Lue keskustelun säännöt.
Useita miehiä yhtä aikaa tapailevat naiset: miten olette ottaneet asian puheeksi treffeillä? Muitakin vinkkejä otetaan vastaan..
07.05.2017 |
Olin ennen sellainen yksi mies kerrallaan -tyylin edustaja, mutta olen todennut että eihän siitä nykymaailmassa mitään tule, kun muut tapailevat kuitenkin useita ihmisiä. Olen siis itsekin alkanut tapailla useampia miehiä samanaikaisesti. Ongelmaksi on muodostunut ainakin laaja hajonta siinä, mitä miehet odottavat tapailulta. Jotkut haluaisivat jo ensi tapaamisella poistaa Tinderin. Toki jos tuollainen tulee puheeksi, siihen on helppo kommentoida kertomalla että itse haluan rauhassa tutustua useampaan uuteen tuttavuuteen ja että kanssani ei pysty tästä syystä etenemään kovin nopeasti.
Mutta entä kun mies ei ota lainkaan asiaa puheeksi vaan näyttää vain yksinkertaisesti olettavan olevansa ainoa tapailukumppanini? Mikä olisi sopivan pehmeä tapa rikkoa tämä illuusio? Miten te muut olette toimineet? Oletatteko vain, että nykyään kaikkien pitäisi tajuta ihmisten tapailevan monia samaan aikaan, vai pidättekö tärkeänä keskustella asiasta jotta molemmilla on kokonaiskuva tilanteesta?
Tämä monien tapailu mahdollistaisi varmaan myös sen, että tapaisi myös epäkiinnostavalta tuntuvaa miestä useammin kuin kerran - se kun ei tässä mallissa ole pois muiden tapailusta. Oletteko itse toimineet näin ja koetteko sen kannattavaksi? Itse olen ollut tosi jyrkkä aikaisemmin ja laittanut jutun poikki heti jos sukat eivät ensitapaamisella pyöri jaloissa molemmin puolin, mutta nykyiseen deittikulttuuriin tällainen ei ehkä sovi parhaalla mahdollisella tavalla.
Jos mies ehdottaa treffien päätteeksi uutta tapaamista mutta itse et ole varma, mitä vastaat? Itse osaan antaa pakit, ja jos olen varma että haluan nähdä uudelleen, senkään ilmaiseminen ei ole ongelma. Mutta jos olen epävarma? Pitääkö silloin vain päättää kyllä tai ei, ja jos päättää kyllä niin teeskennellä kiinnostuneempaa kuin on, ettei vie toiselta tuulta purjeista?
Lienee selvää että olen aika pihalla deittailusta. Johtuu siitä että aiemmat suhteeni ovat alkaneet niin vaivattomasti, että en ole joutunut koskaan pohtimaan tällaisia. Kaikki neuvot ja pohdinnat aiheesta ovat tervetulleita!
Kommentit (171)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkän parisuhteen kariuduttua tipuin kyllä kovaa ja korkealta, kun tajusin että kaikki tapailevat nykyään useaa ihmistä yhtä aikaa.
Tapasin miehen johon ihastuin syvästi, tapailimme useasti ja pidimme yhteyttä melkein joka päivä. Myöhemmin selvisi että hänellä oli muitakin säätöjä siihen saakka, kunnes sovimme varsinaisesti seurustelevamme.
Eli nykyisin pitää pitää jatkuvasti jalka oven välissä, josko vastaan tulisikin joku kiinnostavampi. Kenellekään ei anneta varsinaisesti mahdollisuutta tutustua syvemmin, kun on jo kiire tavata uutta.
Varmaan noloa kun ei treffeillä muista että oliko tämä se palomies vai insinööri ja mistä edellisen kerran puhuttiinkaan. Kertakäyttökulttuuria ja itsekeskeisyyttä. Tinderiä en tule ikinä puhelimeeni lataamaan, vaikka joutuisin olemaan yksin koko loppuelämäni.No kyllä minusta on paljon pinnallisempaa, jos pitää keskittyä ihmisiin yksi kerrallaan, että muistaisi onko tyyppi palomies vai insinööri. Ei minulla ainakaan ole mitään ongelmaa muistaa tuollaisia asioita muidenkaan tuntemieni ihmisten kohdalla. Ihan hyvin muistan naapureideni nimet ja sisarusteni puolisoiden ammatit. En minä tapaile ihmisiä opetellakseni heidän ominaisuuksiaan ulkoa, vaan tutustuakseni heihin ihmisinä. Kertakäyttökulttuuria minusta pikemminkin on se, että ensitreffit ovat joku ratkaiseva askel, jolloin pääset jatkoon tai romukoppaan.
