Äitimyytti - kerro kerrankin inhottavasta äidistäsi

Meillä ihan hyvä suhde äidin kanssa ja paljon hyvääkin, mutta myös negatiivista.. äitini mm. inhoaa lihavia ihmisiä, kommentoi muiden painoa usein ja lapsena huomautteli etenkin minun ja siskoni painosta koko ajan. No, ylläri että molemmat siskon kanssa sairastuttiin syömishäiriöön. 

Teki lapsia periaatteella "ne kattoo toistensa perään" eikä kasvattanut, huolehtinut tai tehnyt kasvatustyötä meidän hyvinvointimme eteen. Halus vaan hormonipäissään ilmeisesti lisääntyä. V*tuttaa.

Oli vihainen ja ilkeä ja itsekäs.

Up

Teki lapsen.

Mun äitini on ihan kiva ihminen, en näe syytä haukkua häntä.

Mun äiti oli manipuloiva väkivaltainen psykopaatti. Nytkun toinen lapsi asuu toisella puolella maapalloa ja itse katkoin välit kymmenen vuotta sitten on niin kiva uhriutua sukulaisille miten sydämettömiä ja mielenvikaisia lapsia sai, kun hänet on niin julmasti hylätty. Hänen oikeutensa lapsenlapsiin on riistetty. Niin makaa kuin petaa jne.

On juoppo ja soittelee öisin. Puhelin on näin ollen aina öisin äänettömällä. Syyttää muita juomisestaan. Yrittää kiristää rahalla, että jos ei saa jutella puhelimessa lastenlasten kanssa, niin rahaa ei tule. No, olkoot tulematta.

Niin makaa kun petaa - nimenomaan.

Äiti on ollut pettynyt minuun ja siskooni, kun emme ole toteuttaneet äidin toteutumatta jääneitä unelmia. Ei ole tykännyt vävyistään, paitsi mun narsistisesta exästä. Miehestä, joka teki mun elämästä helvetin.

Arvostelee kaikkien ulkonäköä jatkuvasti.

Paljon on hyvääkin, mutta nuo nyt pahimmat.

Vierailija kirjoitti:

Oma äiti oli lapanen, joka valitsi jäädä mielisairaan, juopon ja väkivaltaisen isämme luokse. Meitä hän ei rakastanut yhtä paljon kuin omaa läheisriippuvaisuuttaan.

Välit olen katkonut ajat sitten, pitää itseään tietenkin uhrina. Ihan kuin ei joka päivä joka hetki tehnyt päätöstä jäädä.

Olet hieman itse ikävä, kun hylkäsit äitisi. Hän ehkä yritti parhaansa niillä voimavaroilla, joita hänellä on. Ei pystynyt parempaan.

Luulisi sun olevan ennemmin vihainen isällesi. Äitisi oli uhri kuten sinäkin. Ehkä niin heikko itsetunto, ettei pystynyt lähtemään.

Todennäköisesti epävakaa persoonallisuus, henkistä väkivaltaa, opetti mentaliteetin, ettemme ole minkään arvoisia. Ei piitannut siitä, millaiseen turvattomaan ympäristöön laittoi meidät hoitoon, aina kun mahdollista, vain jotta olisimme poissa jaloista. 

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti epävakaa persoonallisuus, henkistä väkivaltaa, opetti mentaliteetin, ettemme ole minkään arvoisia.

Sama. Ymmärrän kyllä että äidin ongelmat johtuvat hänen oman kasvuympäristönsä ongelmista, mutta en silti jaksa olla juurikaan tekemisissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma äiti oli lapanen, joka valitsi jäädä mielisairaan, juopon ja väkivaltaisen isämme luokse. Meitä hän ei rakastanut yhtä paljon kuin omaa läheisriippuvaisuuttaan.

Välit olen katkonut ajat sitten, pitää itseään tietenkin uhrina. Ihan kuin ei joka päivä joka hetki tehnyt päätöstä jäädä.

