Mies pahoitti mielensä syntymäpäiväkortista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuulostaa hyvin normaalilta että isä pahoitti mielensä. miltä sinusta äitinä tuntuisi jos oma pieni lapsesi toivottaisi onnea omalla nimelläsi? ihan vaan sanoakseni...

Ei tuntuisi ainakaan pahalta, olisin iloinen että toivottaa onnea ja jos vielä kortin saa 💕

Ap

et siis ensisijaisesti koe olevasi lapsellesi äiti vaan esim ritva? se on ihan yleistä kai, mutta ymmärrän jos joku vanhempi loukkaantuu siitä.

Vierailija kirjoitti:

Onpas lapsellinen mies!

Josko palattaisiin näihin lapsellisiin aikuisiin palstalla ensi sunnuntai-iltana äitienpäivän päätteeksi? Itkuhan alkoi jo viikkoa ennen äitienpäivää. Moneltako aloitan ketjun sunnuntaina?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä on aikuinen ja voisi käyttäytyä sen mukaan..

tottakai, mutta hänkin on tunteva ihminen, joka ei kestänyt loukkausta paremmin.

Typerää ajatella että toi olisi loukkaus. Sen kortin on kuitenkin tehnyt lapsi joka tuskin on ajatellut sitä loukkaukseksi.

Vierailija kirjoitti:

Hei oikeasti, miten joku aikuinen voi pahastua tuollaisesta? Mikä herkkä prinsessa miehesi oikein on?

Prinsessa :D

Romanit yleensä puhuttele vanhempiaan etunimellä..

Ihme ukko sulla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä on aikuinen ja voisi käyttäytyä sen mukaan..

tottakai, mutta hänkin on tunteva ihminen, joka ei kestänyt loukkausta paremmin.

Typerää ajatella että toi olisi loukkaus. Sen kortin on kuitenkin tehnyt lapsi joka tuskin on ajatellut sitä loukkaukseksi.

Ja äitylillä ei yhtään leikkaa mitä korttiin kirjoitetaan, vaikka äityli pakotti lapsen kortin tekemään?

Kannattaa opettaa käyttämään sukunimeä. Teitittelymuoto on kohteliaampi kuin pelkkä etunimi. Ehkäpä vielä vaikka ammatti eteen (jos miehesi on edes töissä), se kertoo yhrteiskunnallisesta arvostuksesta. esimerkiksi vaikka tähän tyyliin:" hyvää syntymäpäivää putkimies Mäkinen." Loppuu mökötys ja suu menee korviin. Jää mäkiseltä ehkä toinen viikonlopun pubireissu väliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuulostaa hyvin normaalilta että isä pahoitti mielensä. miltä sinusta äitinä tuntuisi jos oma pieni lapsesi toivottaisi onnea omalla nimelläsi? ihan vaan sanoakseni...

Ei tuntuisi ainakaan pahalta, olisin iloinen että toivottaa onnea ja jos vielä kortin saa 💕

Ap

et siis ensisijaisesti koe olevasi lapsellesi äiti vaan esim ritva? se on ihan yleistä kai, mutta ymmärrän jos joku vanhempi loukkaantuu siitä.

:D Siis minä ainakin osaan olla molemmat samaan aikaan. Ihan samahan se on kummalla kutsuu.

Kutsun lapsiakin omilla nimillään, en että "lapsi tules sieltä!"

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä on aikuinen ja voisi käyttäytyä sen mukaan..

tottakai, mutta hänkin on tunteva ihminen, joka ei kestänyt loukkausta paremmin.