Erittäin pinnallista tosiaan. ;-)
.
Silti esillä on, että monitreffailijatkin valitsee parhaat jatkoon: eli - - -treffit ovat joku ratkaiseva askel, jolloin pääset jatkoon tai romukoppaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tai näin, nämä sarjadeittailijat vaikuttavat ainakin omassa tuttavapiirissäni erittäin onnettomilta. Kun aikaa kuluu, niin ihmisestä tulee koko ajan laskelmoivampi ja kyynisempi. Kukaan ei myöskään uskalla heittäytyä tunteeseen, kun se vastapuolikin tapailee muita.
Olisihan se kiva jos saisi valita yhdeltä mieheltä tietyn ominaisuuden ja toiselta toisen.
Oma deittisovellus niille, jotka uskovat vielä edes jollain tavalla perinteisiin arvoihin ja rakkauteen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana miehenä annoin naiselle aikaa puntaroida miesten välillä, mutta kokemuksista oppineena pidän nykyään tärkeimpänä kriteerinä sitä että nainen haluaa juuri minut. Pidän jonotuslistalla oloa oman ajan tuhlaamisena. Tämän vuoksi hylkäänkin heti naiset, jotka eivät osaa tehdä päätöksiä, vaan pyörittävät miesrinkiä loputtomiin asti. Periaatepäätöksen jälkeen elämänlaatu koheni huomattavasti kun ei ollut enää löysässä hirressä roikottamisen tunnetta 90% ajasta. Samalla naiskontaktien määrä väheni radikaalisti, mutta silti tunnen voittaneeni tässä vaihtokaupassa.
Ihan samaa mieltä, vaikka olen nainen. Jos mies ei tiedä mitä haluaa, parempi kun jatkaa matkaa. Ihastunut mies ei pelaile pelejä, ei tapaile muita, ei jätä vastaamatta eikä katoa viikoksi. Jos hän on mielestään löytänyt jotain erityistä, hän ei ota riskiä että se karkaa käsistä.
Missä vaiheessa se ihastuminen sinun mielestäsi sitten tapahtuu? Ensimmäisillä treffeillä? :O Silloin jo pitäisi tietää, haluaako parisuhteen tämän ihmisen kanssa vai ei? Mitä te oikein teette niillä ensitreffeillä, jos te siellä ehditte noin hyvin tutustumaan?
Luultavasti kirjoittajat käyttävät tiettyjä termejä vähän eri merkityksessä. En ole se, jolta kysyit, mutta olen nainen joka toimi niin, että jos eka treffeillä en ihastunut niin en jatkanut tapailua. Minulle ihastuminen tarkoitti sitä, että koin miehen puoleensavetäväksi, kiinnostavaksi, seksuaalisestikin haluttavaksi. Eli hän oli sellainen, jota halusin. Ei se vielä tarkoittanut, että olisin tiennyt, haluanko parisuhteen hänen kanssaan - sehän selviää vasta sitten kun aletaan tapailla ja tutustua paremmin. Mutta sen opin, että jos heti ensitapaamisella tiesin, että "ei todellakaan" (= en voisi kuvitella koskettavani miestä, haluavani häntä, nauttivani hänen seurastaan), niin oli ihan turha tavata uudestaan. Samoin opin, että jos mies tuntuu mukavalta mutta on kuin olisi veljen tai kaverin kanssa treffeillä, niin ajantuhlausta sekin. Nämä tuli opittua ihan kantapään kautta eli kaksi (!) kertaa yritin syttyä "ihan mukavasta" miehestä ja molemmilla kerroilla piti luovuttaa; kun halua ja vetovoimaa ei syntynyt niin ei siitä mitään tullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkän parisuhteen kariuduttua tipuin kyllä kovaa ja korkealta, kun tajusin että kaikki tapailevat nykyään useaa ihmistä yhtä aikaa.
Tapasin miehen johon ihastuin syvästi, tapailimme useasti ja pidimme yhteyttä melkein joka päivä. Myöhemmin selvisi että hänellä oli muitakin säätöjä siihen saakka, kunnes sovimme varsinaisesti seurustelevamme.
Eli nykyisin pitää pitää jatkuvasti jalka oven välissä, josko vastaan tulisikin joku kiinnostavampi. Kenellekään ei anneta varsinaisesti mahdollisuutta tutustua syvemmin, kun on jo kiire tavata uutta.
