Vanhempieni mielestä kuvittelen liikaa asioita

ja otan itseeni pienimmästäkin. Valittavat myös, että itsetuntoni on huono. Vaikka minulla on työ ja asunto heidän tapansa suhtautua minuun on säälivä, kuin olisin aina jokin ressukka. Veljeäni he taas pitävät menestyjänä ja äitini ajattelee minun olevan hänelle kateellinen.

Entiset "ystävät" taas pitivät mielisairaana ja uhriutujana. Näemmä minussa on vain joka suunnalla jotain vikaa.

Työpaikalla taas valitetaan kun en muka ota vastuuta ja kun otan kohdellaan kuin idioottia tai kiusataan. Tai sitten taas kuvittelen.

Parempi kai olla yksin.