Olet hieman itse ikävä, kun hylkäsit äitisi. Hän ehkä yritti parhaansa niillä voimavaroilla, joita hänellä on. Ei pystynyt parempaan.

Luulisi sun olevan ennemmin vihainen isällesi. Äitisi oli uhri kuten sinäkin. Ehkä niin heikko itsetunto, ettei pystynyt lähtemään.

Hän oli aikuinen, me olimme lapsia. Nyt kun katson omiani, ja kuvittelen, että mieheni tekisi YHDENKIN niistä tuhansista teoista, joita me vuosien aikana näimme tai koimme... En uskalla edes kirjoittaa, mitä tekisin. Äitini katseli sitä, ja kuvitteli että kun on vaan hiljaa niin on kaikki hyvin.

Äitini ansaitsee kaiken vihan ja pahan elämäänsä. Tuo on niiiiiin kulunut fraasi, että "teki parhaansa niillä voimavaroilla jota oli". Ai jaa okei, no annanpa anteeksi kaiken :D Se voi olla syy, mutta mikään lippu oikeutukseen ja anteeksiantoon se ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma äiti oli lapanen, joka valitsi jäädä mielisairaan, juopon ja väkivaltaisen isämme luokse. Meitä hän ei rakastanut yhtä paljon kuin omaa läheisriippuvaisuuttaan.

Välit olen katkonut ajat sitten, pitää itseään tietenkin uhrina. Ihan kuin ei joka päivä joka hetki tehnyt päätöstä jäädä.

Olet hieman itse ikävä, kun hylkäsit äitisi. Hän ehkä yritti parhaansa niillä voimavaroilla, joita hänellä on. Ei pystynyt parempaan.

Luulisi sun olevan ennemmin vihainen isällesi. Äitisi oli uhri kuten sinäkin. Ehkä niin heikko itsetunto, ettei pystynyt lähtemään.

Mitä helvettiä sä oikein selität?

Että nyt pitäisi äitimuoria sääliä vielä kaiken lisäksi? Tuossa tilanteessa olisi helpompi lähteä kuin jäädä! Yleensä se juoppo puoliso saattaa nakata koko porukan pihalle, mutta nämä ylpeät Rouvat raahaa väkisten koko porukan takaisin ettei show vahingossakaan lopu.

Äitini on alistuva kulissejapitävä tossu. Nai miehekseen narsistipaskan, isäni, joka pieksi, pahoinpiteli ja alisti ja nöyryytti lapsiaan. Äiti kuuli kaiken mutta sulki silmänsä ja korvansa. Väkivalta kohdistui äitiinkin, ja kauheinta on se että säästääkseen itsensä, äiti usutti isän lastensa kimppuun jolloin isä purki väkivallalla stressinsä ja turhautumisensa lapsiin.

Äidistä tuli vuosien saatossa vittumainen ja katkera, ja on erittäin passiivisagressiivinen. Vittuilee, nälvii ja on vahingoniloinen omille lapsilleen. Koskaa ei lle auttanut yhtään misssään (lastenhoito, muutot, henkinen tuki) vaan aina vetämässä mattoa jalkojen alta. Vihaan koko akkaa, en kunnioita tipan vertaa.

Kyllä nyppii kun äitienpäivälässytys taas käynnissä lehdissä ja mediassa 'äiti on rakkauden ilmentymä' ja 'jokainen äiti on paras äiti' ja 'maailman kaunein sana on äiti'. Paskat! Äitini on hirvein ihminen isäni lisäksk jota tiedän. Ilkeä ja pahansuopa ja omille lapsilleen vain vastoinkäymisiä toivova. Ihmishirviö.

.

Ihmetyttää kun jotkut vielä satavuotiaanakin jaksavat jauhaa paskiais-vanhemmistaan. Pään sisällä kivasti loisivat ja "estävät" lapsensa elämisen. 

Minä en edes jaksa aina muistaa että minullakin on vanhemmat... Toinen kuopattu ja toinen kaukana. Unohdin pistää kortinkin postiin. 

Hyvää äitienpäivää, itselleni.