Varmaan noloa kun ei treffeillä muista että oliko tämä se palomies vai insinööri ja mistä edellisen kerran puhuttiinkaan. Kertakäyttökulttuuria ja itsekeskeisyyttä. Tinderiä en tule ikinä puhelimeeni lataamaan, vaikka joutuisin olemaan yksin koko loppuelämäni.No kyllä minusta on paljon pinnallisempaa, jos pitää keskittyä ihmisiin yksi kerrallaan, että muistaisi onko tyyppi palomies vai insinööri. Ei minulla ainakaan ole mitään ongelmaa muistaa tuollaisia asioita muidenkaan tuntemieni ihmisten kohdalla. Ihan hyvin muistan naapureideni nimet ja sisarusteni puolisoiden ammatit. En minä tapaile ihmisiä opetellakseni heidän ominaisuuksiaan ulkoa, vaan tutustuakseni heihin ihmisinä. Kertakäyttökulttuuria minusta pikemminkin on se, että ensitreffit ovat joku ratkaiseva askel, jolloin pääset jatkoon tai romukoppaan.
Erittäin pinnallista tosiaan. ;-)
.
Silti esillä on, että monitreffailijatkin valitsee parhaat jatkoon: eli - - -treffit ovat joku ratkaiseva askel, jolloin pääset jatkoon tai romukoppaan.
Ensimmäisen lihavoidun lauseen irrotit virkkeestä, johon se kuului. Tuo lause jatkui "..että muistaisi onko tyyppi palomies vai insinööri."
Toinen lihavoitu lauseeni oli huonosti muotoiltu. Tarkoitin, että se jatkoon meneminen tarkoittaa jo parisuhdetta eikä parisuhteeseen etenemisen ja hylätyksi tulemisen välillä ole mitään välimuotoa (=tutustutaan lisää).
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin karua touhua näköjään tämä nykyinen deittailukulttuuri. Minulle taitaa sopia parhaiten, että jätän parisuhteen etsiminen sikseen. En halua olla mikään kaupan hyllyllä oleva tuote, jota arvioidaan samaan aikaan toisiin eri tuotteisiin ja etsitään virheitä suurennuslasin kanssa.
Miksi sinulla on lähtöoletuksena, että multideittailija vertailee sinua muihin?
Itse en vertaile tapailemiani miehiä toisiinsa. En edes ymmärrä miten sellaista vertailua voisi tehdä; jokainen kun on ainutlaatuinen ja oma persoonansa. Jos joku on huippuälykäs mutta lyhyt, ja osaa laittaa hyvää ruokaa, miten voin vertailla häntä toiseen, joka on pitkä mutta laiha ja kalju, normaaliälykäs ja ei tykkää ruuanlaitosta mutta hänellä on kanssani yhteensopiva musiikkimaku? Ei ihmisten ominaisuuksia voi operationalisoida keskenään vertailukelpoisiksi. Minulla ei myöskään ole kriteerilistaa, josta ruksin mitä ominaisuuksia kukin mies täyttää. En usko sellaisten toimivuuteen ollenkaan.
Kun olen treffeillä miehen kanssa, pyrin viettämään mahdollisimman kivan hetken/päivän mukavassa seurassa ja tutustumaan seuralaiseeni. Se siitä. Ei arviointeja eikä vertailuja. Sinä päivänä kun minussa herää treffiseuralaista kohtaan sellainen tunne, jota olen joskus aiemminkin tuntenut, lopetan muut tapailut (jos seuralainen on samaa mieltä). Toistaiseksi näin ei ole käynyt, joten mahdollisuus on edelleen kaikilla tapailemillani miehillä että se käy juuri heidän kanssaan joku kerta.
Te, joiden mielestä heti ensitapaamisen jälkeen pitää tehdä valinta, olette varmaan itse niitä arvostelijoita ja mittailijoita. Miten sen valinnan muuten voisi tehdä kun ominaisuuksia pisteyttämällä, kun ei ole edes saanut ihmisestä vielä kokonaisvaltaista tuntumaa? Ymmärrän kyllä että joissakin poikkeustapauksissa oikeanlainen tunne syttyy heti, ja niissä tapauksissa valinnan voi tehdä ensitapaamisella. Itsekin olen kerran tehnyt niin (suhteesta tuli lyhyt rykäisy). Paras ja pisin suhteeni alkoi toisella tapaamisella - ensimmäisellä en oikein tiennyt mitä ajatella. Voin hyvin kuvitella, että hyvä suhde voi alkaa myös vasta useiden tapaamisien jälkeen. Jotkuthan ovat vuosia samassa työpaikassakin kuin ei mitään, ja ihastuvat vasta pitkän ja hitaan tutustumisen jälkeen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana miehenä annoin naiselle aikaa puntaroida miesten välillä, mutta kokemuksista oppineena pidän nykyään tärkeimpänä kriteerinä sitä että nainen haluaa juuri minut. Pidän jonotuslistalla oloa oman ajan tuhlaamisena. Tämän vuoksi hylkäänkin heti naiset, jotka eivät osaa tehdä päätöksiä, vaan pyörittävät miesrinkiä loputtomiin asti. Periaatepäätöksen jälkeen elämänlaatu koheni huomattavasti kun ei ollut enää löysässä hirressä roikottamisen tunnetta 90% ajasta. Samalla naiskontaktien määrä väheni radikaalisti, mutta silti tunnen voittaneeni tässä vaihtokaupassa.
