Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nyt keksin sen miksi mä en ole koskaan osannut ystävystyä kenenkään kanssa!
26.03.2006 |
Luin noita persoonallisuushäiriöjuttuja (Googlettamalla) ja totesin että minähän olen psykopaatti! Ainakin sisimmässäni. Minulta tosin puuttuu kyky alistaa ihmisiä (omat lapseni ehkä poikkeus, ainakin osittain), mutta halua kyllä löytyisi. Lisäksi minua ei kuolemat ja onnettomuudet eikä toisten ihmissten suru hetkauta. Jos mieheni ja lapseni kuolisivat niin sittenpähän pääsisin siitä vaivasta minkä aiheuttavat.
Eli ehkä minun todella kannattaa elää elämäni erakkona kotoäitinä, kun en kuitenkaan tule koskaan tulemaan toimeen ihmisten kanssa muuta kuin aivan pinnallisella tasolla. Helpompi olla sitten yksin.
Kommentit (7)
Eli kyse on siitä että muut ovat huonoja kun luokittelevat minut sairaaksi, ei siitä että minä olisin sairas. Olen aina tiedostanut että minua ei hyväksytä, jonka vuoksi olen tyytynyt vain hyvin pinnallisiin ihmissuhteisiin. Mieheni taas on aivan selvän psykopaatin kasvattama. Anoppi on " pahempi" kuin minä joten miehelleni minun käytökseni on ihan normaalia ja hänellä on sitä paitsi itselläänkin samoja piirteitä...
ap tyytyväisenä siihen että on osannut luoda itse oman pikku kuningaskuntansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja vältän häntä kuin ruttoa. Hullu mikä hullu! Muut on sairaita, hän ainoa terve, ainakin omasta mielestään... ja vainoharhainenkin vielä. Onneksi itse ei tarvi elää psykon kanssa, säälittää tuonkin tuntemani psykon lapset ja alistettu vaimo. =(
että heidän kuollessaan pääsisit vaivasta. Ja alistamiset ja kaikki. Surullista, että olet edes lapsia saanut.
Vierailija:
että heidän kuollessaan pääsisit vaivasta. Ja alistamiset ja kaikki. Surullista, että olet edes lapsia saanut.
Olen halunnut monistaa itseäni kun ei tässä maailmassa muita järkeviä ihmisiä juuri ole. Ja onhan nuo lapset saaneet paljon minun piirteitäni, kuka mitäkin osia niistä. Että sen puoleen ihan hyvä jos pääsevät kasvamaan aikuisiksi, niin hyvät ominaisuudet pääsevät leviämään.
Olisinhan tietty vähän pettynyt jos kuolisivat, mutta en varsinaisesti surullinen, sillä ihmisiähän he kaikesta huolimatta kuitenkin ovat, hyödyttömiä ja rasittavia olentoja siia.
täytyy varmaan kouluttaa lapset ajoissa tarpeeksi hyviksi näyttelijöiksi ettei tavata. En voi kuvitella mitään niin inhaa kuin jonkun yrittämässä " parantaa" meitä...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska psykopaatti ei koskaan, milloinkaan, ei edes ikivanhana tunnista itseään psykopaatiksi. Jos ap tosissaan miettii, että hänessä on jotain " vikaa" , niin hänellä on empatiakykyä, jota psykopaatilla ei ole.
Ehkä sitten jokin lievempi ilmiö..?
Alue: Aihe vapaa
Aluksi on ihan mukava, eikä uskoisi, mutta kun paremmin oppi tuntemaan, juuri psykopaatin tunnusomaiset luonteenpiirteet paljastui. Uskomatonta, kuinka joku saattaa olla täysin tunteeton ja kylmä, ja nyt puhuu taas välillä liikaakin tunteileva pehmo. Psykopaatit eivät yleensä tunnista itsessään mitään poikkeavaa, olet harvinaisuus, jos olet pystynyt tunnistamaan itsessäsi noita psykopaatin piirtitä ja vielä myönnät sen. Ei varmasti ainakaan hankaloita elämääsi tiedostaa tuo ominaisuus itsessäsi!