Lue keskustelun säännöt.
Ystävän vakavat mielenterveysongelmat - mitä voin tehdä?
09.05.2017 |
Ystäväni on psyykkisesti todella sairas. En nyt ala tarkemmin hänen diagnooseistaan puhumaan, mutta monta psyk.diagnoosia löytyy ja kyse on todellakin mielisairaudesta. Olen tuntenut hänet kauan, noin 20 vuotta, ja hän on minulle tärkeä sairauksistaan huolimatta. Kun nuorena tutustuimme, meno oli molemmilla aika villiä ja itsellänikin oli tuolloin monenlaisia ongelmia. Olen kuitenkin aikuistunut, perustanut perheen ja elän ns. normaalia elämää. Ystävälläni on ollut hyviä ja huonoja kausia, on ollut monta kertaa osastohoidossa, mutta välillä on ollut tasaisempaa.
Nyt viimeisen parin vuoden aikana hänen sairautensa on pahentunut niin, että tuntuu, etten jaksa. Hänen kanssaan ei pysty enää edes keskustelemaan normaalisti - puhuu todella outoja ja nauraa koko ajan. Aivan kuin olisi aineissa. Lääkitys on pysynyt nyt samana pitkään, joten outo käytös ei varmaankaan johdu niistä. Välillä puhuu ihan normaalisti, mutta sitten taas nuo oudot jutut alkavat. On myös mm. vainoharhainen ja käytös todella epävakaata. Kuten jo aiemmin sanoin, hän on minulle tärkeä enkä tahdo menettää häntä mielisairaudelle. Olen yrittänyt varovasti puhua, että olisiko halukas osastohoitoon, mutta sinne ei kuulemma suostu menemään.
Onko mitään mitä voisin tehdä? Onko kukaan muu joutunut samanlaiseen tilanteeseen? Miten voisin auttaa häntä ymmärtämään, että nyt hän todella tarvitsee apua?
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Ei pysty tekemään mitään. Omasta siskostani hankkiuduin eroon. On niin umpihullu mutta eri tavalla.
Kaksisuuntainen, lääkkeet ja alkoholi.Ajottain agressiivinen, indentiteetti varas, syyttää.
Pitää muita tyhmänä ja saa raivarit jos sitä vastustaa mutta kun on pakko koska on niin epärehellinen. Valehtelee aina.Lääkkeet tekee niin paljon muita sivuvaikutuksia että eivät halua niitä syödä.
Musta sairaus pahenee, kun ikää tulee lisää.Toiset niin sairaita että niitä ei saa kuntoon koskaan.
Et ole mun sisko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama tilanne, ystävyys vain on tuore.
Ystäväni käyttäytyy ensinnäkin ripustautuvasti, soittelee yli 10 kertaa päivässä. Sitten hän ei kykene olemaan aloillaan: hyppii ja liikehtii, irvistelee ja toistelee samoja lauseita.
Tämä on hankalaa ihmisten ilmoilla ja lasten edessä.
Lääkitys on käsittääkseni rankka, sisältäen kahta antipsykoottia ja tietysti se muotilääke, mielialalääke. Lääkkeet eivät tehoa, nukkuu 3-4 tuntia yössä, pelkää olemattomia kameroita ja vakoilua ym. klassisia skitsofreniaan liittyviä deluusioita.
Hän on tästä huolimatta aurinkoinen persoona, harrastaa aktiivisesti taidetta, minkä parissa tapasimmekin.
Hänen kanssaan ei ole tylsää. Saisi olla kyllä vähän tylsempää, minun makuuni...
Käytös huolettaa kahdesta syystä; hän valittaa usein ettei jaksa enää, eikä pysty nukkumaan.
Toinen syy on oma häpeä. Hävettää liikkua sellaisen ihmisen seurassa, joka puhelee mitä sattuu, eikä hallitse ilmeitään.Jos ystävyys on tuore, häpeät liikkua yhdessä, ystävä soittelee liikaa ja aiheuttaa muuta haittaa, jne. niin ehkä olisi teidän molempien etu, jos katkaisisit välit tai ainakin ottaisit etäisyyttä. Muuten sitä vaan täytyy kestää. Tai koittaa puhua tuosta käytöksestä ja miettiä, että voiko joillekin noille tehdä mitään.