Ihan samaa mieltä, vaikka olen nainen. Jos mies ei tiedä mitä haluaa, parempi kun jatkaa matkaa. Ihastunut mies ei pelaile pelejä, ei tapaile muita, ei jätä vastaamatta eikä katoa viikoksi. Jos hän on mielestään löytänyt jotain erityistä, hän ei ota riskiä että se karkaa käsistä.
Missä vaiheessa se ihastuminen sinun mielestäsi sitten tapahtuu? Ensimmäisillä treffeillä? :O Silloin jo pitäisi tietää, haluaako parisuhteen tämän ihmisen kanssa vai ei? Mitä te oikein teette niillä ensitreffeillä, jos te siellä ehditte noin hyvin tutustumaan?
Luultavasti kirjoittajat käyttävät tiettyjä termejä vähän eri merkityksessä. En ole se, jolta kysyit, mutta olen nainen joka toimi niin, että jos eka treffeillä en ihastunut niin en jatkanut tapailua. Minulle ihastuminen tarkoitti sitä, että koin miehen puoleensavetäväksi, kiinnostavaksi, seksuaalisestikin haluttavaksi. Eli hän oli sellainen, jota halusin. Ei se vielä tarkoittanut, että olisin tiennyt, haluanko parisuhteen hänen kanssaan - sehän selviää vasta sitten kun aletaan tapailla ja tutustua paremmin. Mutta sen opin, että jos heti ensitapaamisella tiesin, että "ei todellakaan" (= en voisi kuvitella koskettavani miestä, haluavani häntä, nauttivani hänen seurastaan), niin oli ihan turha tavata uudestaan. Samoin opin, että jos mies tuntuu mukavalta mutta on kuin olisi veljen tai kaverin kanssa treffeillä, niin ajantuhlausta sekin. Nämä tuli opittua ihan kantapään kautta eli kaksi (!) kertaa yritin syttyä "ihan mukavasta" miehestä ja molemmilla kerroilla piti luovuttaa; kun halua ja vetovoimaa ei syntynyt niin ei siitä mitään tullut.
Niin, tottakai jotkut tapaukset menee hylkyyn jo ensitreffeillä ilman sen kummempaa miettimistä. Mutta tässä nyt puhutaan ikään kuin ne toiset treffit olisivat jo uskollisuutta vaativa parisuhde, ja että ensitreffeillä pitää olla asiasta jo ehdottoman varma tai muuten on joku kiero pelailija. En vain ymmärrä tätä ajatusta, kun itse olen aika hidas tutustumaan ihmisiin muutenkin. Tuskin kukaan on bestiksestäänkään ihan ensitapaamisella tiennyt, että tämän ihmisen minä haluan lapseni kummiksi.
Länsimainen deittikulttuuri on sitä, että käydään kymmenillä deiteillä vähän kaikenlaisten ihmisten kanssa eikä edes tiedetä mitä haetaan, odotetaan vaan toinen toistaan parempia deittejä. Kukaan ei halua sitoutua ja tutustua kunnolla vaan kaikenlainen polyamoria, avoimet suhteet ja parin viikon deitit kiinnostaa enemmän. Se on ihan 50-lukuu tutustua johonkin ihmiseen.
Vahva ja itsenäinen. Olen epäilyistä huolimatta nainen :^)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana miehenä annoin naiselle aikaa puntaroida miesten välillä, mutta kokemuksista oppineena pidän nykyään tärkeimpänä kriteerinä sitä että nainen haluaa juuri minut. Pidän jonotuslistalla oloa oman ajan tuhlaamisena. Tämän vuoksi hylkäänkin heti naiset, jotka eivät osaa tehdä päätöksiä, vaan pyörittävät miesrinkiä loputtomiin asti. Periaatepäätöksen jälkeen elämänlaatu koheni huomattavasti kun ei ollut enää löysässä hirressä roikottamisen tunnetta 90% ajasta. Samalla naiskontaktien määrä väheni radikaalisti, mutta silti tunnen voittaneeni tässä vaihtokaupassa.
