihdytty rattaisssa ja syyksi paljastui refluksitauti. Kun pääosa korotettiin tarpeeksi korkealle niin nukkuminenkin onnistui.
Vauvat on erilaisia. Me kannettiin meidän lasta ekat 9 kuukautta. Eikä ajettu autolla kuin ihan pakolliset. Kaukalo, vaunut ja rattaat aiheutti itkua ja huutoa. Ei myöskään nukkunut pinniksestä.
Nyt lapsi on 1.5 v ja on jo kauan aikaa viihtynyt rattaissa hyvin. Jos rattaat liikkuu tai on paljon seurattavaa niin kaksikin tuntia onnistuu. Ja päikkäreille nukahtaa rattaisiin viidessä minuutissa ilman huutoa. Nukahtaa ja nukkuu jo yksin ja autostaan viihtyy jo tunnin matkoja.
Sä et oo tehnyt mitään väärin. Toiset vauvat vain haluaa olla lähellä koko ajan. Meidän lapsi on nyt tosi rohkea ja seurallinen. Ehkä alkukuukausien läheisyystankkaus teki sen.
Hanki hyvät kantovälineet ja kokeile aina silloin tällöin onnistuuko rattaat. Ja onhan se 15 min rattaissakin jo alku! Ja kun tulee kesä niin lapsi voi paljain käsin tutkia rattaissa leluja ja viihtyy taas vähän paremmin.
Oot hyvä äiti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä esikoinen ei viihtynyt yhtään vaunuissa ensimmäisinä kuukausina. Aina piti kantaa rintarepussa tai muuten sylissä, ei myöskään nukkunut päiväunia juuri ollenkaan ensimmäisinä kuukausina, yöt kyllä nukkui aika hyvin.
Nyt on ihana 19-vuotias ja ihan normaali nuori nainen.
Meillä ei ekaan puoleen vuoteen koskaan viihdytty hereillä rattaissa. 5-kuinen on vielä niin pieni, että ei jaksa kunnolla istua, niin siksi hermostuu. Parin kuukauden päästä helpottaa, kun istuminen on jo helpompaa. Silloin voi antaa leluja, maissinaksuja ym. touhua rattaisiin. Ja joku täällä ihmetteli, kun 9 kk ikäinen ei viihdy kaukalossa. No ei kai, kun ei sieltä mitään näe. Meillä siirryttiin heti puolivuotiaana istuimeen, niin automatkatkin helpottuivat. Eikä muuten ole lapsella adhd:tä. Oli vain aktiivinen vauva, joka halusi nähdä ympärilleen. Nyt ihan normaali koululainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Refluksivauva ei kestänyt vaaka-asentoa ollenkaan, ja rauhoittui vain täysin pystyasennossa. Käytännössä se tarkoitti, että yötkin menivät kantoliinassa, ja vanhemmat eivät saaneet juuri lainkaan unta. Rattaatkaan eivät kelvanneet, ellei istuin ollut melkein kokonaan pystyssä. Sitten kun lapsi oppi istumaan itse, ongelmat helpottivat. Normaali lapsi hänestä kasvoi.
Kuopus ei suostunut olemaan vaunuissa tai kaukalossa ekaan puoleen vuoteen. Nukkui liinassa ja yöllä kainalossa tissi suussa. Vatsakipuja ilmeisesti oli, mutta niin kauan kuin kävelin, ei kitinää kuulunut. Kannoin häntä sitten liinassa, ja esikoinen 2 v sai pitää rataspaikkansa. Kaikki olivat onnellisia paitsi äidin hartiat.
Nykyään kuopus on herttainen ja fiksu 4 v hymypoika, joka nukahtaa omaan sänkyynsä, mutta rientää aamulla herättyään ekana kainaloon halimaan. Palautetta tullut hoitopaikasta rauhallisuudesta ja lakkaamattomasta hyväntuulisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä alkoi lapsen kanssa samaa noin 4 kkn ikäisenä. Meillä onni oli rattaiden kuppi-istuin, joka oli vähän kallellaan siten että vauva näki ympärilleen kunnolla. Lisäksi käänsin kasvot menosuuntaan niin johan alkoi viihtyä kun näki muutakin kuin äidin naaman.
Nyt 1,5v ei taaskaan viihdy rattaissa kun haluaa itse kävellä, joten vaunulenkit on jääneet. Mennään pyörällä, kävellen, kantorinkassa, talvella pulkalla jne. Nää on yksilöitä nää lapset, meillä on selvästi nopeasti kyllästyvää sorttia.
Onhan teillä kuppi-istuin? :) Siinä noin pieni saa huomattavasti paremman asennon kuin normi-istuimessa!!
Lisäksi kannattaa koittaa niitä rattaita silloin kun lapsi on tyytyväisimmillään. Eli syönyt, nukkunut, vaihdettu kuiviin. Osta aisaan uudet mielenkiintoiset lelut jota voi katsella, näpräillä ja imeskellä. Sitten pikkuhiljaa koitat totuttaa että se vaunuttelu on ulkona kiva juttu. Älä siis esim. koita nukuttaa, jos lapsi rattaita inhoaa. Vaunuttelu on sitä varten että saa näprätä niitä leluja mitä muuten ei saa, ja pääsee äidin/isin kanssa ulos katselemaan kaikkea mielenkiintoista!
ja jossain kohtaa jos hyvin käy, saatat huomata että lapsi nukahtaa istuimeen ihan itsekseen kun olette reissussa.
Joo. Sai sittemmin ADHD -diagnoosin.