Olen jo jäädyttänyt välit.
En jaksa.
Tapaan häntä mielelläni taas joskus kesällä.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te koskaan itse käyneet jollain osastolla, joka siis liittyy terveyteen?
Siis mä olen ollut marketin vaateosastolla esim
Teho-osasto kai on jonkun bändin nimi ja myöskin telkkariohjelma, sarja.
Sitten on joku nuoriso-osasto olemassa, esim musiikkiopistossa. Muissakin organisaatioissa asiat voidaan lokeroida osastoihin. Vaikka kirjastossa on osastoja. Musaosasto, lasten osasto jne.
Mä olen ollut kitarisaleikkauksessa. Se tehtiin nukutuksessa. Kai mentiin jonkun osaston kautta. Sit olin tutkimuksissa yhden sairaalan osastolla myös. En ollut yötä, kävin vaan antamassa verinäytteitä.
Synnytysosastolla olin kerran synnyttämässä. Se oli kivaa!
Onko meillä terveyteen liittyvillä osastoilla semmoinen kodinomainen tunnelma, niin kuin vaikka päiväkodissa, että siellä olis kiva olla? En itse tiedä. Että kannattaako sitä suositella? Onko siellä kivaa? Vai onko kivempi olla vain kotona? Tai sukulaisilla? tms.
Kodinomaisesta en tiedä, hieman sairaalamaista. Kannattaa suositella jos ei jaksa enää kotona, sukulaiset ei osaa välttämättä tarkkailla tarvitseeko esimerkiksi lääkitystä muuttaa. Kotona on usein mukavampaa jos vaan pystyy huolehtimaan itsestään. Ei osastoilla ole kamalaa jos vaan tekee yhteistyötä ja kertoo olostansa rehellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Identiteetti varas. Te ette nyt kyllä tiedä, mistä te puhutte. Sisarusten on hyvä pysyä jollain tavalla yhteyksissä. Sisarukset ovat usein samanlaisia ja toisesta voi saada voimaa. Esim jos on kiusattu paljon, oma minä voi olla hukassa. Sen voi löytää helpoiten sen oman sisaruksen kautta. Hei, mehän kuulostetaan ja näytetäänkin ihan samalta, nyt kun molemmat puhutaan. Ka, hassua!
Muuten totta, mut jos sisaruus suhde on saanu omasta, toisen tai kummankin mielestä väärän pohjan esim toinen on joutunu olemaan äidike toiselle niin siitä asettelusta ei pääse eroon välttämättä muuten kun pistämällä välit joksikin aikaa poikki. Tämä vaan yhtenä esimerkkinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kameroita ja vakoilua nyt voi kyllä pelätä ihan yhteiskunnallisten tilanteiden takia. Että se voi olla maailman tilanne ja tapahtumat, jotka tuommoisia ajatuksia aiheuttavat.
Meillä siis maailman poliitikotkin tätä pelkää ja semmoista on yhteiskunnassa tehtykin. Mielestäni se ei kyllä ole reilua. Hyvässä yhteiskunnassa ei tarvitse ketään vakoilla.
Normaali epäilys jonkin NSA:n tai hakkereiden tarkkailusta ja sen takia vaikka läppärin kameran peittäminen on vähän eri asia kuin skitsofreenikon harhat tarkkailluksi tulemisesta. Voi olla vaikka pelko, että vessan peilin sisällä on putkimiesten asentama kamera tai että asunnon seinissä on mikroskooppisia kameroita/kuuntelulaitteita. Ja skitsofreenikon pelot hakkereista tai hallituksen tarkkailusta ovat myös laajempia/vaikeampia kuin normi-ihmisen, jos sellaisia on.