Millä perusteella oletat, että nainen voisi tietää yksien treffien perusteella haluavansa juuri sinut, jos ette tunne toisianne entuudestaan? Tämä menee vähän samaan kastiin kuin ihmiset, jotka loukkaantuvat, kun heidän kassinsa tarkastetaan kassalla (näytänkö minä muka näpistelijältä?!) ja muut "eksätiäkukamäoon" -ihmiset.
Kyse on siitä tunteesta mikä tulee ensi deiteillä. Osaan mielestäni tunnistaa ihastuneen naisen näistä kylmistä ja laskelmoivista jahkaajista. En itsekään ole mikään nopeasti lämpeävä tyyppi, joten nainen voi ja saa mielellään olla ujo ja introverttinen, mutta se halu tutustua yhä syvemmin tulee löytyä. Olen allerginen kaikelle pelailulle ja jos aloitan jonkun homman, niin haluan että molemmat on siinä 100% mukana heti alusta asti. Mitään kivirekeä en ala vetämään.
Jaatko oikeasti ihmisiä tuolla tavalla kahteen kategoriaan?
Itse olen varsin laskelmoiva ihminen tarvittaessa. Osaan kuitenkin myös olla laskelmoimatta tarvittaessa. Kumpikin taito on ihmiselle hyödyllinen. Olen analyyttisista kyvyistäni huolimatta myös todella vahvasti tunteva. Tätä ominaisuutta aiemmat kumppanini ovat kehuneet ja sanoneet, että harva nainen näyttää tunteensa niin avoimesti. Kykenen siis ihastumaan ns. sata lasissa, ja olen ihastunutkin - viimeisimmäksi mieheen, joka ei ihastunut ainakaan yhtä nopeasti ja vahvasti minuun.
Niin kauan kuin tuota ihastumista ei tapahdu, en kuitenkaan tietenkään sitoudu mieheen ja jätä muita tapailuja pois. Tiedän itsestäni, että vaikka ihastuminen voi tapahtua ensimmäisellä tapaamisella (varsinkin jos ennen sitä on keskustelu pitkään meilitse - tyyli johon useimmat nykydeittailijat eivät ole suostuvaisia), niin se voi aivan hyvin tapahtua myöhemminkin. Olen tosiaankin sen verran laskelmoiva, että pitäisin ihan typeränä ja suorastaan tuhlauksena sitä, että tapaisin jokaisen miehen ainoastaan kerran, enkä jättäisi avoimeksi sitä mahdollisuutta että toisella, kolmannella tai kymmenennellä tapaamisella ihastun.
Ihastumista ei voi pakottaa, mutta sitä varten voi luoda mahdollisimman hyvät olosuhteet. Minulla ainakin ihastumista edesauttaa ihmisen tunteminen ja se, että koen hänen tuntevan minut.
ap
Anna-Marjaana kirjoitti:
Länsimainen deittikulttuuri on sitä, että käydään kymmenillä deiteillä vähän kaikenlaisten ihmisten kanssa eikä edes tiedetä mitä haetaan, odotetaan vaan toinen toistaan parempia deittejä. Kukaan ei halua sitoutua ja tutustua kunnolla vaan kaikenlainen polyamoria, avoimet suhteet ja parin viikon deitit kiinnostaa enemmän. Se on ihan 50-lukuu tutustua johonkin ihmiseen.
Mitä vikaa tuossa on? Eikö se sitten ole karua, jos deittaillaan etsien kumppania jotain vaatimuslistaa ruksaillen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana miehenä annoin naiselle aikaa puntaroida miesten välillä, mutta kokemuksista oppineena pidän nykyään tärkeimpänä kriteerinä sitä että nainen haluaa juuri minut. Pidän jonotuslistalla oloa oman ajan tuhlaamisena. Tämän vuoksi hylkäänkin heti naiset, jotka eivät osaa tehdä päätöksiä, vaan pyörittävät miesrinkiä loputtomiin asti. Periaatepäätöksen jälkeen elämänlaatu koheni huomattavasti kun ei ollut enää löysässä hirressä roikottamisen tunnetta 90% ajasta. Samalla naiskontaktien määrä väheni radikaalisti, mutta silti tunnen voittaneeni tässä vaihtokaupassa.
