"Yli 80 kiloa laihduttanut Jessica, 23, julkaisi kuvan vartalostaan: "Haluan saada ihmiset ymmärtämään, mitä ylipaino tekee"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi puhutaan vain ylipainosta sairaalloisen lihavien ihmisten kohdalla? 

Jep. Minä olen ylipainoinen, BMI 25.4, eikä syynä BMI:n korkeuteen ole bodaus.

Mutta on se aika kummallista että ylipaino tarkoittaa samaa kuin sairaalloinen lihavuus. Itse jos joskus ajattelen ääneen että pitäisi pudottaa 5kg, kuulijat ympärillä yleensä vastaa, että "höpsistä, oot ihan sopivan kokoinen."

Olet selvästi ylipainoinen, BMI:n normaalin ylempi asteikko n. 23,5-25 on tarkoitettu urheilijoille ja isommille miehille. Sinulla on kyllä enemmän pudotettavaa kuin 5kg. Kukapa niin sanoisi kuitenkaan ääneen kenellekään jokakuulu voivottelee läskejään, nythän on muotia olla lihava eikä saa laihduttaa.

Minä laihdutin 32-vuotiaana 48 kg 8kk:ssa enkä näyttänyt tuolta vaan nahka mukautui uusiin mittoihin. Tosin uudet mitat eivät pysyneet kauaa, koska laihdutuksen loppuvaiheessa tulin raskaaksi (aloin laihduttaa noin 2kk edellisen synnytyksen jälkeen) ja painoi alkoi taas nousta. Kun sitten vielä nopealla aikataululla raskauduin vielä kahdesti, niin kiloja tuli koko ajan lisää. Nyt minun pitäisi pudottaa 73 kg päästäkseni samoihin lukemiin. Aikaakin on mennyt yli 20v.

Voi että. Minä tyhmä luulin, että laihduttaminen on se, mitä lihavan pitää tehdä. Mutta ei. Hänen täytyy sen lisäksi näyttää alusvaatemallilta alasti. Muuten ei kelepaa. Joku laihduttaa 80 kiloa ja kommentit on että voi raukkaa, ehkä pääsee leikkaukseen. Eikös hän sanonut ettei häpeä, vaan on ylpeä ja sen takia laittoi tuon kuvan? Kaikki ei todellakaan halua mihinkään leikkaukseen. Kyllä se paha maharöllö voi tulla vaikka raskaudestakin. Ja se leikkaus on aina riski ja se voi epäonnistua ja tulos olla vielä pahempi kuin lähtötilanne.

Vierailija kirjoitti:

Minä laihdutin 32-vuotiaana 48 kg 8kk:ssa enkä näyttänyt tuolta vaan nahka mukautui uusiin mittoihin. Tosin uudet mitat eivät pysyneet kauaa, koska laihdutuksen loppuvaiheessa tulin raskaaksi (aloin laihduttaa noin 2kk edellisen synnytyksen jälkeen) ja painoi alkoi taas nousta. Kun sitten vielä nopealla aikataululla raskauduin vielä kahdesti, niin kiloja tuli koko ajan lisää. Nyt minun pitäisi pudottaa 73 kg päästäkseni samoihin lukemiin. Aikaakin on mennyt yli 20v.

Tyypillistä syyttää raskautta/lapsia läskeistä, jotka on hankkinut ihan itse porsastelemalla. :DDD

Up

"Haluan saada ihmiset ymmärtämään, mitä ylipaino tekee".

Siis ylipaino kasvattaa ihmisen kokoa. Aivan valtava uutinen. Enpä oo tota ennen tajunnut.

Teille ei kyllä mikään kelpaa. Tyttö on laihduttanut 80 kiloa, eli av-mamman painon verran (sieltä kevyemmästä pääsyä) ja te keksitte siitäkin valittamista. Haukutte läskejä täällä päivät pitkät ja kun joku laihtuu, sekin on väärin.

Mun mielestä hieno suoritus ja mitä väliä sillä löysällä nahalla.

Tuo nyt on esimerkki mitä liian nopea laihdutus saa aikaan. Ei ne kilotkaan ole tulleet samaan tahtiin. Iholle täytyy antaa aikaa palautua. Mutta sinänsä laihdutusurakasta nostan hattua.

No hyi 😱

Hurjan näköistä. Toivottavasti iho palautuu, ja vaikkei palautuisikaan niin hieno saavutus pudottaa noin paljon painoa.

Kilot tulevat takaisin jos ei tee perusteellista elämäntapamuutosta/ remonttia. Rakel Lingnell laihditti yli 50kg muutama vuosi sitten mutta näyttää nykyään miltei entisten mittojen näköisellä. Oppiko mitään, voi kysyä? Kirjoitti kirjan Raksun kuntodieetti tms mutta ei ole kirjansa mannekiini nykyään.

