Kaikki toivo on jo menetetty vs. neuvojen pyytäminen

Pahoitteluni huonosta otsikosta, en oikein osannut muotoilla ajatustani lyhyeksi. Spinoffina tuosta "pakko varmaan myydä talo" -keskustelusta haluaisin oikeasti kysyä teiltä, onko tuollaiset aloitukset aina provoja?! Jotenkin tuntuu että hermojen menetys tuollaisiin ketjuihin on taattu, kun kehityskaari on aina samanlainen: rahaa on vähän ja kaikki on kallista, tarkentaviin kysymyksiin kuluista tai tuloista ei anneta kattavaa vastausta ja lukijoiden mielestä summat eivät täsmää kuvattuihin olosuhteisiin. Jos tuollaiset tilanteet ovat oikeasti totta, niin missä mättää?

Onko kyseessä vain se, että toiset ihmiset heittää vaan kirveen kaivoon eivätkä anna lisätietoja sen takia, että tietävät muiden antavan päteviä vinkkejä, eli todellisuudessa kyseessä on ainoastaan sympatian kaipuu tilanteessa, jossa valoa todellakin on tunnelin päässä. Eli oikeita vinkkejä ei haluta sen takia, ettei haluta muuttaa omia toimintatapoja ja uhriutuminen on helppoa. Vähän samaan tyyliin valitetaan useissa ketjuissa kuinka rahat eivät riitä kun lääkekulut ovat yli 200 euroa kuussa, mikä ei kuitenkaan ymmärtääkseni ole mahdollista(?)
Ei-uhriutuja olisi aloittanut saman keskustelun pyytämällä budjetointiapua listaamalla tulot ja menot, jolloin koko ketjusta olisi voinut olla aloittajalle myös hyötyä.

Ja joo, tiedän että on tilanteita joissa helpotkin asiat voivat tuntua ylitsepääsemättömiltä, eikä välttämättä nähdä itse sitä ratkaisua. Jotenkin näitä on vaan näkynyt joka paikassa liikaa, eli keskitytään vellomaan ongelmissa eikä etsitä ratkaisuja, eikä tartuta tarjottuihin ratkaisuihin vaikka niillä hierottaisiin naamaa, vaan turvaudutaan omaan uhriutumisen ja ongelmien maailmaan.

Anteeksi, jos loukkasin jotain tällä.