Millä perusteella oletat, että nainen voisi tietää yksien treffien perusteella haluavansa juuri sinut, jos ette tunne toisianne entuudestaan? Tämä menee vähän samaan kastiin kuin ihmiset, jotka loukkaantuvat, kun heidän kassinsa tarkastetaan kassalla (näytänkö minä muka näpistelijältä?!) ja muut "eksätiäkukamäoon" -ihmiset.
Kyse on siitä tunteesta mikä tulee ensi deiteillä. Osaan mielestäni tunnistaa ihastuneen naisen näistä kylmistä ja laskelmoivista jahkaajista. En itsekään ole mikään nopeasti lämpeävä tyyppi, joten nainen voi ja saa mielellään olla ujo ja introverttinen, mutta se halu tutustua yhä syvemmin tulee löytyä. Olen allerginen kaikelle pelailulle ja jos aloitan jonkun homman, niin haluan että molemmat on siinä 100% mukana heti alusta asti. Mitään kivirekeä en ala vetämään.
Jaatko oikeasti ihmisiä tuolla tavalla kahteen kategoriaan?
Itse olen varsin laskelmoiva ihminen tarvittaessa. Osaan kuitenkin myös olla laskelmoimatta tarvittaessa. Kumpikin taito on ihmiselle hyödyllinen. Olen analyyttisista kyvyistäni huolimatta myös todella vahvasti tunteva. Tätä ominaisuutta aiemmat kumppanini ovat kehuneet ja sanoneet, että harva nainen näyttää tunteensa niin avoimesti. Kykenen siis ihastumaan ns. sata lasissa, ja olen ihastunutkin - viimeisimmäksi mieheen, joka ei ihastunut ainakaan yhtä nopeasti ja vahvasti minuun.
Niin kauan kuin tuota ihastumista ei tapahdu, en kuitenkaan tietenkään sitoudu mieheen ja jätä muita tapailuja pois. Tiedän itsestäni, että vaikka ihastuminen voi tapahtua ensimmäisellä tapaamisella (varsinkin jos ennen sitä on keskustelu pitkään meilitse - tyyli johon useimmat nykydeittailijat eivät ole suostuvaisia), niin se voi aivan hyvin tapahtua myöhemminkin. Olen tosiaankin sen verran laskelmoiva, että pitäisin ihan typeränä ja suorastaan tuhlauksena sitä, että tapaisin jokaisen miehen ainoastaan kerran, enkä jättäisi avoimeksi sitä mahdollisuutta että toisella, kolmannella tai kymmenennellä tapaamisella ihastun.
Ihastumista ei voi pakottaa, mutta sitä varten voi luoda mahdollisimman hyvät olosuhteet. Minulla ainakin ihastumista edesauttaa ihmisen tunteminen ja se, että koen hänen tuntevan minut.
ap
No juuri tämä. Minusta on hirveää tuhlausta heittää tällaiset mahdollisuudet pikkuasioiden takia romukoppaan.
Jos on epävarma seuraavista treffeistä, sanoo vaan "no, täytyy katsoa. Olisi ehkä mukava." Tai jos on kehtaavampi ihminen, niin jotenkin nätisti "En oikein ehkä usko, että meille tulee seuraavia treffejä, vaikka oletkin tosi mukava."
Mulle ei ole kukaan mies edes sanonut ikinä suoraan, ettei toisia treffejä tule. Small talkin omaisesti sanotaan, että oli kivaa ja nähdään vaan uudestaan, eikä sitten nähdäkään.
Joskus fiilis myös muuttuu vasta kotona, ja tuleekin tunne ettei haluakaan nähdä enää, vaikka treffit olisivat olleet ookoo. Näin on käynyt selvästi näille miehille ja itsellekin välillä. Eli "nähdään vaan" ei ole välttämättä valehtelua. Mieli vaan muuttui.
Usean ihmisen tapailusta... Mietin tinder aikoinani samoja asioita kuin ap. Tulin siihen tulokseen, että kun niin moni muukin tapailee muutamia samalla kertaa, niin tosiaan jää sen treffikumppanin asiaksi ymmärtää, että nöin saattaa olla. Jos asia hiertää, niin siitähän voi kysyä, että tapailetko sinä ehkä muita samalla? Ja voi vihjaista, että itsellä on kyllä muitakin treffejä ollut.
