Sanoinko muka asiattomasti?
Avomieheni tekee reissutöitä. Viikonloppuisin kotona ollessaan hänellä on tapana ihmetellä miten paljon kulutumme jotain tiettyä raaka-ainetta. Suoraan sanottuna alkoi ärsyttämään tuo hänen tapansa, joten vastasin jotenkin tällätapaa. "Oletko tullut ajatelleeksi, että me syömme ruokaa ainoastaan kotona, emmekä ulkona niinkuin sinä. Lisäksi meidän painomme (minun ja kahden teinin) on pysynyt tasan samana kuin ennenkin. Sinun painosi on noussut kymmenen kiloa vuoden aikana. Joten voisi varmasti ajatella, että ravintoasiat on mulla ja teineillä ihan ok." Olemme myös normaalipainoisia, paitsi miehellä on ylimääräistä. Hän on meistä ainut joka ei harrasta liikuntaa. Lisäksi minä maksan ainakin puolet ruokakuluista. Mieheni on nyt ollut suuttunut ja pitääkö häntä nyt lepytellä vai meneekö ajan kanssa ohi? Tuota mieheni ininää sain kuulla useamman kerran ja nyt vasta sanoin oman mielipiteeni. Oliko väärin sitten? Mieheni kyllä sanoo ettei millään pahalla, ihmettelee vaan. Mutta eikö yhden kerran ihmettely olisi riittänyt? Olisi käynyt selväksi jo silloin. Nyt vaan alkoi ärsyttämään. Ja voisi oikeasti laihduttaa mutta en sano suoraan, se on hänen asiansa. Jenkkakahvat ovat mielestäni hieman turn off. Mutta sentään jätän tälläiset kommentit sanomatta.
Kommentit (3)
No ei toi nyt kauheen pahasti ollut, kun ottaa huomioon, että mies on asiasta nipottanut moneen kertaan.
Minun ylipainoinen työkaverini ihmetteli aina syömisiäni suureen ääneen, olen hoikka. "miten voit syödä noin paljon sokeria! Toi kyllä lihottaa! Tiedätkö mitä tossa jukurtissa on??" teki mieli sanoa jotain.. Sanoin vaan et juu ja jaa. Et sanonut siis törkeästi, ärsyttävää tuo on.
Ihan asiallisesti sanoit. Itselläni olisi mennyt käämi pahemmin jostain ruuan kyttäämisestä.