Olen uudestaan pahimmillani, viitisen kiloa kevyempi kuin tämä nainen nyt laihdutettuaan on ja ihoni on yhtä kamalan näköinen kun viimeksi pudotin tästä takaisin 62 kiloon. Olen 168cm pitkä. Se todellakin toimii epämotivaattorina, kun samaan aikaan sanotaan, että olisin parempi ja haluttavampi ihminen hoikkana, mutta sitten kaikkea muuta kun arvetonta ja kireää pidetään ikäiselläni (26v) vain suoraan sanottaen oksettavana ja vääränä "mitäs sillon joskus lihotit, oma vika"

Aion laihduttaa ja olen aiemmin laihduttanut ihan terveyssyistä, mutta nuo puheet juuri siitä, että olisin lähes täydellinen hoikkana harmittaa, kuitenkin samat ihmiset itkee verta jos näkisi minut laihtuneena bikineissä. Tuossa asenteessa on helppo romahtaa takaisin, varsinkin kun sosiaalisten tilanteiden pelko ja epäaktiivinen elämä luo yhdistelmän, jossa liikunta jää todella vähälle, minimiliikunnoilla taas lihoaa helposti jos syö yhtään väärin.

Siis samaan aikaan arvostan näiden kuvien julkaisua ja asiasta keskustelua, mutta ahdistaa ihmisten asenteet niihin jääviin jälkiin. No, toisaalta, kyllä se enemmän ahdistaa, että kuvitellaan että kun 87 kiloinen kutistuu 62 kiloon on hänellä kuuma edustuskroppa, ja jos ei, niin on tehnyt laihduttaessa jotain väärin, tai ansaitsee ikuisen häpäisyn menneen vuoksi, vaikka siitä pypyrki hyvin aktiivisesti eroon.

Ei kyllä säälitä läskit kun itse tilansa ovat aiheuttaneet!! Ihan hyvä vaan että näyttävät hylkiöille että muistavat aina mitä tuli tehtyä ja pysyy nöyrinä!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kohta hän on pullahtanut takaisin vanhoihin mittoihin ja ehkä jopa yli.

Jep, nyt se taistelu vasta alkaa. Katsotaan tilanne uudestaan 10 vuoden päästä.

Tyypillistä läskien itsepetosta: "ei kannata edes yrittää laihduttaa, koska itsekurini ei riittäisi kuitenkaan olemaan erossa herkuista ja laiskottelusta".

Ikinä en ole ajatellut noin. Olen kaiken huipuksi kiinnostunut terveellisistä elämäntavoista ja teen ruokamme mahdollisimman pitkälle itse. En syö sokeria, hunajaa, fruktoosi- tai glukoosisiirappia sisältäviä tuotteita. Olen hankkinut ylipainoni ilmeisesti ihan kevyellä kotiruoalla koska olen syönyt sitä liikaa kulutukseen nähden. En saanut pudotettua kummankaan lapsen kohdalla raskauden aikaan tulleita liikakiloja. Olen sen lisäksi ollut aina helposti lihovaa tyyppiä. Pidän jatkuvasti mukana pussillista pestyjä porkkanoita eli en osta karkkia enkä mitään muutakaan mässyä ikinä. Leipoa saatan sokerittomasti jos huvittaa enkä petä itseäni millään kookossokerilla tai taatelisiirapilla kuten Karita Tykkä omia "sokerittomia" herkkuja leipoessaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä laihdutin 32-vuotiaana 48 kg 8kk:ssa enkä näyttänyt tuolta vaan nahka mukautui uusiin mittoihin. Tosin uudet mitat eivät pysyneet kauaa, koska laihdutuksen loppuvaiheessa tulin raskaaksi (aloin laihduttaa noin 2kk edellisen synnytyksen jälkeen) ja painoi alkoi taas nousta. Kun sitten vielä nopealla aikataululla raskauduin vielä kahdesti, niin kiloja tuli koko ajan lisää. Nyt minun pitäisi pudottaa 73 kg päästäkseni samoihin lukemiin. Aikaakin on mennyt yli 20v.

Sinulla on eri kudostyyppi kuin Jessicalla.

Vierailija kirjoitti:

Voitte kivittää mut ihan vapaasti. Mutta en tajua tuota laihdutuksen ylistystä. Sinäänsä on kyllä hienoa että ihminen haluaa pitää huolta itsestään ja terveydestään.

Tämän kyseisen naisenkin elämä on saanut olla tosi pahasti retuperällä että on saanut itsensä noin pahaan kuntoon. Ja sitten ylistetään että mahtavaa, upeeta kun hän rupeaa vähänkin muistuttamaan terveellisten ja normaalien elintapojen noudattajaa.

Sama jos tietentahtoen istuisin lumihangessa t-paidassa ja saisin tosi pahan keuhkokuumeen. Sitten kun siitä paranisin niin ihmiset taputtaisivat selkään että hienosti sait itsesi kuntoon.