Välillä olen kokenut, että jotkut miehet eivät ehkä ole pitäneet sitä ookoona, että on käynyt monilla treffeillä - tai että on sanonut sen. Tosin näiden miesten kanssa ei ole tullut mitään seurustelua muutenkaan, eikä kemiat kohdanneet. Joten kyllä sellainen mies ymmärtää, joka on aidosti kiinnostunut.
Lisäksi, jos jonkun on "tuntenut" keskustelun välityksellä vaikka kaksi viikkoa, tavannut kerran... ei silloin ole mitään syytä olla tapailematta muita, eikä asia kuulu toiselle. En itsekään suuttuisi jos joku niin aikaisessa vaiheessa tapailee muita, ja on asiasta tarvittaessa rehellinen.
Sitten kun ollaan tunnettu vaikka kuukausi ja tavattu useamman kerran, ja henkilö tuntuu kiinnostavalta, silloin luonnostaankin jää muut treffit pois, jos ei, niin siitäkin pitää vaan sanoa suoraan.
En siis pitäisi sitä ongelmana että tapailee muitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna-Marjaana kirjoitti:
Länsimainen deittikulttuuri on sitä, että käydään kymmenillä deiteillä vähän kaikenlaisten ihmisten kanssa eikä edes tiedetä mitä haetaan, odotetaan vaan toinen toistaan parempia deittejä. Kukaan ei halua sitoutua ja tutustua kunnolla vaan kaikenlainen polyamoria, avoimet suhteet ja parin viikon deitit kiinnostaa enemmän. Se on ihan 50-lukuu tutustua johonkin ihmiseen.
Mitä vikaa tuossa on? Eikö se sitten ole karua, jos deittaillaan etsien kumppania jotain vaatimuslistaa ruksaillen?
Missä kohtaa puhuin vaatimuslistasta?
Vahva ja itsenäinen. Olen epäilyistä huolimatta nainen :^)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tätä ketjua lukee, niin en enää ihmettele, miten ihmiset löytävät niitä uusia parisuhteita niin nopeasti ja toisaalta myös eroavat niistä. Ihmiset siis oikeasti lähtevät suhteeseen heti ensitreffien jälkeen tuntematta tyyppiä ollenkaan.
Minä taas en enää ihmettele, miksi niin moni tuntemani nainen on katkerana jättänyt deittailun, koska niin moni mies pyörittää monta naista. He ilmeisesti ajattelevat kuten ap, että tietenkin pitää kaikkia koeajaa viikkojakin ja useita treffejä, vahingossakaan vinkkaamatta ettei tämä ole ainoa, tai tärkeä, tai edes kovin mukavan tuntuinen vielä.
Sille jota tapailet, pitää myös antaa mahdollisuus päättää, etsiikö hän kenties sitä ainoaa jonka kanssa menee jalat alta molemminpuolisesti, niin että hän voi tällaisesta pudotuspelistä jättäytyä halutessaan pois. Niin te koeajajat voitte testailla ja pisteyttää toisianne niin pitkään kuin haluatte.
Jotain rajaa noihin suurenteluihin, jookos?
Lisäksi: totta kai minä(kin) etsin sitä jalat alta vievää miestä ja molemminpuolista ihastumista. Minä vain en edellytä että sen on tapahduttava ensimmäisillä treffeillä. Eikö sellainen ole aika kylmää ja epärealististakin?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos huipusta ketjusta! Tästä sai niin paljon hyviä fraaseja ja matskua kalupakkiin, että ei mitään rajaa. :)
Minä ainakin tykkään pyrittää useampaa pidempiaikaista vakipanoa samaan aikaan. Jotenkin naiset tuntuu vaistoavan, että kilpailua on ja yrittää sitten extrakovasti :D
Tuollee pysyy skilssit paremmassa terässä ja pelaaminen on muutenkin hauskaa ;)
Vierailija kirjoitti:
Niin tai näin, nämä sarjadeittailijat vaikuttavat ainakin omassa tuttavapiirissäni erittäin onnettomilta. Kun aikaa kuluu, niin ihmisestä tulee koko ajan laskelmoivampi ja kyynisempi. Kukaan ei myöskään uskalla heittäytyä tunteeseen, kun se vastapuolikin tapailee muita.
Olisihan se kiva jos saisi valita yhdeltä mieheltä tietyn ominaisuuden ja toiselta toisen.
Oma deittisovellus niille, jotka uskovat vielä edes jollain tavalla perinteisiin arvoihin ja rakkauteen!