Juuri tuollaisia vaihoharhat hänellä ovat, kuvittelee siis koko ajan olevansa jotenkin tarkkailun alaisena, esim. poliisiauton näkeminen takoittaa sitä, että poliisi tarkkailee häntä. Tai sitä, että naapurit kiusallaan häntä vainoavat. On myös saanut häädön asunnostaan, kun luuli, että naapuri tarkkailee. Tämä eskaloitui naapurin omaisuuden tuhoamiseen. Nyt on taas saamassa häädön kun on ahdistellut naapureita ja on sitä mieltä, että naapurit oikeasti häntä kiusaavat, vainoavat ja tarkkailevat.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaapi muuttaa hänen alueelleen, jossa naapurit oikeasti välillä mukavasti juttelevatkin toistensa kanssa, niin ei ole syytä pelätä tai kuvitella tai luulla mitään, kun semmosta ei tapahdu.
Ota huomioon, että se lääkityskin voi aiheuttaa kyseisiä oireita. Täällä oli yks ketju, missä joku kertoi lääkkeen sivuvaikutuksista harhoina. Ottaisin etäisyyttä itse, tiedän kokemuksesta, se auttaa ja ohjaisisin hoitoon. Ja utelisin tarkemmin voinnista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaapi muuttaa hänen alueelleen, jossa naapurit oikeasti välillä mukavasti juttelevatkin toistensa kanssa, niin ei ole syytä pelätä tai kuvitella tai luulla mitään, kun semmosta ei tapahdu.
Joo, sehän on joillakin alueilla ihan normimeinikiä, että naapurit asentavat asuntoosi videokameroita, jotta voivat kiusata sinua.
No kyllä naapurikiusaamista on. Kurkitaan ikkunoista, juoruillaan paikkaansa pitämättömiä juttuja selän takana, tehdään perättömiä ilmoituksia niin, että henkilölle tulee tosi paha olo, mutta toivottavasti pystyy muuttamaan mukavampaan ja rauhallisempaan ympäristöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos suora ja reilu puhe ei tuota tulosta, et oikein voi tehdä mitään. Jos tiedät hänen diagnoosinsa (jokin skitsofrenia?), ota selvää siitä mahdollisimman paljon. Ehkä sitä kautta ymmärrät häntä paremmin. Taudin kulkuun saattaa liittyä voinnin laskuja ja nousuja Toisaalta tieto voi lisätä tuskaakin jos tulevaisuuden näkymät eivät ole sellaisia kuin ystävällesi toivot.
Etäisyys voi olla paikallaan. Se ei tarkoita, että hylkäisit hänet tai ettet voisi nähdä häntä. Tapaa häntä vain harvemmin ja lyhyempiä hetkiä kerrallaan. Hyväksy hänet ongelmien kanssa, vaikka se tuntuisikin kipeältä ja siltä, että olet menettänyt hänet. Jos hän hakee apua ja paranee, mahtavaa. Jos hän ei suostu avun piiriin eikä pakkohoito tule kysymykseen, annat hänelle ajatuksissasi ikään kuin luvan elää sellaista elämää, jonka hän itse valitsee. Se, miten lähellä tai kaukana haluat siinä tapauksessa pysytellä, riippuu omasta jaksamisesta ja halustasi.
Tiedän, että moni kehottaa katkaisemaan kokonaan välit, mutta itse en näe sitä ainoana ratkaisuta tai välttämättä edes parhaana. Niin kauan kuin tuntuu, että saat jotakin ystävyyssuhteelta eikä se mene sinun haukkumiseksi tai solvaamiseksi, voit mielestäni pysyä etäisempänä ystävänä. Toisaalta ei välien katkaiseminenkaan tee sinusta yhtään huonompaa ihmistä. Kannattaa etsiä läheisille suunnattua tietoa ja vertaistukea diagnoosin mukaan.
En todellakaan ole välejä katkaisemassa. Hän ei ole minulle mitään pahaa tehnyt, on vain raskasta katsoa sivusta hänen touhujaan. Olen myös sitä mieltä, että lääkitys ei ole riittävä (lääkärit ovat samaa mieltä), mutta hän ei suostu siihen, että annostusta nostettaisiin. Vainoharhat ovat myös sellainen asia, joihin on vaikea suhtautua. Ei oikein tiedä mitä niihin voisi sanoa. Kun tiedän, että ne eivät ole totta, mutta miten sen voisi sanoa hänelle?