Typerää ajatella että toi olisi loukkaus. Sen kortin on kuitenkin tehnyt lapsi joka tuskin on ajatellut sitä loukkaukseksi.

totta, ja se mitä lapsi ilmaisee vilpittömästi on kaikkein arvokkain asia. mutta yritän vain sanoa, että kun se loukkaa miestä, ei häntä ole syytä syyllistää siitä että hänellä on tunteet! päinvastoin, tunteet on hieno asia, toki parantamisen varaa on siinä, jos mies purkaa omaa mielipahaa lapseensa. mies oli varmaan hämmentynyt eikä osannut paremmin tilannetta käsitellä. onko siinä nyt jotain uutta?? ehkä hän oppii paremmin käsittelemään tunteitaan kun saa niitä vapaasti myös ilmentää! eli opetella.

terev.lapseton

Vierailija kirjoitti:

Siis onko tolla jotain väliä??

Tämä. Olen käyttänyt äidistäni lempinimeä varmaan kymmenvuotiaasta lähtien. :D

Minä taas kutsuin isääni ja äitiäni loppuun saakka isäksi ja äidiksi.  Isääni vieläpä "isukki" sanalla.  Kerran hän kysyi jo sairaalassa ollessaan (syöpä) että onko pakko käyttää sanaa "isukki".  Kolmekymppisen miehen kaiken tietävällä varmuudella vain totesin hänelle, että on pakko käyttää, koska hän ON "isukki".  Huomasin, että asia hymyilytti häntä.  -  Ei olisi tullut edes mieleenkään käyttää vanhemmistani heidän etunimiään. Ne he olivat varanneet vain ja ainoastaan toisilleen.  Etunimen käyttö olisi ollut sopimatonta ja epäkunnioittavaa käytöstä meiltä lapsilta.  Ajattelen asian olevan edelleen näin.

Ehkä lapsellesi on selvinnyt jotain mitä miehellesi ei, eli se että miehesi ei ole lapsen oikea isä.

Miestenvihaaja kirjoitti:

Kannattaa opettaa käyttämään sukunimeä. Teitittelymuoto on kohteliaampi kuin pelkkä etunimi. Ehkäpä vielä vaikka ammatti eteen (jos miehesi on edes töissä), se kertoo yhrteiskunnallisesta arvostuksesta. esimerkiksi vaikka tähän tyyliin:" hyvää syntymäpäivää putkimies Mäkinen." Loppuu mökötys ja suu menee korviin. Jää mäkiseltä ehkä toinen viikonlopun pubireissu väliin.

Tää oli ihan loistava 👍

Meilläkin on lapset ohjeistettu onnittelemaan äitiään sukupuolineutraalisti nyt sunnuntaina. Meillä äitienpäivä on vanhemman päivä ja yhtälailla juhlitaan molempia. Sivistymätöntä käyttää isä ja äiti nimeä.

S neutraali kirjoitti:

Meilläkin on lapset ohjeistettu onnittelemaan äitiään sukupuolineutraalisti nyt sunnuntaina. Meillä äitienpäivä on vanhemman päivä ja yhtälailla juhlitaan molempia. Sivistymätöntä käyttää isä ja äiti nimeä.

Joo mäki aattelin äitille laittaa viestiä sit "hyvää vanhemman päivää"

S neutraali kirjoitti:

Meilläkin on lapset ohjeistettu onnittelemaan äitiään sukupuolineutraalisti nyt sunnuntaina. Meillä äitienpäivä on vanhemman päivä ja yhtälailla juhlitaan molempia. Sivistymätöntä käyttää isä ja äiti nimeä.

Aivan kamala! Kyllä äitiä pitää sanoa äidiksi.

Tätä se nykymiehen elämä on kun edes oma lapsi ei kunnioita :(

Moukkamainen vaimo ja tumpelo lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja on ominut lapsen/lapset selkeästi itselleen ja kääntänyt isäänsä vastaan.

Päivän 70 000. sovinistikommentti

= miesasiamiesten loputon kauna maailman kaikkia äitejä kohtaan.

Etkö saa päänsärkyä tuosta jatkuvasta raivoamisesta?

Mites oma äitisi? Mahdat olla hyvissä väleissä...