Eihän mikään estä sinua laittamasta profiilitekstiisi mainintaa, että tapailet vain yhtä kerrallaan ja et halua tavata toisella tavalla toimivia naisia. Silloin saat matcheja vain niiltä, jotka ovat kanssasi samoilla linjoilla. Ei siihen erillistä sovellusta tarvita - emme me multideittailijat kuitenkaan ketään huijataksemme noin toimi, ei meillä siis ole mitään syytä matchata tyyppiä joka ilmoittaa ettei ole meistä kiinnostunut.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos huipusta ketjusta! Tästä sai niin paljon hyviä fraaseja ja matskua kalupakkiin, että ei mitään rajaa. :)
Minä ainakin tykkään pyrittää useampaa pidempiaikaista vakipanoa samaan aikaan. Jotenkin naiset tuntuu vaistoavan, että kilpailua on ja yrittää sitten extrakovasti :D
Tuollee pysyy skilssit paremmassa terässä ja pelaaminen on muutenkin hauskaa ;)
0/5
ap
Jos suostun tapaamaan jonkun toisenkin kerran, niin lopetan uusien tuttavuuksien haalimisen ja tapailun. Mutta muutoin voi olla vaikka joka päivä uudet treffit uusien ihmisten kanssa, mikä on kyllä aika uuvuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos huipusta ketjusta! Tästä sai niin paljon hyviä fraaseja ja matskua kalupakkiin, että ei mitään rajaa. :)
Minä ainakin tykkään pyrittää useampaa pidempiaikaista vakipanoa samaan aikaan. Jotenkin naiset tuntuu vaistoavan, että kilpailua on ja yrittää sitten extrakovasti :D
Tuollee pysyy skilssit paremmassa terässä ja pelaaminen on muutenkin hauskaa ;)
0/5
ap
Kaikista hauskimpia on kyllä nämä pidemmän aikavälin sarjadeittaaja- projektit :D
Kun tuollainen tapaus alkaa, jossakin vaiheessa puhua sitoutumisesta. Niin kaikista hauskinta on ensin pelailla hetki mukana ja sitten antaa akan bongailla muiden vakipanojen reviirinmerkkausyrityksiä, niinku "unohdettuja" meikkejä.
Yksi löysi käytetun kortsun sohvan alta. Hetken se kelas ja ku se tajus, nii ilme oli kyllä aika priceless :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos huipusta ketjusta! Tästä sai niin paljon hyviä fraaseja ja matskua kalupakkiin, että ei mitään rajaa. :)
Minä ainakin tykkään pyrittää useampaa pidempiaikaista vakipanoa samaan aikaan. Jotenkin naiset tuntuu vaistoavan, että kilpailua on ja yrittää sitten extrakovasti :D
Tuollee pysyy skilssit paremmassa terässä ja pelaaminen on muutenkin hauskaa ;)
0/5
ap
Kaikista hauskimpia on kyllä nämä pidemmän aikavälin sarjadeittaaja- projektit :D
Kun tuollainen tapaus alkaa, jossakin vaiheessa puhua sitoutumisesta. Niin kaikista hauskinta on ensin pelailla hetki mukana ja sitten antaa akan bongailla muiden vakipanojen reviirinmerkkausyrityksiä, niinku "unohdettuja" meikkejä.Yksi löysi käytetun kortsun sohvan alta. Hetken se kelas ja ku se tajus, nii ilme oli kyllä aika priceless :D
Ei syytä huoleen, en ole aikeissa puhua sitoutumisesta sinun kaltaisellesi ihmiselle.
Tiesithän, että jos et osaa itse siivota saastojasi sohvan alta, voit ulkoistaa homman siivousalan ammattilaisille? Naisista ei ole yleensä kiva huomata, että on tullut treffailtua sontaläjää, joka ei hoida jätöksiään roskakoriin.
ap
Ujous ja introverttisuus näkyy naisesta eri tavalla kuin kylmyys, laskelmoivuus ja usean pyörittäminen. Sanoisin että ujoista ihmisistä sen kiinnostuneisuuden näkee ilmeistä ja eleistä helpommin mitä luonnostaan ekstrovertista luonnonlapsesta. Ja siitä halusta tutustua ja kiinnostuneisuudesta minua kohtaan saan sellaisen fiiliksen että tästä voisi tulla jotain elämää suurempaa. Esimerkiksi baarissa teen aloitteet vasta kun olen huomannut naisen käytöksestä ja vilkuilusta että hän voisi olla kiinnostunut. Pelaajanaiset olen oppinut kohtuullisen hyvin tunnistamaan, eikä minun mielenkiinto ole oikeastaan koskaan kohdistunu heihin. Tinderistä en ole koskaan löytänyt mitään.