En nyt tiedä päteekö ystävän ja läheisen kanssa sama sääntö, mutta itse olen saanut työssäni sellaisen säännön, että harhaisen ihmisen näkyjä ei koskaan saisi korjata tälle eikä sanoa, että näkee omiaan. Mieluummin on kokonaan huomioimatta sellaiset tai jos henkilö vaikka esittää jonkun kysymyksen näkyihinsä liittyen niin niitä pitäisi vaan myötäillä.
Mä kyllä sanoin isälleni, etteivät harhat ole totta. Usein sanoinkin ja yritin perustella miksi. Siitä ei ollut mitään hyötyä, koska hänelle ne olivat sillä hetkellä totta. Hän alkoi kyllä jonkin verran vältellä niistä puhumista, koska ei jaksanut kuunnella minun väitteitäni. Toisaalta hyvä ja yritettiin puhua muustakin. Toisaalta halusin tietää, missä mennään (oli myös kausia, jolloin harhoja ei ollut).
Vierailija kirjoitti:
No kyllä naapurikiusaamista on. Kurkitaan ikkunoista, juoruillaan paikkaansa pitämättömiä juttuja selän takana, tehdään perättömiä ilmoituksia niin, että henkilölle tulee tosi paha olo, mutta toivottavasti pystyy muuttamaan mukavampaan ja rauhallisempaan ympäristöön.
Et taida oikein ymmärtää millaisia oikeat harhat ovat. Voin luvata, ettei kenellekään puhkea psykoosi pelkästään siitä, että pari naapuria kyylää. Psykoosi ei ole sitä, että on tullut paha mieli, eikä se parane muuttamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kyllä naapurikiusaamista on. Kurkitaan ikkunoista, juoruillaan paikkaansa pitämättömiä juttuja selän takana, tehdään perättömiä ilmoituksia niin, että henkilölle tulee tosi paha olo, mutta toivottavasti pystyy muuttamaan mukavampaan ja rauhallisempaan ympäristöön.
Varmasti naapurikiusaamista on. Silti naapurit tuskin asentavat valvontakameroita kenenkään huoneistoon tai välittävät v*ttuiluviestejä kodinkoneiden välityksellä. Eikä tuo naapuriongelma korjaannu psykoottisen ihmisen kohdalla vaikka muuttaisi kymmenen kertaa. Sama toistuu joka paikassa.
Vierailija kirjoitti:
Sulla ei ketään ystävää ole oikeesti, kunhan täällä keksit noita utopistisia juttujasi, mukamas ystävästäsi, kun itse ole tuo mielisairas hullu, avohoitopotilas.
Sinä kuulostat hyvin vainoharhaiselta. Et vain ole tainnut käydä koskaan psykiatrilla, niin on jäänyt diagnoosi saamatta. Pahempi se on hullu ilman hoitoa ja diagnoosia kuin avohoitopotilas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse annoin tällaisessa tilanteessa ystävälle vaihtoehdot, että autan häntä hakemaan apua tai välimme katkeavat. Taustalla oli mm uhkaavaa käytöstä, jonka takia uskalsin nähdä ystävää vain julkisella paikalla. Ei hakenut apua.
Vierailija kirjoitti:
Tyhjän nauraminen on harhaanjohtava ilmaisu ja pelot voi liittyä myös vaikkapa epävarmuuteen. Jokainen meistä on joskus vainoharhainen, varsinkin jos siihen on joku antanut aihetta. Mut ystävälläs on diagnoosi, eli kaikki pienetkin poikkeavuudet menee sen alle vai meneekö?
Moni naureskelee univajeisena vähän mille tahansa. Miettikää ihan yhteisen hyvn vuoksi, kuka tuntuu joskus nauravan vedet silmissä typerille vitseille tai muulle vastaavalle pienelle asialle.