Mitä siis haluat? Lihavien pysyvän lihavina, vai laihduttavan? Vai onko heidän roolinsa olla vain yleisenä sylkykuppina huolimatta siitä, mitä sattuvatkaan tekemään terveytensä eteen? 

Onko tämä keskustelu nyt kokonaisuudessaan sitä "ylipainoisuuden ja epäterveellisten tapojen glorifiointia kulttuurimarxismin henkeen", mistä tässä on pari päivää yritetty vääntää? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kohta hän on pullahtanut takaisin vanhoihin mittoihin ja ehkä jopa yli.

Jep, nyt se taistelu vasta alkaa. Katsotaan tilanne uudestaan 10 vuoden päästä.

Tyypillistä läskien itsepetosta: "ei kannata edes yrittää laihduttaa, koska itsekurini ei riittäisi kuitenkaan olemaan erossa herkuista ja laiskottelusta".

Ikinä en ole ajatellut noin. Olen kaiken huipuksi kiinnostunut terveellisistä elämäntavoista ja teen ruokamme mahdollisimman pitkälle itse. En syö sokeria, hunajaa, fruktoosi- tai glukoosisiirappia sisältäviä tuotteita. Olen hankkinut ylipainoni ilmeisesti ihan kevyellä kotiruoalla koska olen syönyt sitä liikaa kulutukseen nähden. En saanut pudotettua kummankaan lapsen kohdalla raskauden aikaan tulleita liikakiloja. Olen sen lisäksi ollut aina helposti lihovaa tyyppiä. Pidän jatkuvasti mukana pussillista pestyjä porkkanoita eli en osta karkkia enkä mitään muutakaan mässyä ikinä. Leipoa saatan sokerittomasti jos huvittaa enkä petä itseäni millään kookossokerilla tai taatelisiirapilla kuten Karita Tykkä omia "sokerittomia" herkkuja leipoessaan.

Ei saatana :D kuule, jos oikeasti haluaisit laihtua, laihtuisit. Lasten ja geenien vika, muh genetics nönnönnöö. Et vaan tee tarpeeks.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kohta hän on pullahtanut takaisin vanhoihin mittoihin ja ehkä jopa yli.

Jep, nyt se taistelu vasta alkaa. Katsotaan tilanne uudestaan 10 vuoden päästä.

Tyypillistä läskien itsepetosta: "ei kannata edes yrittää laihduttaa, koska itsekurini ei riittäisi kuitenkaan olemaan erossa herkuista ja laiskottelusta".

Ikinä en ole ajatellut noin. Olen kaiken huipuksi kiinnostunut terveellisistä elämäntavoista ja teen ruokamme mahdollisimman pitkälle itse. En syö sokeria, hunajaa, fruktoosi- tai glukoosisiirappia sisältäviä tuotteita. Olen hankkinut ylipainoni ilmeisesti ihan kevyellä kotiruoalla koska olen syönyt sitä liikaa kulutukseen nähden. En saanut pudotettua kummankaan lapsen kohdalla raskauden aikaan tulleita liikakiloja. Olen sen lisäksi ollut aina helposti lihovaa tyyppiä. Pidän jatkuvasti mukana pussillista pestyjä porkkanoita eli en osta karkkia enkä mitään muutakaan mässyä ikinä. Leipoa saatan sokerittomasti jos huvittaa enkä petä itseäni millään kookossokerilla tai taatelisiirapilla kuten Karita Tykkä omia "sokerittomia" herkkuja leipoessaan.

Ei saatana :D kuule, jos oikeasti haluaisit laihtua, laihtuisit. Lasten ja geenien vika, muh genetics nönnönnöö. Et vaan tee tarpeeks.

... sanoi Jonne äänessään ihan hiven äänenmurrosta. :-) 

Niin se menee, että useimmille jää ison ja varsinkin nopean laihdutuksen tuloksena se röllykkä varsinkin vatsaan (eikä se ole pelkkää ihoa). Ja sitä roikkuvamman mitä useamman pikakuurin elimistö käy läpi. Ja ne leikkauksetkaan eivät ole mitään nipsauksia vaan iso leikkaus, josta monesti jää enemmän tai vähemmän iso arpi ja lisäksi raskausarvet, eli  tavan tallukoiden on turha haaveilla paljon laihduttuaan mistään sileästä hollywood -bikinivartalosta, vaikka kuinka jumppaisi laihduttaessaan.

(paitsi kyllähän ne poikkeukset tänne kohta ilmoittautuvat)

Mutta miksi pitäisikään, aika harva mahojaan tai tissejään julkisesti esittelee muille kuin ehkä puolisolleen tai lääkärille. Roikkumahan voi kätkeä vaatteilla. Siitä sitä pitää valita joko laiha röllykkä tai paksu vähän kiinteämpi maha. Itse valitsin röllykän, laihduin hitaasti  ja pysyvästi (ei siihen itsekuria tarvita) ja en mene julkiselle uimarannalle bikineissä, mutta tuskin menisin muutenkaan.