Jos ihmisellä on dg, tällaiset normaalitkin asiat menevät helpommin sen piikkiin sekä hoitotaholla että läheisillä jos asenne on oikea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä naapurikiusaamista on. Kurkitaan ikkunoista, juoruillaan paikkaansa pitämättömiä juttuja selän takana, tehdään perättömiä ilmoituksia niin, että henkilölle tulee tosi paha olo, mutta toivottavasti pystyy muuttamaan mukavampaan ja rauhallisempaan ympäristöön.
Varmasti naapurikiusaamista on. Silti naapurit tuskin asentavat valvontakameroita kenenkään huoneistoon tai välittävät v*ttuiluviestejä kodinkoneiden välityksellä. Eikä tuo naapuriongelma korjaannu psykoottisen ihmisen kohdalla vaikka muuttaisi kymmenen kertaa. Sama toistuu joka paikassa.
Mutta saattavat vaikka narkata lääkkeitä ja tai käydä siirtelemässä tavaroita. Tai varastella niin että saisivat itseä pelottavan ihmisen pois jonnekin muualle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kameroita ja vakoilua nyt voi kyllä pelätä ihan yhteiskunnallisten tilanteiden takia. Että se voi olla maailman tilanne ja tapahtumat, jotka tuommoisia ajatuksia aiheuttavat.
Meillä siis maailman poliitikotkin tätä pelkää ja semmoista on yhteiskunnassa tehtykin. Mielestäni se ei kyllä ole reilua. Hyvässä yhteiskunnassa ei tarvitse ketään vakoilla.
Normaali epäilys jonkin NSA:n tai hakkereiden tarkkailusta ja sen takia vaikka läppärin kameran peittäminen on vähän eri asia kuin skitsofreenikon harhat tarkkailluksi tulemisesta. Voi olla vaikka pelko, että vessan peilin sisällä on putkimiesten asentama kamera tai että asunnon seinissä on mikroskooppisia kameroita/kuuntelulaitteita. Ja skitsofreenikon pelot hakkereista tai hallituksen tarkkailusta ovat myös laajempia/vaikeampia kuin normi-ihmisen, jos sellaisia on.
Juuri tuollaisia vaihoharhat hänellä ovat, kuvittelee siis koko ajan olevansa jotenkin tarkkailun alaisena, esim. poliisiauton näkeminen takoittaa sitä, että poliisi tarkkailee häntä. Tai sitä, että naapurit kiusallaan häntä vainoavat. On myös saanut häädön asunnostaan, kun luuli, että naapuri tarkkailee. Tämä eskaloitui naapurin omaisuuden tuhoamiseen. Nyt on taas saamassa häädön kun on ahdistellut naapureita ja on sitä mieltä, että naapurit oikeasti häntä kiusaavat, vainoavat ja tarkkailevat.
AP
Uskot harhoihin siis itsekin? Ei käy mielessä että kaveri puhuisi totta? On siinäkin kaveri. Selvästi helpompi ulkoistaa mahdollinen pelottavakin totuus sairaudelle tai hoitotaholle kuin ajatella, että omassa lähipiirissä voi tapahtua rikoksia. Lapsenomainen usko, mutta ehkä oletkin vasta kasvamassa todelliseen aikuisuuteen
Huoli-ilmoitus aikuisesta kunnan sosiaalitoimeen?
Juuri muuta ei ole tehtävissä, kun suora ehdotus hakea apua ei tuota tulosta. Ottaisin itse etäisyyttä oman jaksamisen takia.
Mun ystävällä sama tilanne. Monta ihmistä hänellä ei enää ole jäljellä. Olen rajannut olevani ystävä. En puutu lääkkeisiin, harhoihin tai raha-asioihin. Tietyt päivät vuodessa omistan hänelle. Hänen synttäripäivänä teen jotain mukavaa jne. Näillä mennään eikä hän sairaudelleen mitään voi. Harhojen kanssa toimin niin, että tarjoan vaihtoehtoisen selityksen. Jos se ei kelpaa, ohjaan aiheen muualle.
Missä työssä tuollaista opetetaan?